Sofia Gregoriuksentytär Stuth

SOFIA GREGORIUKSENTYTÄR Sofia Gregoriuksentytär oli Ilmajoen Lahdenkylän Lahden talon ensimmäinen tunnettu emäntä. Hän emännöi tilaa ainakin vuosina 1580-1591 yhdessä aviomiehensä, Ilmajoen kirkkoherra Matthiaksen kanssa. Kirkkoherra Matthias Laurentii surmattiin kirkon rappusilla vuonna 1597. Asialla olivat Flemingin huovit, jotka pahoinpitelivät myös kirkkoherran vaimon Sofia Gregoriuksentyttären. Leski Sofia isännöi myöhemmin rampana Ilmajoen Lahden taloa vuosina 1602-1607. Sitten tilan isännäksi tuli heidän poikansa Matti Matinpoika.

Leski Sophia merkittiin tilan Lahti isännäksi Ilmajoella vuosina 1602-1607. Hän oli kirkkoherra Matthiaksen (Mathias Laurentii) leski. Tila oli veronmaksukyvytön vuosina 1606-1607. Matti Matinpoika merkittiin tilan isännäksi vuosina 1608-1634. Vuonna 1608 hänen patronyymikseen merkittiin Erkinpoika. Vuonna 1627 ruotu- ja väenottoluettelossa hänen iäkseen merkittiin 44 vuotta. Vuonna 1633 luettelossa iäksi merkittiin 50 vuotta. (Tapio Piirto: Ilmajoki 1546-1634. Ilmajoki 2007, s.35)

Paimenmuiston mukaan Sofia Grelsdotter isännöi leskenä maatilaa Lahden kylässä vuosina 1604-1607. Sophia Grelsdotter framlednne Här Mattz Kirckieheerde I Ilmola Sochnn sai Kaarle-herttuan kirjeellä 5.12.1601 kolmeksi vuodeksi vapautuksen asumastaan torpasta maksettavista vakinaisista ja ylimääräisistä veroista kyetäkseen köyhyyden ja sotamiesten rammaksi lyömänä ruokkimaan köyhät pienet lapsensa. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2399)

Kaarle-herttuan kirje leski Sofia Grelsdotterille vuonna 1601: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405 (Tapio Piirron tiedonanto 2020).

Leski Sofian merkintä vuoden 1604 kymmenysveroluettelossa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2661889 sekä vuoden 1607 kymmenysveroluettelossa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072 (Tapio Piirron tiedonanto 2020).

PERINNÖNJAKO JOACHIM JA MATTI MATINPOJILLE Leski Sofia Gregoriuksentyttären kuoleman jälkeen Lahden tilan omistus tuli herra Matthiaksen ja Sofia Gregoriuksentyttären pojille Joachimille ja Matille. Turun kirkkoherra Joachimus Matthiae Stutaeus piti itsellään osuutensa, mutta antoi veljensä Matti Matinpojan hoitaa tilan isännyyttä oman pojanperintönsä turvin.

Lahden tilan jako on pääteltävissä vuoden 1644 kesäkäräjien tiedoista. Käräjillä tuli nimittäin esiin Matti Matinpojan poika herra Eskill, joka esitti, että hänen isänsä oli tehnyt testamentin hänen hyväkseen Lahden talon osuudesta. Sedältään Joakim Stutaeukselta herra Eskeli oli saanut tämän pojan Joakimin todistaman osuuden Lahden talosta. Osuudet yhdessä nostivat herra Eskelin omistuksen puoliskaan Lahden talosta. Toinen puolisko tuli Matti Matinpojan muille perillisille jaettavaksi. (Markku Pihlajaniemi: Herra Eskelin talokaupat. Juuret 4/2002, Ylistaron Painopalvelu 2002, s.31)

KA mf. ES 2028 (rr 5) Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f. 281 (Företrädde her Eskill U1218 Caplaan här sammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stutæj Underskrifuen skrifft de Dato 27 Aprilis A:o 1641 af innehåldh det hans Sal: Fadher hafuer låffuat sijn andeell af Lachtis hemman åt her Eskill). (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125)

POHDINTAA SOFIAN SYNNYINKODISTA Alkuperäislähteet eivät tarjoa tietoa Sofia Gregoriuksentyttären synnyinkodista tai tulosuunnasta. Hänen kaksi pojanpoikaansa Joachim Joachiminpoika ja Eskill Matinpoika käyttivät kuitenkin nimeä Stutaeus, ja mahdollisesti myös hänen poikansa, Turun kirkkoherra Joachimus Matthiae.

Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelin 1640-1852 mukaan Joachim Joachiminpoika käytti lisänimeä Stutaeus. Hänen isänsä oli Joachim Stutaeus, Turun kirkkoherra Joachimus Matthiae. (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125).

Kansallisbiografian paimenmuiston mukaan Ilmajoen kirkkoherran poika Joachimus Matthiae Stutaeus kirjoittautui Wittenbergin yliopistoon 27.9.1599. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398)

Leski Sofian toisen pojan, Ilmajoen Lahden talon isännän Matti Matinpojan poika, Ilmajoen kappalainen Eschillus Matthiæ käytti myös Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelin 1640-1852 mukaan nimeä Stutaeus (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218).

