Simon Wallinus

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1990

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot: (1668) Simon Valinius, myöhemmin Wallinus Simon 1990. Syntyperä ei ole tiedossa. Mainitaan ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 14.10.1668. — Hattulan pitäjänapulainen 1672, kappalainen 1678. Urjalan kirkkoherra 1696, sai viransijaisen 1713. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1697, saarnaaja 1700. † venäläisten pahoinpitelemänä 1713. Pso: 1:o Kirstin (mainitaan 1675–76); 2:o (jo 1678) Margareta (‡ 1696); 3:o Kirstin († 1713).

https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/2604

Wallinus, Simon (K 1713) Valinius, Wallin. Kotivuoren (2005) mukaan syntyperä ei ole tiedossa. Ylioppilas (Sim. Valinius) Turussa; mainitaan konsistorin pöytäkirjassa virantavoittelijana 14.10.1668 ja sopimattomasti käyttäytyneenä 5.5.1669. Hattulan pitäjänapulainen 1672, kappalainen 1678; Urjalan kirkkoherra kuninkaallisella valtakirjalla keväällä 1696 Turun tuomiokapitulin 13.3.1696 tekemän esityksen mukaisesti (ja vastoin maaherran kirjeessään Kuninkaalliselle Majesteetille 6.4.1696 esittelemää Urjalan seurakuntalaisten anomusta, että seurakunnan kappalainen Henricus Jacobi Malm olisi nimitetty kirkkoherraksi), piispa Johannes Gezelius nuoremman virkaanasettama piispantarkastuksen yhteydessä 2.2.1697. Wallinus oli virkavirheistä syytettynä 1712-1713 puolen vuoden ajan virasta pidätettynä. Hänet todettiin 1713 syyttömäksi, mutta samalla kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa. Wallinus menetti suuren osan omaisuuttaan (mm. karjansa) Tenhiälän kylässä omistamansa talon tulipalossa 1688. Kiivasluontoisena miehenä hänen mainitaan joutuneen pari kertaa ilmitappeluun naapureittensa kanssa. Synodaaliväitöksen puhuja (synod. orator) Turun pappeinkokouksessa 1697, saarnaaja (conc.) (suomeksi) 1700. K Urjala 1713 venäläisten pahoinpitelyn uhrina.

P Margareta N.N., K Urjala vähän ennen miestään rovastintarkastuksen aikana 19.2.1713.

Julkaistu 19.1.2011.

http://www.karisalmi.fi/pusa.htm#Taulu%201

Omisti Tenhiälän Perttulan, josta maininta v. 1678

GEDCOM Note

Simon Pehrsson Wallinus, Valinius, Urjalan kirkkoherra s. 1640 k. 1713 Urjala. Hattulan pitäjänapulainen 1673, kappalainen 1678. Urjalan kirkkoherra 1696. Pidätetty virantoimituksesta ½ vuodeksi 1713. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1697, saarnaaja 1700. Kuoli Urjalassa 1713. Hattulan käräjät 20.-22.6.1678: Coadjutor hr Simon Wallenij. Omisti Tenhiälän Perttulan jossa mainitaan v. 1678codajuct hr Simon, v. 1680-1694 caplan hr Simon, Margareta hru, v. 1702 Ester Vallina.

