Follow
Puhakan sukuseuran (liity sukuseuran jäseneksi!) puheenjohtaja Antti Puhakka referoi jäsenkirjeessään Suur-Iloimantsin historiaa Puhakoiden näkövinkkelistä:
Maininnat Puhakoista Suur-Ilomantsin historiassa, osa 1 (2) Suur-Ilomantsin historia (Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran historia vuoteen 1860) on Ismo Björnin kirjoittama paksu 809-sivuinen historiateos, joka on julkaistu vuonna 1991. Kirja kuvaa kattavasti mainitun alueen historiaa ja kehitystä vuoteen 1860 asti. Siinä on runsaasti henkilömainintoja ja Puhakat ovat hyvin edustettuina. Tähän kaksiosaiseen kirjoitukseen on kerätty kirjasta Puhakoita koskevia tietoja.
Enon kylät
Enonkylä on Enon vanhin kylä ja koko Ilomantsin pitäjän pohjoisosan keskus. Kylä on erinomaisella paikalla Pielisjoen varrella. Vuonna 1500 kylässä oli kahdeksan taloa. Vuoden 1590 savuluettelossa Enonkylä laskettiin kuuluvaksi Lieksan kappelin alueeseen, ja siitä luetteloitiin kaksikymmentä taloa. 1600-luvun alussa kylään tulivat ensimmäiset luterilaiset ja vuonna 1631 kylän viidestätoista talosta viisi oli luterilaisten hallussa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin suhde oli kääntynyt päinvastaiseksi. Vuosisadan lopulla viimeisetkin ortodoksit jättivät kylän. Petter Taussinen ja Nils Räty asuttivat vanhat ortodoksitilat vuonna 1723 ja Erik Puhakka asettui vanhaan Petter Matilaisen autioon (autio = autioitunut tila) kymmenen vuotta myöhemmin.
Enonkylän talot muodostivat useita taloryhmiä. Ruptuurisodan jälkeen syntyi kaksi uudiskylää Hirvilahti ja Kaltimo, joka esiintyi vuonna 1690 omana kylänään. Tilat Eno 15 (uusi 30), 18 (uusi 32) ja 23 (uusi 34) muodostivat Vanhan Kaltimon, joka siirrettiin isossajaossa Nesterinsaaren jakokuntaan. 1700-luvun lopulla Enonkylä levisi lounaaseen Kuusijärvelle ja Kaltimonjärven ympäristöön, jossa oli kylän yhteismaata.
Asutus laajeni vanhojen tilojen hajotessa. Tila Eno 12 jaettiin Eric Rädyn, Anders ja Johan Pölösen kesken. Påhl Pölönen oli perustanut uudistilan Enon Hirviniemeen 1780 ja Johan Pölönen siirsi neljäsosan tilasta sinne. Petter Ihalainen muutti osuutensa tilasta Eno 15 Mustavaaraan 1785. Erik Lappalainen luopui vanhuuden takia tilasta Eno 18 vuonna 1779. Tila siirtyi Erik Väänäselle ja Olof Ohtoselle, jotka jakoivat tilan ja toinen osa muutti Riuttavaaraan, Erik Heikura tilalta Eno 21 muutti Katajavaaraan 1799. Isossajaossa kylä hajosi lisää.
Talonhaltijaluettelosta löytyvät Enonkylästä seuraavat tiedot Puhakoista:
Eno nro 16 Puhakkala (1/2 vanhasta Eno 8:sta) Perintötilaksi 1793 Johan Puhakka 1722-1726 Jacob Puhakka, 1727-44 Erik Puhakka, 1745-88 Jacob Puhakka, 1789-97 leski Walborg Saastamoin ja pojat Erik, Henrik, Markus ja Johan, 1798-1809 Erik Puhakka, 1810-32 leski Brita Kiiski, 1833- Krister Puhakka.
