Tilma Sofia Juhanantytär Hainari

Englanninkielen opettaja, fennomaani, järjestöaktiivi. Ruskeala, Sortavala ja Helsinki.

Raja-Karjalan suomenkielisten koulujen tukija venäläistämisaikana, Suomen Naisten Kansallisliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen valtuuskunnan varaedustaja Kansainliiton yleiskokouksissa Genevessä.

Nimenmuutos 1906 Forsströmistä Hainariksi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan maaseurakunnan evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1861: Sortavala provincial parish Evangelical Lutheran Parish, Births year 1861: Сортавала провинциальный приход евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1861 г.:

September månad

Byanamn: Staden, Föd.dag: 1., Dop.dag: 20. Barnets namn: Tillma Sofia döpt af D. B. Zillicus, Föräldrarnes namn: Hand. Bokk. Johan Hagan, Sofia Adolfina Soldan, Modrens ålder: 32, Faddrarnes namn: Possessionaten Carl Eklund, Fru Maria Eklund, Fabian Soldan, Fru Maria Hybner, Demoiselle Maria Hybner.

Dokumentti

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6958631

Tilma Sofia Hagan syntyi Ruskealassa, mutta kastettiin Sortavalan kaupungissa.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Ruskealan evankelisluterilainen seurakunta, vihityt v. 1883: Ruskeala Evangelical-Lutheran Parish, Marriages year 1883: Рускеала лютеранский приход, браки 1883 г.:

Tiden då vigseln förrättades. Aika, jona vihittiin. Månad. Kuukausi: Kesäkuu, Dag. Päivä: 28. De vigdes ålder, Vihittyin ikä: (sulhanen): 27., (morsian): 21. De vigdes vistelse-ort, stånd och namn, hvarest vigseln skett, äfvensom prestens namn, som dem till äktenskap sammanvigt. Vihittyin asuntopaikka, sääty ja nimi, vihkipaikka ja vihkijä papin nimi: Sulhanen tietoviisauden maisteri Seminarin lehtori poikamies Oskar Adolf Forsström Sortavalan kaupungista ja morsian Maanviljelijän tytär nuori neito Tilma Sofia Hagan Kontiolahdelta No 15. Wihki Sortavalassa: K. A. Hougberg.

Dokumentti

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2143315

Kuolema / Death / Смерт:

Tilma Sofia Hainari kuoli Helsingissä 23.01.1940. In memoriam -kirjoitus.

Elämäkerta / Biography / Биография:

P.L.: Kaksi edesmennyttä Raja-Karjalan hyväntekijää - Tilma Hainari ja Sergei Okulov. Viena-Aunus -lehti 1940 [1]:

Tohtorinrouva Tilma Hainarin rakkaus Raja-Karjalaan on helposti selitettävissä; olihan hän Ruskealassa, Karjalassa syntynyt ja tohtori O. A. Hainarin puolisona joutunut seuraamaan miehensä harrastuksia Raja-Karjalan rahvaan hyväksi. Ollessaan Sortavalan seminaarin lehtorina tohtori Hainari kiintyi Raja-Karjalan rahvaaseen. Tänä aikana hän keräsi vanhoja esineitä, runoja, vanhan kansan tietoa, kävi Raja-Karjalan saloilla karhuja kaatamassa, joten hän joutui hyvin likeisiin kosketuksiin rahvaan kera ja tutustui sen uskomuksiin ja tapoihin. Vaikka tohtori Hainari joutui Sortavalasta muuttamaan ja toimimaan toisella paikkakunnalla, ei hän Raja-Karjalaa unohtanut. Ja varmaankin rakkaus Karjalaan veti hänet myöhemmin rehtoriksi ja historian opettajaksi Sortavalan lyseoon.

Mutta Hainarin täytyi jättää poliittisista syistä työmaansa Sortavalassa; kenraalikuvernööri Bobrikovin painostuksesta hän muutti Helsinkiin samanlaiseen toimeen. Mutta Helsingistäkin käsin Hainari toimi Raja-Karjalan hyväksi; eduskunnan ja monen komitean sekä toimikunnan jäsenenä hän antoi kortensa aina Raja-Karjalan asiain puolesta. Turhaa on tässä ruveta poimimaan niitä otteita ja tekoja, joita hän laajassa mitassa teki Raja-Karjalan hyväksi.