Kirkkoherra Lappeniuksen alkuaikoina perustettiin Urjalaan pitäjän-apulaisen virka. Ensimmäinen tunnettu viranhoitaja oli atias Sipinpoika Rungius, josta seurakunnalle oli paljon huolta. V. 1659 h��net erotettiin papinvirasta, jota hän oli ehtinyt hoitaa parisen vuotta. Rungius jäi kuitenkin asumaan Urjalaan, jossa hän jollakin tavalla viljeli ainakin aluksi Urjalan-kylässä heitteille jätettyä säteriä. Tilan toisessa rakennuksessa asui säterin haltijan balttilaisen Arendt Dusen lampuoti, jonka ilmeisesti piti hoitaa tilaa, jonka rakennukset olivat kuitenkin rappeutuneet. Isännällä oli monta tilaa, ja tuskin hän koskaan asui Urjalankylässä. — Matias Rungius näyttää jotenkin ryhdistäytyneen vuosikymmenten kuluessa ja saaneen jopa oikeuden hoidella pappistehtäviäkin. Hän näet kuoli alttarille jumalanpalvelusta pitäessän pitäjänapulaisen Henrik Enqvistin aikana, 1690-92. Näinä vuosina kirkkoherra Lappenius olikin avun tarpeessa, sillä kappalainen oli kuollut 1690, ja uusi saatiin vasta kanden vuoden kuluttua. Enqvistiä edeltänyt pitäjänapulainen Johannes Simonpoika Favorinus, joka ehkä 1667 oli tullut seurakuntaan, kuoli 1689. Kirkkoherra Lappeniuksen kuoltua 13. 3. 1696 teki konsistori nopeasti ehdotuksen, että avoimeksi jääneeseen virkaan nimitettäisiin Hattulan kappalainen Simon Wallinus, jolla oli jo takanaan 20 hyvin palveltua virkavuotta. Kuten kerran aikaisemmin, puuttuivat urjalaiset taas kirkkoherran nimitysasiaan ja taas kappalaisensa puolesta. Kokolle asuva kruununvouti Sven Lenning kirjoitti jo 18.3.1696 omasta ja seurakuntalaisten puolesta maaherra Carl Bondelle, jotta tämä välittäisi kuninkaalle esityksen Henrik Malmin nimittämisestä kirkkoherraksi. Urjalaan voitiin soveltaa regaleseurakuntamenettelyä, ja maaherra täytti urjalaisten toivomuksen. Tosin vasta 6. 4.1696 kirje meni kuninkaalle. Lenning kuvasi kirjeessään aateliston ja kansan hyviä kokemuksia Henrik Malmin toiminnasta. Hän oli toiminut seurakunnassa vain nelisen vuotta, mutta ahkeruudellaan, sitkeydellään ja sekä kirkkokuria että muita papinvirkaan kuuluvia keinoja käyttäen oli jo saanut seurakuntaelämän kohentumaan rappiotilasta. Konsistorin esitys kuitenkin piti pintansa, ja 2.2.1697 piispantarkastuksen yhteydessä Juhana Gezelius nuorempi asetti Simon Wallinuksen Urjalan kirkkoherran virkaan. Wallinus oli tätä ennen ollut uskollisesti Hattulassa, ensin 1672-78 pitäjänapulaisena ja sen jälkeen kappalaisena. Simon Wallinus on myöhemmän Wallin-pappissuvun aloittaja. Kirkkoherra Wallinus tuli Urjalaan varsin kohtalokkaana ajankohtana. Suuret kuolonvuodet olivat huipussaan. V. 1695 alkaneet ankarien katojen tuottamat tuhot olivat 1697 kuolleisuutena pahimmillaan. Urjalan kirkon alle haudattujen lukumäärä oli noin 8-10 kertaa suurempi kuin normaali-vuosina (muista haudatuista ei ole tietoja). Tuskin oli selvitty katovuosien vaikeuksista, alkoivat sotarasitukset. Tosin ne Urjalan kohdalla olivat pahimmillaan vasta vuodesta 1714 vihollisen miehityksen alkaessa. Sota-aika kuitenkin alkoi pian raaistaa tapoja. Rovastintarkastuksessa 1707 erotettiin Urjalan nimismies Jaakko Juhonpoika, joka ei ollut huolehtinut viina-, olut- ja tupakkakaupan lopettamisesta, mikä juuri höltyneiden tapojen takia olisi ollut tärkeätä. Kirkkoherran näkökulmasta katsoen oli Urjalassa näinä aikoina vaikea lukkari, josta seurakuntalaiset itsepintaisesta vastoin piispankin neuvoja pitivät kiinni vuosikausia väittäen, ettei lukkarissa ollut mitään valittamista. Tällaiset seikat lienevät osaltaan vaikuttaneet siihen, että kirkkoherralle