Princess Olga Romanova

Princess Olga Andreevna Romanoff (born 8 April 1950) is a Russian princess and descendant of the House of Romanov.

Princess Olga is the youngest child of Prince Andrei Alexandrovich of Russia and the only one born of his second marriage in 1942, to Nadine Sylvia Ada McDougall (1908–2000). Her father was the son of Grand Duke Alexander Mikhailovich of Russia, who belonged to a cadet branch of the Romanovs, and his wife Grand Duchess Xenia Alexandrovna, Tsar Nicholas II's sister. Olga Andreevna uses the English version of her family name, preferring 'Romanoff' to 'Romanova', the feminine form of her name in Russian. Prior to marriage she was known by the title and name, "Princess Olga Andreevna Romanoff", but does not use a title currently.

[https://en.wikipedia.org/wiki/Princess_Olga_Andreevna_Romanoff]

Links:

• The Peerage
• Geneall
• Johann the Younger #3224
• World public library
• Wikipedia

Prinsessa Olga Andrejevna Romanoff (synt. 08.04.1950) on venäläinen prinsessa ja Romanov-suvun jälkeläinen.

Olga Romanoff on äitinsä puolelta suomalaisia Borgströmejä. Liikemies Emil Borgström palasi aikoinaan Lontoosta Helsinkiin mukanaan skotlantilainen vaimo Constance, joka leskeksi jäätyään vuokrasi tämän talon Kentistä. Tytär Sylvia osti talon 1900-luvun alussa.

Helsingissä vuonna 1870 syntynyt Sylvia Borgström oli hyvin itsenäinen nainen, joka käytti kirjailijana nimeä Paul Waineman – se oli muunnos Väinämöisestä. Avioeron jälkeen hän elätti itsensä ja tyttärensä kirjoittamalla Briteissä Suomeen sijoittuvia romaaneja ja myös matkaoppaan (A Summer Tour in Finland, 1908).

Sylvia Borgströmin tytär Nadine McDougall meni naimisiin Venäjän tsaariperheeseen kuuluneen ruhtinas Andrein kanssa, ja Olga on heidän tyttärensä.

- Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

________________________________________________________________________________

Olga Romanoff valittiin juuri Romanoffien sukuyhdistyksen johtoon. HS:n toimittaja Tuija Pallaste tapasi Venäjän viimeisen tsaarin sukulaisen Englannissa. Kentin kreivikunnassa sijaitseva Provender-talo on Olga Romanoffin elämäntyö.

Tuija Pallaste HS Julkaistu: 10.12. 2:00 , Päivitetty: 11.12. 14:08

Historiasta ja kuninkaallisista kiinnostuneille suomalaisille tämä talo ja sen emäntä ovat parasta, mitä toivoa voi. Provender on yli 30-huoneinen yläluokan maaseutukoti Kentissä, noin 80 kilometriä Lontoosta kaakkoon. Sen vanhimmat osat ovat keskiajalta, nuorimmat viktoriaanisia, ja sisällä seinillä on lukuisia muotokuvia talon asukkaista ja heidän sukulaisistaan.

Osa sukulaisista on aristokraatteja. Osa on suomalaisia.

Talon nykyistä emäntää Olga Romanoffia voi miltei kutsua meikäläiseksi kuninkaalliseksi. Englannissa hänen tittelinsä on princess, suomeksi hän on ruhtinatar.

Katsotaanpa sukupuuta.

Olga Romanoff on äitinsä puolelta suomalaisia Borgströmejä. Liikemies Emil Borgström palasi aikoinaan Lontoosta Helsinkiin mukanaan skotlantilainen vaimo Constance, joka leskeksi jäätyään vuokrasi tämän talon Kentistä. Tytär Sylvia osti talon 1900-luvun alussa.

Helsingissä vuonna 1870 syntynyt Sylvia Borgström oli hyvin itsenäinen nainen, joka käytti kirjailijana nimeä Paul Waineman – se oli muunnos Väinämöisestä. Avioeron jälkeen hän elätti itsensä ja tyttärensä kirjoittamalla Briteissä Suomeen sijoittuvia romaaneja ja myös matkaoppaan ( A Summer Tour in Finland, 1908).

Sylvia Borgströmin tytär Nadine McDougall meni naimisiin Venäjän tsaariperheeseen kuuluneen ruhtinas Andrein kanssa, ja nyt tässä Provenderin ovella seisoo heidän 67-vuotias tyttärensä Olga.

Ei tarvitse olla sukuselvityksien ystävä tai hovifani viihtyäkseen Her Highnessin seurassa. Hän ei jää odottamaan niiauksia tai teitittelyä, vaan huutaa kahta koiraansa tukkimaan kuononsa ja kutsuu sisään.

”Titteleillä ei ole mitään väliä nykyisin. Kukaan ei välitä niistä pätkääkään! Prinssi Williamkin nai taviksen.”

Romanoff seisoo koristeellisen pääoven vieressä farkuissa ja toppaliivissä. Hän on juuri käynyt ruokkimassa poninsa.

Titteleillä ei ehkä ole väliä, mutta Romanoffin sukulaiset ovat silti poikkeuksellisen kiinnostavia. Hänen isänsä oli teloitetun tsaari Nikolai II:n siskon Ksenian poika. Olga Romanoffin amaman eli mummin isä oli siis tsaari Aleksanteri III, jonka sisko avioitui Britannian kuningasperheeseen ja isoäiti oli Saksan keisari Wilhelm I:n sisko. Isoiso­äiti, tsaaritar Maria Fjodorovna syntyi Tanskan prinsessaksi, ja hän taas oli Tanskan kuninkaan ja Englannin kuningattaren sisko.