Tohtori Hainari kuoli 1910, ja hänen puolisonsa Tilma Hainari kulki miesvainajansa jälkiä hoitaen perinteinä Raja-Karjalaan kohdistuvia harrastuksia.

Sillä, mitä rouva Hainari teki opettajana Sortavalan lyseossa ja Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa sekä opettajatoimensa ohessa kouluhallituksessa ravitsemis- ja vaatetusapurahojen jaossa kansakouluille ja vapaussodan jälkeen jäsenenä Suomen lasten avustustoimikunnassa, samoinkin kansainliitossakin, sillä on pysyvä arvonsa. Merkittävimmän elämäntyönsä rouva Hainari suoritti kuitenkin naisliikkeemme palveluksessa, Suomen Naisyhdistyksen sihteerinä ja Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtajana, jolloin hän innokkaasti työskenteli siveellisyysasian hyväksi ja naispoliisiviran aikaansaamiseksi. Se, mitä hän puuhasi Raja-Karjalassa kansan opetuksen hyväksi, on meille erikoisen läheistä. Siksi emme voi unohtaa rouva Hainarin toiminnan tätä puolta.

Niinä aikoina, jolloin tohtori Hainari kuoli, oli venäläistämistyö Raja-Karjalassa kiihkeimmillään. Venäläistämiskouluja syntyi Suojärvelle, Salmiin, Suistamolle ja Impilahdelle. Niiden vastapainoksi tarvittiin suomalaista valistustoimintaa. Kansakoulujen tekemä työ katsottiin tehokkaimmaksi syvämuokkaukseksi, paraimmaksi keinoksi muuttamaan takapajulla olevan rahvaan katsomuksia myönteisiksi suomalaiselle ajattelulle, suomalaiselle valistustoiminnalle sekä herättämään suomalaista kansallistuntoa. Suomalaisia kouluja tarvittiin, mutta mistä oli löydettävissä varoja niiden kannattamiseen. Suomalaiset isänmaanystävät, suomalaisten koulujen perustajat kääntyivät tunnettujen kansalaisten, valistusjärjestöjen ja yhdistysten puoleen. Runsaimmat rahalliset avustukset tulivat tohtorinrouva Tilma Hainarilta. Miten monta kirjettä, joissa pyydettiin avustuksia Raja-Karjalan kouluille, mahtoikaan rouva Hainari niinä vuosina saada? Kaikkiin kirjeisiin hän vastasi ja lähetti avustuksensa.

Mistä olivat ne varat peräisin, joilla hän avusti Raja-Karjalan kouluja? Rahankeräyksistään ja kouluista, joita hän avusti, kertoo hän seikkaperäisesti painetussa kertomuksessaan, jonka hän aikoinaan lähetti ystävilleen ja valistustyöntekijöille.

Tapasin useita kertoja rouva Hainarin milloin Sortavalassa, milloin Helsingissä. Monta kertaa tuli puhe niistä ajoista, joilloin hän venäläisten vallanpitäjäin tietämättä keräili varoja Raja-Karjalan kouluille. Kerran kysäsin, mikä oli häntä kannustanut tekemään sellaista voimakasta työtä suomalaiselle kansanvalistukselle rajaseudulla. Muistan jotenkin tarkkaan, miten hän sanoi:

Syynä on se, että tunsin venäläistäjäin pyrkimykset, ja toisaalta opettajain ja muiden kansalaisten kirjeet ja keskustelut puhuivat siitä hädästä, johon suomalainen sivistystoiminta ja Raja-Karjalan rahvas olisivat joutuneet, jos kansanvalistaminen olisi jätetty yksistään venäläistämiskoulujen huostaan.

