Timo (Timofei) Jegorinpoika Lipitsä

Kanteleensoittaja, runonlaulaja. Koitonselkä, Suistamo.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suistamon ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1857: Suistamo Orthodox Parish, metrics books, Births year 1857: Суйстамо православный приход, метрические книги, рождений 1857 г.:

Nro 27. -. Synt. 01.05.1857, kast. 11.05.1857. Timofej. Vanhemmat: Koitonselän kylän talollinen Jegor Mihailov ja hänen vaimonsa Matrona Feodorova, molemmat ortodokseja. Kummi: saman kylän talollinen Mihail Ivanov. Pappi Ioann Fedotov Ljvov ja ponomaari Nikolai Okulov.

Syntymäaika uutta ajanlaskua 13.05.1857.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4126896

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suistamon ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1883: Suistamo Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1883: Суйстамо православный приход, метрические книги, браки 1883 г.:

31.10.1883. Sulhanen: Koitonselän kylän talollisen Georgij Mihailovin poika Timofej, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon. 25 vuotta. Morsian: Koitonselän kuolleen talollisen Andrej Feodotovin tytär Jevdokija, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 19 vuotta. Sulhasen todistajat: Koitonselän talollinen Timofej Georgijev ja populi Mitrofan Lavrentijev. Morsiamen todistajat: Koitonselän kylän talolliset Jakov Andrejev ja David Kuzmin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4129437

Kuolema / Death / Смерть:

Timo Lipitsä kuoli Kiuruveden Niemiskylässä 05.04.1950 (kuolinilmoitus).

Elämäkerta / Biography / Биография:

Juulia Kyyrösen kuvausta Timo Lipitsästä Suistamo-kirjassa:

”Lindu on suuri Lapissa, yöt se lendi lebiämätti, etsi se pesän tilasta, ei löydänä pesän tilasta, lendi se meren selälle, lagialle lainehelle, heinän piässä hengäilöibi, ruohon piässä huogailoopi. Löydi häin pesän tilaisen vanhan Väinön polven piähe, muni kuldasen munasen, jäitsän suuren järähytti. Lekahutti Väinö polviansa, särähytti siäriänsä, muna kuuveksi mureni, seitsemäksi siemeneksi. Mi on jäitsän kuoriloita, alimmakse muaemäkse, mi jäitsän keltuaista, kuudamokse taivahalle, mi jäitsän siemeniä, taivahalle tähtisiksi.”

Näin lauloi Timo Lipitsä ja säesti laulua kanteleellaan. Hän oppi lauluja koti- ja naapurikylien laulajilta. Maanviljelyksen ohella hän harjoitti vaeltavan laulajan ammattia tehden useita matkoja muuanne Suomeen muiden runoniekkojen mukana. Monissa kuvissa hän esiintyy kannel polvillaan ja kannel on hänen hautapaadessaankin Kiuruveden hautausmaalla osoittamassa jälkeenjääneille, että siinä lepää laulaja. Patsaan pystytti Suistamon pitäjäseura. (Juulia Kyyrönen: "Runojen Suistamo" teoksessa (toim.) Väinö Nenonen, Mikael Rajamo: Suistamo, 1955.)

Heikki Hyppönen kuvailee Timoa peräti jämeräksi mieheksi, hän on rohkea juttelija ja elämän totuuksien etsijä. (Heikki Hyppönen: "Runonlaulajia, joita olen tavannut"/ Nuori Karjala, n:o 2, helmikuu, 1950.)

Timo Lipitsän poika Iivo kuuli isänsä laulavan ajankuluksi kotona, kirjoitteli runoja talvisodan aikana muistiin ja ryhtyi myös itse niiden esittäjäksi. Hän esiintyi runonlaulajana kymmenissä juhlissa ja Kuoli Kiuruvedellä 1967 sokean laulajan mainekehä ympärillään. Tärkeätä on, että laulusävelmiä on voitu tallentaa hänen avullaan: Samoin Timo Lipitsän tytär Pelagia Kuljukka on laulanut monia vanhoja runoja nauhalle. (Leea Virtanen: "Suistamo ja Korpiselkä" teoksessa (toim.) Pertti Virtaranta & al.: Karjalan laulajat, 1968.)

Teoksessa Kizavirsi kerrotaan Timo Lipitsästä mm. seuraavaa:

Jyrki Lipitsä (Timon isä) oli kanteleensoittaja, ja hän opetti pojalleen Timolle sen soiton ja rakentamisen taidon. Vanhanaikainen kannel oli hongan latvasta ja kansi kuusesta. Niin kehotti isä Jyrki tekemään, koska äänestä tuli korkeampi. (Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 61.)

Lipitsä on kertonut, että hän oppi soittamaan 15-vuotiaana, ”kokasteli” pitkän aikaa ja sai valmiiksi 12-kielisen kanteleen. 17-vuotiaasta asti hän kulki kannel kainalossa ”dansilois da muis igrulois”. (Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 61.)

Lipitsästä mainitaan, että hän sai pienenä poikana Vienan Karjalaa kierrellessään kalevalaisten laulujen taitamisen alun. (Unto Martikaisen teoksessa: Runokylien kutsu, 2012).

