http://www.blf.fi/artikel.php?id=324

http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=5908

Zygmunt III Waza – król Polski (1587-1632) i Szwecji (1592-1599, jako Sigismund), tytularny król Szwecji (1599-1632). Wikipedia PL

_Sigismund Vasa _Sigismund III Vasa, King of Poland and Sweden

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Vasa#TAB_11

Links:

• Wikipedia
• Popular historia In Swedish
• King of Poland and Grand Duke of Lithuania Reign 18. September 1587 – 19. April 1632 Coronation 27. December 1587

Predecessor: Anna Jagiellon and Stephen(Stefan) Báthory Successor: Władysław IV

• King of Sweden: Reign 17. November 1592 – 24. July 1599 Coronation 19 February 1594

Predecessor : John III(Johann III) Successor: Charles IX(Karl IX)

---

Vi Sigismunds med Guds nåde Sveriges, Götes och Vendes konung, storfurste till Finland, Karelen, Wåtschipetin och Ingermanland uti Ryssland och över de Ester i Livland hertig, så ock konung till Polen, storfurste till Litauen, Rydzen, Preussen, Masurien, Samogitien, Kiouenn, Wolin och Livland herre.
Sigismund-Wikipedia. Kung av Polen-Litauen 18 september 1587-19 april 1632, krönad 27 december 1587. Valspråk för rätten och folket. Kungens hjärta (är) i Herrens hand. Av himlen ges det upphöjda. Kung av Sverige 17 november 1592 - 24 juli 1599 kröntes 19 februari 1594 i Uppsala domkyrka. Företrädare Johan III efterträdare Karl IX. Wikipeida.

Zygmunt III Waza

Zygmunt III Waza (Sigismund III Vasa, 20. juuni 1566 Södermanlandi lään, Gripsholm – 30. aprill 1632 Varssavi) oli Rootsi kuninga Johan III poeg ning valiti 1587. aastal Rzeczpospolita kuningaks, isa surma järel 1592. aastal ka Rootsi kuningaks.

Poola kuningana

1586. aastal suri Poola kuningas Stefan Batory ning uue Rzeczpospolita valitseja valimisprotsessis olid Poola troonile kandidaatideks Stefan Batory vennapoeg kardinal András Báthory, Austria hertsog ja Stefan Batory abikaasa Anna Jagellonica, õe Jagelloonide dünastiast Katarina Jagellonica ja Rootsi kuninga Johan III poeg Sigismund. Osa šlahta magnaate Samuel Zborowski juhtimisel pooldas Austria ertshertsogi Maximilian III valimist, kuid Krooni suurhetman Jan Zamoyski pooldas Sigismundi. 1588. aastal valiti Rootsi prints Sigismund, Zygmunt III Waza nime all, Poola kuningaks.

Võitlus Rootsi trooni eest

Pärast oma isa Johan III surma (1592) sai Sigismund ka Rootsi troonile. Katoliiklasest Sigismundil tekkis luterlikus Rootsis palju vastaseid, keda juhatas tema onu Södermanlandi hertsog Karl. Kuna Sigismund viibis Poolas, juhtis riiki tegelikkuses just Karl. 1598. aastal saabus Sigismund koos suure väega Rootsi, et suruda temavastane opositsioon maha. Sellega sai alguse 1598–1599 kestnud kodusõda (Sõda Sigismundiga). Hoolimata esialgsest edust sai Sigismund Stångebro lahingus rängalt lüüa ning oli sunnitud Rootsi troonist loobuma ja Poolasse naasma. Karl asus Rootsit regendina valitsema.

Sõjad Rootsiga

Sigismund soovis siiski taas Rootsis võimule pääseda ning tema edasised plaanid olid seotud Rootsi vallutamisega. Esmalt soovis ta vallutada Rootsi võimu all olevad Eesti ala. Rzeczpospolita šlahta toetas plaanitavat sõda, kuna oletati, et sõjategevus piirdub vaid Eesti aladega. Ning kuna usuti, et Rootsi on nõrk vastane, siis loodeti vallutatavatel aladel endale peatselt uusi maavaldusi saada. Poolakate enesekindlus põhines peamiselt 16. sajandi edukatel sõdadel. Ka oli Poolas 10 miljonit elanikku Rootsi 1 miljoni vastu.

Rootsi vastu kulges sõda vahelduva eduga, kuid alates 1621. aastast kaldus sõjaõnn Poola kahjuks, nii et 1629. aastal pidi Poola Altmargi vaherahuga Liivimaa ehk tänapäeva Põhja-Läti ja Lõuna-Eesti Rootsile andma.

Sõjad Moskva tsaaririigi eest

Zygmunt oli kahtlemata äärmiselt ambitsioonikas mees ning nii võttis ta endale lisaks Rootsi troonile naasmise plaanile ka kohustuse alistada Venemaa. Ta pidi oma valitsusaja jooksul pidevalt sõdima nii Rootsi kui ka Venemaaga.