Mainitussa, painetussa kertomuksessaan kertoi hän, kuinka hän joulukuussa 1911 lähetti asiaa selvitteleviä kiertokirjeitä likemmä tuhat kappaletta Helsinkiin ja maaseudulle. Muutamia päiviä myöhemmin sai hän rahaa kokoon melkein 11.000 mk. Joka vuosi uudisti hän keräyksensä, jota kesti vv. 1911-1921, ja sillä ajalla hän oli keräystietä saanut kokoon likipitäen 100.000 mk. Ne olivat huomattavia rahaeriä aikana, jolloin kaikki julkiset rahankeräykset hyviinkin tarkoituksiin oli kielletty. Näin rouva Hainarinkin piti keräyksensä toimittaa kaikessa hiljaisuudessa.

Keräämillään varoilla rouva Hainari kannatti Moiseenvaaran, Kotajärven, Vuonteleen, Jehkilän, Kivijärven, Annantehtaan, Hyrsylän ja Ignoilan kouluja Suojärvellä ja Uuksujärven koulua Suistamolla, siis yhteensä 9 oppilaitosta. Mainittakoon vielä, että rouva Hainari maksoi alakoulujen opettajain palkat ja jakoi ruoka- ja vaatetusavustusta Varpakylän, Vegaruksen, Hautavaaran, Salonkylän ja Kaitajärven kouluille Suojärvellä; Käsnäselän, Orusjärven ja Manssilan kouluille Salmissa; Kontuvaaran, Leppäsyrjän, Saran, Loimolan ja kirkonkylän kouluille Suistamolla; Kytösyrjän, Syskyjärven, Ruokojärven, Uomaan, Kitelän ja Koirinojan kouluille Impilahdella sekä Ägläjärven koululle Korpiselällä.

Se työ, minkä rouva Hainari teki suomalaiset kansanopetuksen hyväksi venäläistämisajalla, on niiin suuriarvoinen, ettei sitä voi numeroilla osoittaa. Rouva Hainarin ponnistuksista johtui, että mainitut koulut avasivat ovensa ja valmistivat sadoille rajakarjalaisille lapsille opintien suomalaisissa kouluissa, joissa heille kirkastui se tosiasia, etteivät he olekaan venäläisiä, jota venäläistämiskouluissa taottiin lasten päihin, vaan suomalaisia, vaikka heidän uskontonsa oli samanlainen kuin venäläisillä. Sadat nuoret miehet, jotka olivat saaneet kasvatuksensa rouva Hainarin kouluissa, taistelivat äskettäin päättyneessä vapaussodassamme uhraten kalleimpansa, oman henkensä isänmaan vapaudelle, kuten muutkin suomalaiset.

Hainarien elämäntyötä kunnioitettiin Suojärvellä m.m. antamalla eräälle koululle Hainarien koulun nimi.

Rouva Hainari kävi eräitä kertoja Suojärvellä ja muissa rajapitäjissä. Silloin hän joutui kansan kiitollisuuden kohteeksi. Kesäasunnossaan Sortavalan Haavuksessa sekä Helsingin kodissaan hän sai kohdata rajakarjalaisia ystäviään. Vuosikymmeniä kesti tämä molemminpuolinen hyvä luottamus ja ymmärtämys, joka oli virinnyt 60 vuotta sitten, ensin tohtoriin ja sitten rouva Hainariin.

Tilma Sofia Hainari Porvallisen työn arkistossa [2]

Karjalaissyntyinen Tilma Hainari, o. s. Hagan, oli kieltenopettajan työnsä ohella Suomen Naisyhdistyksen aktiivi, Suomen Naisten Kansallisliiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja Suomen valtuuskunnan arvovaltainen varaedustaja Kansainliiton yleiskokouksissa Genevessä. Yksityiselämässään hän oli tohtori, monitoimimies Oskar Hainarin puoliso ja avustaja, joka leskeksi jäätyään jatkoi vielä kolme vuosikymmentä avioparin yhteistä aatteellista työtä itäisen Karjalan kaikinpuoliseksi kehittämiseksi.