A. O. Väisänen kuvaa Timoa: Lipitsä oli uuttera pikkutilansa viljelijä, jonka kädet joutivat puristamaan auran kurkea ja kirvesvartta. Näin ollen soitanta jäi vähälle. (Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 62).

Lipitsä uskoi vakaasti joihinkin loitsuihin ja taikoihin, joita osasi itsekin tarpeen tullen käyttää. Kantele oli hänellä aina mukana matkoilla. Lipitsä soitti sitä usein pöydältä. Myös kanteleenteko oli lähellä hänen sydäntään. Pelagea Kuljukka muistelee, että Timo rakensi ainakin kymmenen kannelta. Timo Lipitsän mukana hänen tekemiään kanteleita oli ”ympäri Eurooppaa”. ”Kantele oli ilovehe”. (Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 62-63.)

Karjalan Heimon artikkelissa kuvataan myös tuota viimeistä tapaamista Veikko Hintikan sanoin. "Timo Lipitsän poika, 56-vuotias Iivo Lipitsä huusi isänsä korvaan, että täällä on vieras, joka tuo terveisiä siltä amerikansuomalaiselta, joka lähetti isälle paketin. Poikansa vahvan käden tukemana ja sauvaansa turvautuen runonlaulaja kohottautui istumaan, kohdisti elämänsä uurtelemat, ihmeellisen henkevät kasvonsa ja sammuneet silmänsä vierasta kohden sekä ojensi ryppyisen, aivan kuin läpikuultavan hauraan, vapisevan kätensä vieraalle ja lausui vavahtelevalla äänellä: "Jumala antakkoh hyvän päivän (...). Ei jaksanut enää virttä viertää, vanha runonlaulaja(...)." Artikkelin lopussa mainitaan toimituksen huomautuksena, että Kalevalaisten Naisten kotitoimikunta on pitämässään kokouksessa päättänyt lähettää runonlaulaja Lipitsälle rahallista tukea joka kuukausi hänen elämänsä loppuun saakka. (Karjalan Heimo, no. 3-4, 1950.) Samaisessa artikkelissa on myös valokuva vieraansa kohtaavasta Timo Lipitsästä.

Unto Martikaisen teoksessa "Runokylien kutsu" esitellään muutamia Lipitsältä kerättyjä runoja: Naittovirsi, Matsäruno, Olin orjana Virossa, Tulen vihat ja Ruani. (SKVR, Unto Martikainen, 2012.)

Timo Lipitsän poika Iivo Lipitsä esitti myöhemmin isältään oppimia runolauluja. Iivo Lipitsä innoitti Samppa Uimosen ryhtymään runolaulajan uralle. (Anna-Liisa Tenhunen, 2013, 65.)

Timon tytär Pelagea Kuljukka esitti äänellä itkua joitakin kertoja karjalaisten juhlissa. Pelagean poika, Väinö Kuljukka, taitaa vanhoja runonlauluja. Hän esiintyi Suistamon laulujuhlilla ja pruasniekassa kesällä 2016 ja lauloi tuolloin Suistamon kirkon portailla Timo Lipitsän laulaman Viron orjan virren.

Koonnut: Lea Tajakka

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Kizavirzi: Kastinen Arja, Nieminen Rauno, Tenhunen Anna-Liisa: Kizavirzi: karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa. 2013. --> http://www.temps.fi/kauppa/kizavirzi/

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_102.14

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_14.16

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_4.18

http://www.karjalanliitto.fi/files/943/PVliite2_2009.pdf

http://www.elonet.fi/fi/henkilo/251039

Jutun valokuvassa Timo Lipitsä: http://www.akicederberg.com/blog/2014/1/5/himmlerin-kanteleensoitta...

https://www.finna.fi/Record/arto.1467731

Anna-Liisa Tenhunen: "Timo Lipitsä - Viimeinen runonlaulaja"/ Kantele-lehti 3/2010: http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=19257

"Viimeinen runonlaulaja Timo Lipitsä täytti 14.5. 47 90 vuotta"/ Karjalan Heimo, 5, 1947. Sampo-tietokanta, Karjalan Sivistysseura ry. --> http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

Unto Martikainen: "Koiton kylän laulajat - Timo ja Iivo Lipitsä"/ Perinneviesti 2009 Nro 2 Suistamon Perinneseura r.y. --> http://www.karjalanliitto.fi/files/943/PVliite2_2009.pdf

Sortavalan lottapäivät vuonna 1933, kuva Timo Lipitsästä. --> http://www.manport.fi/sortavalan-lottapaivat

Ks. myös. Suomen kansan sävelmiä V jakso, Kantele- ja jouhikkosävelmiä: http://esavelmat.jyu.fi/pdf/kjs.pdf

Perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaan kokoelmaan Suomen Kansan Sävelmiä (toim. I. Krohn). © Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Digitaalinen aineisto © Tuomas Eerola & Petri Toiviainen 2004.

Lipitsän kantelesävelmät on julkaistu Arja Kastisen tekeminä uusina nuotinnoksina kirjassa Kizavirzi. Samassa teoksessa on kuvia ja tietoa Lipitsän kanteleesta Rauno Niemisen tekstissä.

[http://www.kiuruvesi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kulttuuritoimi/Historia-j...]

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 51. viikkoprofiili (27.11.2016-03.12.2016).