Eno nro 17 Suppura, aluksi nimellä Kirkkola (1/2 vanhasta Eno 8:sta) 1/2 1798-1801 Johan Puhakan leski, 1802 Matts Puhakka 1/2 1798-1801 Henrik Puhakka Kokonaan 1803-13 Henrik Puhakan leski Elisabet Kuckoin, 1814-18 Henrik Puhakka, 1815-31 leski, 1832-33 Anders Puhakka, 1834-37 Henrik Puhakka, 1838-43 Krister Puhakka, 1844- Krister Puhakka
Eno nro 25 Lösölä (1/3 vanhasta Eno 10:stä) Perintötilaksi 1873 Henrik Puhakka 1794-96 Matts Karfvin, 1797-1811 Erik Puhakka, 1812-14 leski Anna Hassin, 1815- Henrik Puhakka
Eno nro 27 Koussanniemi, aluksi nimellä Nokkala (1/2 vanhasta Eno 11:sta) Perintötilaksi 1793 Jacob Puhakka -1723 Matts Nevalain, 1724-26 Henrik Turuin, 1727-40 Jacob Puhakka, 1741-86 Henrik Puhakka, 1787 Erik Puhakka, 1787-1801 Jacob Puhakka, 1802-05 Erik Puhakka, 1809-31 leski Karin Finne, 1832-33 Krister Iggonen, 1834-47 perilliset, 1848-52 Fredrik Sahlman, 1853- Olof Puhakka.
Eno nro 28 Hirvola, aluksi nimellä Vanhala (1/2 vanhasta Eno 11:sta) Perintötilaksi 1797 Johan Puhakka 1777-83 Jacob Puhakka, -1794-1815 Johan Puhakka, 1816-29 Erik Puhakka, 1830-31 leski Anna Hassin, 1832-33 Olof, Johan ja Erik Puhakka, 1834-47 Erik Puhakan leski Sara Puhakka, 1848-54 Olof Puhakka ja Erik Puhakan perilliset, 1855- Markus Puhakka. Eno nro 36 Huttuvaara, aluksi nimellä Pehkola (vanha Eno 16).
1724-42 Jacob Parfviain, 1743-1765 Anders Turuin, 1766-93 Jacob Puhakka, 1794-96 vävy Anders Justander, 1797 leski Karin Puhakka toiseen avioon Michel Pehkosen kanssa, 1798-1814 Michel Pehkonen, 1815 Matts Pehkoin, 1816-20 Michel Pehkoin, 1821-33 Anders Justander, 1834-54 leski Sigrid Puhakka, 1855- Johan Justander.
Eno nro 44 Makkola, aluksi nimellä Saksala (1/2 vanhasta Eno 22:sta) Perintötilaksi 1854 Matts ja Isak Airaksinen 1776-1788 Krister Airaksinen, 1789-1801 Matts Airaksinen, 1802-44 Johan Airaksinen, 1849-54 leski Lisa Puhakka, 1854- Matts ja Isak Airaksinen.
Eno nro 49 Laaja, aluksi nimellä Aaprola (vanha Eno 26) 1740-64 Simon Kärki, 1765-76 leski Ingrid Karvinen, 1777-83 Johan Kärki, 1784-91 Herman Matilain, 1792-95 Jacob Puhakka, 1796-1829 Abraham Puhakka.
Jako 1830: ½ 1830-42 Jacob Puhakka, 1843-52 Henrik Igonen ja ½ 1830-43 Abraham Puhakka, 1844-52 Johan Puhakka. Kokonaan 1853- Henrik Puhakka.
Nesterinsaaressa oli asutusta jo 1400-luvulla. Vuonna 1500 Kildiman-nimisessä kylässä eli Kaltimossa oli viisi taloa, jotka kuuluivat Sonkajan ja Pälkjärven perevaaroihin (perevaara = veroalue, pogostan eli pitäjän osa). Ensimmäiset luterilaiset tulivat kylään 1600-luvun alkupuolella. Ortodoksienemmistö säilyi ruptuurisotaan (1656-58) saakka, jonka jälkeen kylään jäi vain Riikosen ortodoksitalo. Luterilaisten talojen määrä kohosi samaan aikaan yhteentoista. Vanhat asuinpaikat sijaitsivat Nesterinsaaren eteläpäässä. Nuoremmat talot syntyivät mantereen puolelle. Enontaipaleessa asuttiin jo 1600-luvun lopulla.