Luovutettuun Karjalaan kuuluneen Ruskealan pitäjän Toivolan rälssitilan omistajan Juhana Haganin ja hänen vaimonsa Adolfinan kolmas lapsi, sunnuntailapsi Tilma Sofia syntyi syyskuun 1:senä 1861. ”Kuinka me voisimme elää runsaudessa, jos naapurit näkevät nälkää”, oli Juhana Haganin mielipide, kun vaimo moitiskeli häntä liiallisesta avokätisyydestä avun pyytäjille. Tämän yhteisvastuun näkemyksen saivat pienestä pitäen elämänohjeekseen kaikki perheen seitsemän omaa lasta sekä ne monet orpolapset, jotka joutumatta huutolaisiksi olivat perheessä kasvatettavina.

Toivolasta kehittyi paikkakunnan sivistyskeskus. Isäntä kokeili tilansa hoidossa Pellervo-lehden suosittelemia uudistuksia, kasvatti hevosia myyntiin ja huolehti viidestä vesimyllystä, jotka sijaitsivat eri puolilla pitäjää, toimi 1870-luvulla pari vuotta kerrallaan kuntakokousten ja kunnallislautakunnan puheenjohtajana, tilasi Suometarta ja kierrättipä sitä naapureillaankin. Hän muokkasi omalta osaltaan maaperää kansanvalistustyölle niin, että pitäjän ensimmäinen kansakoulu avasi ovensa jo 1873. Esimerkillinen oli myös Adolfina Hagan, o.s. Soldan. Hän on tiettävästi ensimmäinen nainen, joka on valittu kunnalliseen köyhäinhoitolautakuntaan; hänen puoleensa käännyttiin, kun tarvittiin lääkäriä, sairaanhoitajaa tai kätilöä, sillä lähin lääkäri asui viiden peninkulman päässä Sortavalassa; häntä haettiin apuun, kun eläimet sairastuivat. Perheessä isän koulukieli oli saksa, äidin ruotsi; lapset osasivat parhaiten suomea.

Tilma Hainari oli saanut runsaat henkiset eväät elämälleen, sopuisan luonteen ja myötäelämisen kyvyn. Eikä hänen verenperintönsäkään ollut ihan tavallinen. Perimätieto kertoo, että isän suonissa virtasi Pontus De la Gardien joukoissa taistelleen, Laatokan rannalle Jaakkimaan asettuneen irlantilaisen palkkasoturin verta. Äiti kuului vanhalle ja uudelle mantereelle laajasti levinneeseen Soldan-sukuun, jonka juuret tutkitusti ulottuvat ristiretkien aikaiseen turkkilaiseen upseeriin. Suvun Suomen haaraan kuuluivat mm. Augusta Haganin serkut, Suomen Rahapajan johtaja ja Juhani Ahon appi, August Fredrik Soldan sekä tämän sisaret, musiikinopettaja Edla ja kuvaamataidonopettaja Augusta Soldan. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt oli siis Tilma Hainarin pikkuserkku.

Tilma Hainari oli täyttänyt kymmenen, kun hän yhdessä Aina-sisarensa kanssa aloitti kahdeksan sadan asukkaan Sortavalassa tyttökoulun. Opetuskielenä oli ruotsi ja ensimmäisenä vieraana kielenä saksa, jota jo yhden vuoden opiskelun jälkeen piti puhua välitunneillakin. Sisarusten serkku, Lauri-sedän tytär Laura Alopaeus ja hänen miehensä, rehtori C.W. Alopaeus johtivat kaupungin henkisiä harrastuksia, ja heidän suuri salinsa oli kaupungin yleinen juhlahuoneisto, jossa pidettiin isänmaalliset juhlat, esitettiin konsertit ja seuranäytelmät. ”Läheisenä sukulaisena voin jo koululaisena seurata isänmaallisia rientoja”, Tilma Hainari kirjaa myöhemmin.

Tilma Hainari oli viidentoista päättäessään koulun. Siihen hänen omien sanojensa mukaan päättyi myös lapsuus, sillä seuraavan talven hän kärsivällisyyttään venyttäen opetti kotona pienempiä sisaruksiaan. Sukulaisuussuhteiden avulla avautui kuitenkin yllättäen mahdollisuus jatkaa kaksi vuotta Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hänen sieltä keväällä 1874 saamansa päästötodistuksen keskiarvo oli 9.4.