alkoi kasautua pian henkilökohtaisiam vaikeuksia. Mutta ilmeisesti hänessä alkoi myös tuntua henkinen heikkous, jokasittemmin johti eräänlaiseen katastrofiin. Rovastinkäräjissä 1709 Simon Wallinusta syytettiin ensi kerran joistakin virheistä. Mutta asiaa käsiteltäessä asettuivat kuudennusmiehet ja yleisesti koko seurakunta häntä puoltamaan. Sanottiin, että ilmiantajat voivat, jos haluavat, todistaa hänet toisilla arvottomilla syillä syypääksi esitettyihin virheisiin, joita itse eivät ole nähneet eivätkä niistä kuulleet, ennen kuin jouskovat niihin. — Seurakunta oli ihmeen uskollinen sekä kirkkoherralleen että lukkarilleen, jota 1709 rovastintarkastuksessa taas puollettiin. Hänen virheensä oli kuitenkin seurakuntalaisten pakko tunnustaa, mutta he sanoivat niiden johtuvan vain lukkarin yksinkertaisuudesta. Vakava tapaus oli vuoden 1712 piispantarkastuksessa esitetty syytös kirkkoherra Wallinusta vastaan. Mikko Matinpoika Kokolta syytti, että kirkkoherra oli vihkinyt miehen, joka ennestään oli avioliitossa. Taas seurakunta esiintyi kirkkoherransa puolesta ja syytti Mikkoa sapatinrikoksesta. Mikko oli lähtenyt joidenkin poikien kanssa Turkuun ja jäänyt pois jumalanpalveluksesta ja piispantarkastuksesta. Sapatinrikkojat piispa määräsi kihlakunnanoikeuteen tutkittaviksi, mutta Simon Wallinusta vastaan esitetty syyte oli nyt kirkon taholta tutkittava. Kirkkoherran virkavirhe käsiteltiin tuomiokapitulissa, josta se tammikuussa 1713 joutui oikeustarkastusvirastoon. Wallinuksen todettiin olleen tietämätön siitä, että Tuomas Niilonpojan ensimmäinen vaimo oli elossa, kun hän vihki Tuomaan ja Riitta Nuutintyttären. Kirkkoherra Wallinus siis todettiin syyttömäksi, mutta samalla kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa. Hän ei sitä menettänyt, mutta viransijainen hoiti Urjalan kirkkoherran virkaa vuodesta 1713 lähtien. Simon Wallinuksen mielenterveyden viimeiseksi järkyttäjäksi koitui hänen vaimonsa kuolema 19. 2. 1713, jolloin Elias Voivalenius oli parhaillaan pitämässä rovastintarkastusta Urjalassa. Tarkastaja puhui suurella ymmärtämyksellä seurakuntalaisille tarkastustilaisuuden alussa kirkkoherran kovasta kohtalosta ja kehotti kuulijoita uskollisesti rukoilemaan surevalle lohdutusta ja kärsivällisyyttä murheitten voittamiseen. Kirkkoherra itsekin kuoli samana vuonna venäläisten pahoinpitelyn uhrina. Urjalan kirkkoherran virka täytettiin vakinaisesti vasta 1722 sotavuosien mentyä. Väliaikaisena kirkkoherrana toimi Israel Wallinus, Simon Wallinuksen poika. Henrik Enqvistin jälkeen 1692 pitäjänapulaiseksi tullut Jaakko Juhonpoika Indelius oli kotoisin Punkalaitumen Vanttilasta (hän oli aluksi käyttänyt nimeä Fantilenius). Kun kappalaisen virka 1715 jäi auki Henrik Malmin poissiirtymisen jälkeen, ei sitä täytetty sota-aikana, vaan Indelius hoiti sitä viransijaisena aina vuoteen 1723 asti. Venäläinen sotilashallinto oli järjestänyt isonvihan aikana piispan Ruotsissa oleskelun aikana kirkkohallinnon väliaikaiselle kannalle, jolloin Turun konsistorin esimieheksi oli tullut Someron kirkkoherra Jaakko Ritz. Tämä piti 1723 tarkastuksen Urjalassa, jolloin keskusteltiin kappalaisen viran täyttämisestä. Nyt oli annettu asetus, jonka mukaan seurakunnan sananvalta papinvaalissa olilisääntynyt. Sekä Ritz että urjalaiset olisivat halunneet paikalle Indeliuksen, mutta tämä jostain syystä pani itse valitsemistaan vastaan. Hän ei osannut sanoa, minne hän olisi halunnut, mutta ei "antanut puhua itseään yli". Seurakunnalla oli kuitenkin myös toinen ehdokas, Punkalaitumen kappalainen Lars Lilius.