Myöhemmin asutukseen vaikuttivat maantien ja lossin saanti sekä etenkin kirkon siirto Enonkylästä. Kylässä tehtiin voudinjaot vuosina 1774 ja 1788, jolloin asutusta levisi Turpavaaraan.
Talonhaltijaluettelosta löytyvät Nesterinsaaren kylästä seuraavat tiedot Puhakoista:
Nesterinsaari nro 1 Junkkala (1/4 vanhasta Nesterinsaari 1:stä) -1722-30 Matts Hassinen, 1731-66 Johan Hassinen, 1767-69 leski (1767-69 pojat Matts, Johan ja Anders Hassinen), 1770-93 Matts Hassinen, 1794-95 leski Beata Puhakka (ja pojat Johan ja Anders Hassinen), 1796-1804 Johan Hassinen, 1809-16 leski, 1817-19 Johan Hassinen, 1820-29 leski Susanna Puhakka, 1830-38 Johan Hassinen, 1839-56 Henrik Hassinen, 1857- Johan Hassinen.
Nesterinsaari nro 21 Taipale (1/2 vanhasta Nesterinsaari 11:sta) -1724-67 Hemming Eskelin, 1768-69 Petter Hämäläin, 1770-83 Anders Väänänen, 1784-91 veli Carl Väänänen, 1792-1801 Henric Puhakka, 1802-11 Henrik Matilain, 1812-14 Johan Kärki, 1815-16 Matts Immoin, 1817-29 Jonas Lindström. Jako 1830: ½ 1830 Jonas Lindström, 1831-33 Anders Björnholm. ½ 1830-33 Abram Eskelinen. Kokonaan 1833- Anders Björnholm (lampuoteina Markus Lehikoinen, Henrik Kukkonen, Josef Lampinen, Krister Airaksinen ja Johan Sivonen).
Nesterinsaari nro 23 Harpatti (1/2 vanhasta Nesterinsaari 12:sta) Perintötilaksi 1853 Johan Laakkonen 1744-65 Hendrik Lakonen, 1766-69 Anders Lakoin, 1770-89 Hindrich Lakoin, 1790-1828 Johan Laakkonen, 1829 leski Walborg Bengtin, 1830-55 Johan Laakkonen, 1855 yhtiömiehenä Olof Puhakka, jolle tila 1858.
Nesterinsaati nro 25 Alapuhakka, aluksi nimellä Hemmola (vanha Nesterinsaari 13) Perintötilaksi 1858 Staffan Lappalainen 1774-84 Staffan Bengtinen, 1785-91 Hemming Eskelin, 1792-97 Henrik Eskelinen, 1798-1814 Hemming Eskelinen, 1815-17 Henrik Eskelinen, 1818-28 Hemming Eskelinen, 1829-32 leski Anna Lappalain, 1833-34 Staffan Eskelinen, 1835-43 Staffan Lappalainen ja Johan Laakkonen, 1843 Johan Laakkonen ja leski Liisa Puhakka, 1844-45 Johan Laakkonen ja Staffan Lappalaisen perilliset (yhtiömies Olof Kervinen), 1846- Olof Kervinen.
Nesterinsaari nro 34 Kylmälä, aluksi nimellä Anttula (1/2 vanhasta Eno 23:sta) Perintötilaksi 1861 Matti Puhakka (1690-96 Petter Wattulain), -1730-45 Petter Wattulaisen autio, 1746-79 Matts Kurvin, 1780-1811 Johan Turuin, 1812-19 Petter Turuin, 1820-26 leski Brita Hassin, 1827 Krister Wannin, 1828-29 Olof Wäänänen. 1830-31 Anders Wäänänen, 1832-33 Johan Kuronen, 1834-37 Anders Mähösen tila, 1838-58 Bengt Leppänen, 1858- Matti Puhakka (1855 yhtiömiehenä).
Nesterinsaari nro 39 Hirvola (1/2 vanhasta Eno 30:sta) Perintötilaksi 1854 Bengt Hirvonen 1830-58 Bengt Hirvonen, 1859- Markus Puhakka.