Kahdeksantoistavuotiaalla Tilma Hainarilla oli ruotsin kielellä saamastaan koulusivistyksestä huolimatta kodin kasvattamana sekä sukulais- ja ystäväpiirin vahvistamana suomenmielinen vakaumus. Sitä koeteltiin ja se kesti niin hänen toimiessaan ruotsinmielisen ja -kielisen kihlakunnantuomari Erik Ingmanin tyttärien kotiopettajana kuin antaessaan näkemyserojen vuoksi ensimmäisen vakavan ihastumisen haalistua vain lapsuudenystävyydeksi.

(->) Oskar Hainari (vuoteen 1906 Forsström) oli syntynyt 1856 Tohmajärvellä, siis ei kovin kaukana Ruskealasta. Historian ja suomenkielen opinnot olivat sytyttäneet hänessä rakkauden Karjalaan, Kalevalaan ja kansatieteeseen, ja niinpä hän hakeutui 1881 voimistelunopettajan tutkinnon suoritettuaan Sortavalan seminaarin voimistelun, anatomian ja terveysopin lehtoriksi. Seuraavan kesän Aunuksen matkallaan hän vakuuttui siitä, että ”Valoa täällä tarvitaan”, että muun Suomen kunnia-asia oli auttaa Karjalan heimoa nousemaan siihen kukoistukseen, johon sen yritteliäisyys ja kalevalainen hengenviisaus viittasi. Kun Oskar Hainari ja Tilda Hagan kesällä 1883 avioituivat, Sortavala sai yhden isänmaallisen rouvan ja Raja-Karjala yhden väsymättömän puolestapuhujan lisää.

Tilma Hainarin yhteiskunnallinen toiminta alkoi avioliiton solmimisen aikoihin, kun hänet valittiin kaupungin ainoan naisjärjestön, Sortavalan Rouvasväenyhdistyksen sihteeriksi. Tässä tehtävässä hän oppi esiintymään ja puolustamaan mielipiteitään, organisoimaan avustus- ja valistustoimintaa. Koko ensimmäisen aviollisen vuosikymmenensä hän osallistui miehensä tutkimustyöhön, aatteelliseen ja kirjalliseen työhön avustajana ja työtoverina. ”Vorsströmin mutsoi” se oli, joka hoiti talon ja tavarat sekä piti vieraspöytää niin Sortavalassa kuin sitten Jyväskylässä, Helsingissä ja Laatokan Haavuksen Vasikkasaaressa, jonne perheen kesähuvila Sariola valmistui 1899. Hainarien toiminnan satoa oli sekin, että Haavukseen saatiin kansakoulu.

1880-luvun puolivälissä englantilainen arkeologi, lordi John Abercromby oli Julius Krohnin suosittamana Hainarien kodissa oppimassa suomea voidakseen paremmin ymmärtää runonlaulajien esityksiä. Lordi oppi suomea ja Hainarit englantia, ja Tilma Hainari innostui opiskelemaan kieltä omin päin, kotiopettajien johdolla ja kahteen otteeseen Lontoossakin niin, että hän ilman yliopistotutkintoa saattoi toimia englanninkielenopettajana yli kaksi vuosikymmentä, ensin Sortavalan reaalilyseossa ja sitten Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa.

1890-luvulla Tilma Hainarilla oli jo ”aavistus siitä, mitä naisasialla tarkoitetaan”, ja niinpä hän Suomen Naisyhdistyksen Jyväskylän osaston nuorimpana vakuutti julkisesti, että naisilla tuli olla samat oikeudet kuin miehillä. Hän tutustui myös työväenaatteeseen ja toimi jonkin aikaa Jyväskylän työläisnaisten yhdistyksen puheenjohtajana.