Venemaaga otsest sõjategevust ei toimunud, küll püüdis Zygmunt saavutada Poola-meelse võimu tekkimist. Et ta oli äge katoliiklane, siis lootis ta ka Venemaa katoliku usku pöörata. Esialgu toetas ta Poola-meelseid Vale-Dmitrisid, nende surma järel tungis aga avalikult sõjaga Venemaale ning pani 1610. aastal Moskvas troonile oma poja Władysławi. Rootsile see muidugi ei meeldinud ning nii tungisid rootslased Novgorodimaale ja okupeerisid selle. Et Poola ja Rootsi hakkasid nüüd omavahel võitlema, said venelased hinge tõmmata ja vallutasid 1613. aastal Moskva tagasi, pannes suurvürstitroonile Mihhail Romanovi. Sõda Poolaga lõppes 1618. aastal, rahulepinguga sai Poola endale mõningaid piiriäärseid alasid.

Zygmunt III püüdis ka kuningavõimu tugevdada, tahtes muuta seda päritavaks, kuid see kava tal ebaõnnestus. Siiski oli ta kokkuvõttes üpris edukas kuningas ning tegelikult ka viimane Poola monarh, kelle ajal oli riik Ida-Euroopa tugevaim.

Sigismund

Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632. Suomessa ja Ruotsissa hänet tunnetaan vain Sigismundina. Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä Sigismund III Vaasa.

Tausta

Sigismund oli Ruotsin kuninkaan Juhana III:n ja puolalaisen ruhtinatar Katariina Jagellonican poika. Katariina oli Puolan kuninkaan Sigismund I:n tytär ja Sigismund II:n sisar ja kuului ylhäiseen Jagiełło-sukuun. Sigismund oli katolilainen äitinsä mukaan.

Ruotsin kuninkaana

Ruotsin valtaistuimella Sigismundin kausi jäi varsin lyhyeksi, ja sitä varjosti jatkuva valtataistelu Kaarle-herttuan – Sigismundin sedän – kanssa. Suomen kannalta merkittävin Sigismundin kauden tapahtuma oli vuosina 1596–1597 käyty nuijasota, joka liittyi osaltaan taisteluun valtaistuimesta.

Sigismund kruunattiin kuninkaaksi syksyllä 1593 hänen isänsä Juhana III:n kuoltua marraskuussa 1592. Sigismund oli jo aiemmin valittu Puolan kuninkaaksi 1587. Kustaa Vaasan vuonna 1544 asettaman perintökuninkuussäädöksen vuoksi Sigismund oli periaatteessa Ruotsin laillinen kruununperijä.

Maan ylhäisaateli Kaarle-herttuan johdolla kuitenkin vastusti katolisen Sigismundin kruunausta. Luterilaisessa Ruotsissa katolisen Sigismundin pelättiin merkitsevän vastauskonpuhdistusta. Sigismund painostettiin allekirjoittamaan niin sanottu Uppsalan julistus, jossa Ruotsin todettiin pysyvän luterilaisena valtiona.

Sigismund ei koskaan saanut Ruotsia kunnolla valtaansa. Puolan valtiopäivät eli sejm antoi kuninkaalle luvan poistua maasta vain vuodeksi, eli Sigismund joutui pian jättämään Ruotsin Kaarle-herttuan sijaishallinnon käsiin. Kaarle-herttua ryhtyi nopeasti laajentamaan valtaansa ja horjuttamaan Sigismundin asemaa.

Kaarle-herttua kaappasi vallan Aarborgan valtiopäivillä 1597. Hän julistautui valtionhoitajaksi etenkin talonpoikien tuella.

Sigismund yritti palauttaa valtaansa Ruotsissa asein. Hänen joukkonsa nousivat maihin Ruotsin Kalmarissa syyskesällä 1598. Ratkaiseva taistelu käytiin Stångejoella lähellä Linköpingiä 25. syyskuuta 1598. Kaarlen joukot voittivat, ja Sigismund palasi Puolaan. Suomesta lähti Sigismundin tueksi Akseli Kurjen johtama armeija, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.

Linköpingin valtiopäivillä helmi-maaliskuussa 1600 tunnustettiin Kaarlen nousu valtaan. Samalla Sigismundin perillisten todettiin menettäneen oikeutensa Ruotsin kruunuun.

Suomesta tuli Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun merkittävä näyttämö. Sigismundin Suomen käskynhaltijaksi nimittämä Klaus Fleming oli kuninkaan tärkein kannattaja. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti kapinallisia. Vuosina 1597–1599 Kaarle-herttuan joukot ja Sigismundille uskolliset suomalaisjoukot kävivät useita taisteluita Turun linnasta ja Suomen hallinnasta.

Suomalaisten asettumista Sigismundin kannalle tuki Pentti Renvallin mukaan ulkopolitiikka ja koettu ”idän vaara”. Suomessa uskottiin, että Puolan ja Ruotsin liitto olisi vahva turva Venäjää vastaan.