Hattulan pitäjänapulainen 1673, kappalainen 1678. Urjalan kirkkoherra 1696. Pidätetty virantoimituksesta ½ vuodeksi 1713. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1697, saarnaaja 1700. Kuoli Urjalassa 1713.

Hattulan käräjät 20.-22.6.1678: Coadjutor hr Simon Wallenij. Omisti Tenhiälän Perttulan jossa mainitaan v. 1678 codajuct hr Simon, v. 1680-1694 caplan hr Simon, Margareta hru, v. 1702 Ester Vallina. Vanajan käräjillä 1664 mainitaan studenten dno Simoni Erici, jolle Järviön (Mikkola) Johan Andersson tuomitaan maksamaan 30 taaleria. Pirkkala, kesäkäräjät 17-18.6.1644: predikant under öfversteleutnant Alexander Rebuses compagnie Johan Simonis Wallinio.

KANSALLISBIOGRAFIA/Wallinus, Simon (K 1713)

Valinius, Wallin

Kotivuoren (2005) mukaan syntyperä ei ole tiedossa.

Ylioppilas (Sim. Valinius) Turussa; mainitaan konsistorin pöytäkirjassa virantavoittelijana 14.10.1668 ja sopimattomasti käyttäytyneenä 5.5.1669.

Hattulan pitäjänapulainen 1672, kappalainen 1678; Urjalan kirkkoherra kuninkaallisella valtakirjalla keväällä 1696 Turun tuomiokapitulin 13.3.1696 tekemän esityksen mukaisesti (ja vastoin maaherran kirjeessään Kuninkaalliselle Majesteetille 6.4.1696 esittelemää Urjalan seurakuntalaisten anomusta, että seurakunnan kappalainen Henricus Jacobi Malm olisi nimitetty kirkkoherraksi), piispa Johannes Gezelius nuoremman virkaanasettama piispantarkastuksen yhteydessä 2.2.1697.

Wallinus oli virkavirheistä syytettynä 1712-1713 puolen vuoden ajan virasta pidätettynä. Hänet todettiin 1713 syyttömäksi, mutta samalla kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa. Wallinus menetti suuren osan omaisuuttaan (mm. karjansa) Tenhiälän kylässä omistamansa talon tulipalossa 1688. Kiivasluontoisena miehenä hänen mainitaan joutuneen pari kertaa ilmitappeluun naapureittensa kanssa. Synodaaliväitöksen puhuja (synod. orator) Turun pappeinkokouksessa 1697, saarnaaja (conc.) (suomeksi) 1700. K Urjala 1713 venäläisten pahoinpitelyn uhrina. P Margareta N.N., K Urjala vähän ennen miestään rovastintarkastuksen aikana 19.2.1713.

Östra Finland /1899/ 10.1.1899 no 6 sida 2/4 Utdrag ur 1717 års Almanack / hänvisat 3.2.2023
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/596344?term=S...