Kun viranomaiset 1904 erottivat ”kansan villitsijän ja valtiollisesti vaarallisen” Oskar Hainarin Sortavalan lyseon rehtorin toimesta, aviopari siirtyi Helsinkiin, opetustehtäviin kumpikin. Samana vuonna Tilma Hainari osallistui naisten kansainväliseen kongressiin Berliinissä, innostui ja aloitti loppuelämän kestävän työn naisasian eteenpäinviemiseksi. 1905 hänet valittiin Suomen Naisyhdistyksen varapuheenjohtajaksi, seuraavana vuonna sihteeriksi, ja kun 1911 perustetun Suomen Naisten Kansallisliiton (nykyisen Naisjärjestöjen Keskusliiton) ensimmäinen puheenjohtaja (->) Aleksandra Gripenberg 1913 kuoli, hänen ”velvollisuutensa” oli jatkaa hyvin alkanutta työtä. Hänen puheenjohdollaan järjestöstä kehittyikin eri naisjärjestöjen kiinteä eettis-kulttuurinen yhdistäjä, jonka toiminnassa mm. raittiusaate, rauhanaate, kansanterveys ja naisten oikeudellisen aseman parantaminen olivat keskeisiä ohjelmakohtia; järjestön ajamista yksittäisistä asioista voisi mainita mm. naispoliisien kouluttamisen. Kokouksia, puheita ja esitelmiä, laajaa kirjeenvaihtoa ja pitkiä kongressimatkoja vaativaa ”velvollisuutta”, olihan järjestö Kansainvälisen Naisten liiton (ICW) jäsen, puheenjohtajalla kesti aina vuoteen 1937.

Naisten äänioikeus samoilla edellytyksillä kuin miehillä oli kuulunut 1884 perustetun Suomen Naisyhdistyksen tavoitteisiin alusta lähtien. Yleisen ääni- ja vaalioikeuden toteutumista, yhdistys ei muuten missään vaiheessa ollut vaatinut naisille vaalioikeutta, juuri valittu sihteeri vertasi uutta kasvua tuovaan kevätmyrskyyn. Yhdistyksen kannustamana hän oli Suomalaisen Puolueen ehdokkaana vuosien 1907 ja 1908 eduskuntavaaleissa, mutta jäi valitsematta. Oskar Hainariakaan ei valittu ensimmäiseen yksikamariseen, mutta Suomalaisen Puolueen edustajana hän vuosien 1908 ja 1909 valtiopäivillä saattoi toimia Karjalan ja aivan erityisesti Raja-Karjalan hyväksi. ─ Hainarit kokivat masentavana sen epäluulon, jota he ns. sortovuosina Suomalaisen Puolueen aktiiveina saivat osakseen.

Tilma Hainari jäi leskeksi 1910, siis alle viisikymmentävuotiaana. Surua helpotti oma työ, yhteiseksi koetun työn jatkaminen Karjalan sivistystason nostamiseksi sekä Suomen Naisyhdistyksen aktiivin, Suomalaista Puoluetta vuosien 1907─1910 valtiopäivillä edustaneen Hilda Käkikosken kirjallisen ja poliittisen toiminnan selvittäminen. Kaksiosainen, lähes tuhatsivuinen Hilda Käkikoski kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa ilmestyi 1913─1916. Virallinenkin taho hyödynsi hänen eri järjestöissä ja tehtävissä hankkimaansa kokemusta, kun hänet 1917 nimitettiin kaupunkien poliisilaitoksen uudelleenjärjestämistä pohtivaan komiteaan ja 1931 niin sanottuun Björkenheimin komiteaan, joka käsitteli kieltolakikysymystä. Hän työskenteli monet vuodet Koulukeittoyhdistyksen johtokunnassa, Suomalaisen Konkordialiiton valtuuskunnassa sekä Suomalaisen Puolueen ja sitten aikanaan Kokoomuspuolueen valtuuskunnassa.

Kesällä 1927 hän oli ICW:n neuvottelukokouksessa Genevessä arvaamatta, että hän jo samana syksynä oli palaava kaupunkiin Kansainliiton yleiskokoukseen yhtenä Suomen valtuuskunnan varajäsenistä. Sama toistui kolmena seuraavana syksynä. Valtuuskunnan kolmella varsinaisella jäsenellä, jotka olivat miehiä, ja varajäsenellä ei ollut eroa, sillä hallitus antoi tarkat toimintaohjeet niin yleiskokousta kuin komiteaistuntojakin varten. Hän oli ensimmäinen nainen, jolle hallitus uskoi tällaisen luottamustehtävän. Kunnia ennakkoluulottomasta päätöksestä kuuluu Väinö Tannerin johtamalle sosialistihallitukselle; arvattavasti myös rouva Linda Tannerille, joka omien muistelmiensa mukaan oli Miina Sillanpäänkin uraauurtavan naisministeriyden ehdottaja.