Puolan kuninkaana

Jo Sigismundin isä Juhana III oli turhaan pyrkinyt Puolan kuninkaaksi kahteen otteeseen. Kun se ei onnistunut, hän ryhtyi ajamaan tehtävään poikaansa. Myöhemmin Juhana III alkoi kuitenkin epäillä ratkaisun viisautta, sillä myös Ruotsin ylhäisaateli tuki kuninkuutta Puolassa siitä syystä, että se antaisi heille suuremman vallan Ruotsissa.

Sigismund valittiin Puolan kuninkaaksi 1587. Jakaantuneet valtiopäivät valitsivat itse asiassa kaksi kuningasta. Maaseutuaateli valitsi Sigismundin ja ylhäisaateli Habsburg-sukua oleva arkkiherttua Maximilianin. Sigismundia tukevat maaseutuaatelin joukot kuitenkin löivät taistelussa ylhäisaatelin Krakovan edustalla, ja Sigismundista tuli kuningas.

Kuninkaan valta oli Puolassa kaiken kaikkiaan heikko, ja lisäksi Sigismund III menetti pian maalaisaatelin tuen. Sigismund oli kuninkaana aluksi passiivinen, eikä hän esimerkiksi halunnut taistella Vironmaan liittämiseksi Puolaan, vaikka oli sitoutunut siihen kuninkaaksi noustessaan. Myöhemmin Sigismund aktivoitui, ja hänen asemansa vahvistui.

Sigismund III ei koskaan luopunut vaateistaan Ruotsin kruunuun, vaan piti itseään kuolemaansa saakka Ruotsin oikeana hallitsijana. Vuonna 1600 Puola yritti Sigismundin johdolla vallata Ruotsilta Vironmaan. Tämän jälkeen maiden välille puhkesi sota Liivinmaan omistuksesta. Sigismund kävi sotaa setäänsä Kaarlea (kuninkaana Kaarle IX) ja myöhemmin serkkuaan Kustaa II Adolfia vastaan Altmarkin välirauhaan 1629 asti.

Sigismund hämmensi osaltaan myös Venäjän sekasortoista tilannetta 1600-luvun alussa. Vuonna 1609 hän lähti sotaretkelle kohti Smolenskia. Kun Rurikien hallitsijasuku oli sammunut Venäjällä vuonna 1598, uudeksi tsaariksi oli useita tarjokkaita. Pajariduuma tarjosi tsaariutta Sigismundin pojalle Vladislaville, ja puolalaisjoukot jatkoivat kohti Moskovaa. Puolan joukot löivät ruotsalais-venäläisen armeijan 1610 ja pääsivät Moskovaan. Puola miehitti Moskovan Kremliä pari vuotta, ja Vladislavin tsaarius olisi varmistunut, ellei Sigismund olisi vaatinut paikkaa itselleen. Kansannousun jälkeen puolalaiset ajettiin Moskovasta. Sotaretki jatkui vielä muutaman vuoden ja päättyi Puolalle edulliseen rauhaan 1618.

Puolan kuninkaana Sigismund muun muassa muutti maan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan 1596 ja rakennutti sinne kuninkaanlinnan. Puolan ja Liettuan unionissa Varsova oli sopiva pääkaupungin paikka, sillä se oli suunnilleen puolivälissä Krakovan ja Vilnan välillä. Aivan kuninkaanlinnan viereen rakennettiin näyttävä Sigismund III Vaasan patsas.

Eräs Sigismund III:n merkittävimpiä päätöksiä oli maan katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistäminen uniaattikirkoksi Brestin unionissa 1596. Päätöksen mukaan maan ortodoksit säilyttivät tunnustuksensa, mutta tunnustivat paavin yliherruuden. 45 vuotta vallassa ollut Sigismund III on Puolan pitkäikäisimpiä hallitsijoita.

Sigismundin seuraaja maan kuninkaana oli hänen poikansa Vladislav IV (Władysłav IV Waza).

Puoliso ja lapset

Ensimmäinen avioliitto Anna Habsburgilaisen kanssa 1592–1598

• Anna Maria 1593–1600
• Katarina 1594
• Vladislav IV 1595–1648, Puolan kuningas vuodesta 1632
• Katarina 1596–1597
• Kristoffer 1598

Toinen avioliitto Annan sisaren Konstantian kanssa 1598–1631

• Juhana (Jan) 1607–1608
• Juhana II Kasimir 1609–1672, Puolan kuningas
• Juhana Albert 1612–1634, Krakovan piispa
• Karl Ferdinand 1613–1655
• Alexander 1614–1634
• Anna Konstantia 1616
• Anna Katarina 1619–1651
  
  

https://sv.wikipedia.org/wiki/Sigismund

Kung av Polen och Storfürste av Litauen 1587.

• 1592 Kung av Sverige efter Johan lll.
• Som katolik kom han i konflikt med farbrodern, hertig Karl. Det ledde till hans avsättning efter Uppsala möte 1593 och Slaget ved Stångebro 1598.