Pojanpoikien lisänimen perusteella voisi päätellä, että Sofia Gregoriuksentyttären isä olisi kirkkoherra Gregorius Michaelis Stutt. Tästä ei kuitenkaan ole todistetta, mutta yksi indisio voisi olla mahdollinen. Sofian pojanpojan Joachim Joachiminpoika Stutaeuksen ylioppilasmatrikkelin mukaan vuonna 1644 tuli nimittäin esille, että Joachim omisti Haaviston talon, josta hän myi puolet Peter Wedrichille. Kyseessä saattoi olla Turun saaristossa Kuusiston saaren vieressä Kakskerrassa sijaitseva Haaviston tila. KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (Uplystes 3 gången Hawisto hemman, den D:nus Joachimus Joachimi försåld hafwer till Förståndigh Peter Wedrich). (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125)

Kuusiston saaren vieressä sijainnut Haaviston tila ja samalla myös lisänimi Stutaeus saattoi siten tulla perintönä kirkkoherra Gregorius Stuttin tyttären Sofia Gregoriuksentyttären ja tämän pojan, Turun kirkkoherran Joachimin kautta Joachim Joachiminpojalle.

Leski Sofian isäkandidaatti Gregorius Michaelis Stutt toimi Kuusiston piispanlinnan prefektinä ainakin vuonna 1519, Paraisten pastorina noin vuonna 1536 katolisella ajalla, Eurajoen kirkkoherrana vuosina 1537-1548 sekä Hämeenkyrön kirkkoherrana 1549-1559. Hän kuoli vuonna 1561. Hämeenkyrön historiassa on kirkkoherra Gregorius Michaelis Stuttin omakätinen latinankielinen kirjoitus vuodelta 1549, jonka mukaan hän kirjoitti itse nimekseen Stutt.

Gregorius Michaelis Stuth sai kuninkaalta 6.6.1537 nimityskirjan Eurajoen kirkkoherraksi. Vuonna 1540 hänen verotilansa oli vanha kirkontila Eurajoella. Se saattoi olla Sydänmaalla, jossa vuodesta 1554 seuraavalla kirkkoherralla Sigfridillä oli neljän äyrin tila. ”Her Grees” mainittiin asiakirjoissa vuosina 1541-1552. Vuonna 1550 hän siirtyi kirkkoherran virkaan Hämeenkyröön. Vuonna 1551 Herr Grees, Kyrön kirkkoherra, tuomittiin saamaan maksu kaikilta, jotka olivat hänelle Eurajoella velkaa. Hänen seuraajansa Sigfridus Bartholdi Borgensis oli Eurajoen kirkkoherrana vuosina 1550-1557. Hän asui Sydänmaan talossa Eurajoella. (Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571, Toijala 2001, tiedosto netissä Eurajoki s.1892)

ISÄ

https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/2401, Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721

• Stuth, Gregorius Michaelis (1500–1561)
• Mulli, Grels / Greger Michelsson / Mickelsson
• Hämeenkyrön kirkkoherra 1549.
• Kirkkoherra Gregorius menetti 1550-luvulla noin kaksi kolmasosaa niistä vilja- ja voiverotuloista, joita hän oli aiemmin saanut kantaa itselleen, mutta sai anomuksestaan Juhana-herttuan kirjeellä 24.2.1558 takaisin osan menettämistään palkkatuloista. Hän testamenttasi Juhana-herttualle kaksi (kulta)tukaattia, kolme hopeataalaria ja yhden työhevosen.
• K Hämeenkyrö 1561 (testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561).

Julkaistu 19.1.2011.

Hämeenkyrön vanhaa papistoa; Luodetlahden sukuseura: http://www.messon.fi/havaintoja.htm

• Kirkkoherrat
• Gregorius Michaelis Stuth 1549 - 1561

  ---

AVIOMIES

Eskil Stutaeus Markku Pihlajaniemi – Tapio Piirto - Penni Airas: http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/files/juuret_2_2003.pdf

• pojan poika Eskil
• kerrotaan myös isoisästä Mathias Laurentii Stutaeuksesta
• Lapua ei kuitenkaan liene Eskilin syntymäpaikka, sillä hänen isänsä Matti isännöi Ilmajoen Lahden taloa vuodesta 1608 alkaen ja isoisä, Matti Laurinpoika Stuut oli Ilmajoen kirkkoherrana 1571-97.

Arvostettu sukututkija ja historiakirjojen kirjoittaja professori Heikki Ylikangas kirjoittaa kirjassaan "Nuijasota" seuraavaa:

• sivu 284: Helmikuun viidentenä 1597 päiväsi marski Tammerkoskella kirjeen Ilmajoen kirkkoherralle Matti Laurinpoika Stuutille varoittaen tätä hoitamaan laumaansa paremmin kuin oli tehnyt nyt vangittuna oleva "Rautalammin pappi".
• Israel Laurinpoika määräsi sotajoukon kokoontumispaikaksi Kyrön kirkon seudun.
• Huom! Kyrö = Pohjankyrö (keskiaikainen pitäjä), jolla ei tarkoiteta Isoakyröä.
• sivu 299: Santavuoren taistelujen jälkeen iskettiin kuoliaaksi Ilmajoen kirkkoherra Matti Laurinpoika Stuut talonsa eteisessä olutkannu toisessa ja kirkonavain toisessa kädessään.
• Noilla lahjuksilla hän oli aikonut ostaa henkensä. Stuutin vaimo ruhjottiin elinikäiseksi rammaksi.