Rauhanaatteen aktiivin Tilma Hainarin viimeisiä kuukausia synkisti talvisodan puhkeaminen. Hän kuoli 23. tammikuuta 1940, päivälleen kolmekymmentä vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Hänen omasta toivomuksestaan siunaustilaisuudessa ei mainittu mitään hänen opettajantyöstään, ei liioin hänen monipuolisesta, vuosikymmeniä kestäneestä kansalaistoiminnastaan niin kotimaassa kuin maailmalla.

Ura

URA. Sortavalan tyttökoulu 1871 - 1876; Helsingin ruotsalainen tyttökoulu 1877 - 1879.

Kotiopettaja 1876 - 1877, 1879 - 1882; englannin kielen opettaja Sortavalan reaalilyseossa 1901 - 1904, Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa 1904 - 1924.

Valtion kansakoululaisille ravintoa ja vaatetusta varten myöntämien apurahojen välittäjä kouluhallituksessa 1913 - 1914, 1917 – 1922

Jyväskylän Naisyhdistyksen puheenjohtaja 1899; Suomen Naisyhdistyksen varapuheenjohtaja 1905 - 1906, sihteeri 1906 - 1909; Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja 1914 - 1937; Suomen valtuuskunnan varajäsen Kansainliiton yleiskokouksissa 1927 - 1930; Suomalaisen Puolueen valtuuskunta; Kansallisen Kokoomuspuolueen väliaikainen puoluehallinto 1918; Kansallisen Kokoomuspuolueen valtuuskunta 1919-25; Kansallisen Kokoomuspuolueen valtuuskunnan juoksevainasiainvaliokunta 1921-22; Kansallisen Kokoomuspuolueen työvaltuuskunta 1922-25; Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiö hallituksen jäsen 1924-38; Konkordialiiton valtuuskunta; Naisten Äänen neuvottelukunta; Koulukeittolayhdistyksen johtokunta.

Arvonimet ja kunnianosoitukset

Suomen Valkoisen Ruusun ar. 1931. Valtion eläke 1931.

Tuotanto

Naisasian kehitys eri maissa. 1906 - 1908; Hilda Käkikoski kirjeittensä ja kirjoitustensa valossa I - II. 1913, 1916 (lyhennetty laitos 1927). Toimittanut: Poimintoja O. A. Hainarin kirjoituksista : omistettu Suojärven, Salmin, Korpiselän ja Suistamon kuntien asukkaille. 1911. Avustuksia julkaisuissa Naisten Ääni ja Suomen Nainen.

Viitteet

• [1] Kaksi edesmennyttä Raja-Karjalan hyväntekijää, Viena-Aunus -lehti 1940. Karjalan sivistysseura ry. Sampo-tietokanta. Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3
• [2] Porvarillisen työn arkisto, Kansallisen Kokoomuksen keskuarkisto: Tilma Sofia Hainari. [http://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit...]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Aikalaiskirja 1934: [http://runeberg.org/aikalais/1934/0166.html]
• Naisten Ääni 9/1931
• O. Relander, Oskar Adolf Hainari : muistelmia. 1917
• T. Tuulio, Tilma Hainari : Karjalan tytär. 1952
• Venla Sainio, Tilma Hainarin henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-. [http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6035]
• Wikipedia [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilma_Hainari]
• Tuula Hyyrö: Alakansakoulunopettajien valmistuksen kehitys Suomessa vuosina 1866-1939, Väitöskirja. [https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67600/951-44-6613-6.pd...]
• Suomalainen ja venäläinen nationalismi kohtaavat [http://www.hi3.fi/4-suomalainen-ja-venalainen-nationalismi-kohtaavat/]
• https://yle.fi/uutiset/3-11539655

  ---

  
  

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 68. viikkoprofiili (26.03.2017-01.04.2017).