Täten Olga Romanoffilla on sukulaisia lähes kaikissa Euroopan nykyisissä kuningashuoneissa. Monarkit naivat pitkään vain omista piireistään ja olivat sukua toisilleen monesta suunnasta. ”Luojan kiitos isäni meni naimisiin äitini kanssa!” Romanoff sanoo ja nauraa pitkään. Hän on sarkasmin ystävä. Ja Suomen ystävä.

Provenderin ulko-ovi vie 1200-luvulla rakennettuun halliin, joka on talon vanhinta osaa. 1300-luvulla Walesin prinssi käytti sitä tiettävästi metsästysmajana. Lapsena Olga Romanoff ratsasti hallin kivilattialla ponillaan.

Nyt lipaston päällä on valokuvia, etummaisena marsalkka Mannerheimista.

Olga Romanoffin äiti Nadine McDougall tutustui Gustaf Mannerheimiin Suomen Lontoon-suurlähetystössä 1930-luvulla.

”Äitini kutsuttiin usein suurlähetystön juhliin pitämään seuraa vieraille. Siellä hän tapasi Mannerheimin ja ihastui valtavasti.”

Alkoi kirjeenvaihto, joka jatkui vuosia. ”Jossain tuolla yläkerrassa on tallessa kirjeitä”, Romanoff sanoo.

Nadine Romanoff aloitti kirjeensä Marskille aina sanoilla ”Dear Grey Wolf”, Rakas Harmaa susi. Hän kirjoitti Harmaalle sudelle esimerkiksi siitä, miten tämän esikoistyttärellä Stasie Mannerheimilla meni Englannissa.

Stasie jätti nunnaluostarin Lontoossa vuonna 1931, ja hän oli asuinkumppaninsa Olive Rooneyn kanssa ensimmäisen maailmansodan aikana Provenderissa paossa­ Lontoon pommituksia. Stasie oli Romanoffien perheystävä ja varsinkin vanhemmiten usein talossa vieraana.

Romanoff muistaa Stasien herttaisena ja lapsirakkaana vanhana naisena, joka joi itsekin lasten nokkamukista, sillä hänen kätensä vapisivat.

Olga Romanoff sai ensimmäisen lapsensa vuonna 1976, ja hän muistelee, miten hänen äitinsä kehotti antamaan vauvan Stasie Mannerheimin syliin.

”Kieltäydyin ensin, sillä Stasie vapisi todella paljon. Hänellä oli jokin hermostollinen vika.”

”Ajattelin, että hän pudottaisi lapsen. Mutta päinvastoin, vauva rauhoittui siinä tärinässä”, Romanoff kertoo ja nauraa taas hersyvästi.

Kun Stasie Mannerheim kuoli vuonna 1978, hänet haudattiin Provenderin läheisyyteen pienelle hautausmaalle. Olga Romanoffin isä, ruhtinas Andrei haudattiin viereiseen hautaan vuonna 1981. Vaimo Nadine Romanoffin hautakivi tuli näiden kahden viereen vuonna 2000.

Vaikka perheessä juuri suomensukuinen äiti Nadine Romanoff piti yhteyttä Mannerheimeihin, oli ruhtinas And­reilla heistä muistoja jo Pietarista ennen vallankumousta.

Olga Romanoffilla on hyvin käytännöllinen selitys sille, miksi Gustaf Mannerheim pääsi erityisen lähelle tsaariperhettä Pietarissa: 190-senttisenä tämä oli tarpeeksi pitkä toimiakseen henkivartijana.

Suvun Pietarin-aikaisia kuvia voi katsella Provenderin toisessa kerroksessa. Yhden esi-isänsä rintakuvapatsaan päähän Romanoff on laittanut pitkähiuksisen turkoosin peruukin, ”vähän väriä tuomaan”.

Romanoffin isä syntyi Pietarin Talvipalatsissa vuonna 1897. Ruhtinas Andrein syntymää juhlistettiin 21 tykinlaukauksella.

Andrein isä, suuriruhtinas Aleksanteri, raaputti pojan syntymäajan ja nimen Talvipalatsin ikkunaan. Siitä Olga Romanoff saattoi ne lukea vuonna 1998, kun hän ensimmäisen kerran vieraili Pietarissa.

Suuriruhtinatar Ksenia ja suuriruhtinas Aleksanteri saivat seitsemän lasta, ja isä osallistui kaikkiin synnytyksiin. ”He olivat edellä aikaansa”, Romanoff sanoo.

Ennen vallankumousta Pietarin palatseissa elettiin vapautuneesti, omaleimaisesti ja hulppeasti. Lapset pitivät mekkoja kaksivuotiaiksi riippumatta siitä, olivatko tyttöjä vai poikia.

Ylhäiseen avioliittoon odotettiin syntyvän ”an heir and a spare”, kuten Romanoff sanoo. Siis miespuolinen perillinen ja hänelle vielä varamieheksi pikkuveli. Vanhemmat huolehtivat, että pariskunta sai nämä jälkeläiset yhdessä. Muitakin sänkyseuralaisia nimittäin yleensä oli.

”Kun isovanhempani olivat saaneet lapsensa, he alkoivat elää avoimessa avioliitossa. He esimerkiksi matkustivat Etelä-Ranskassa niin, että molemmilla oli rakastaja mukanaan. Nämäkin olivat keskenään aviopari”, Romanoff kertoo huvittuneena.

Hän täsmentää, että aristokraattisissa suhteissa oli toki tietyt rajat.

”Isoäitini rakastaja oli ollut vankilassa. Oli täydellisen hyväksyttävää harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita, mutta suhde linnakundin kanssa oli kiellettyä, täysin no no.”

Olga Romanoffin isoäiti sai miehensä kanssa kuusi poikaa ja yhden tyttären, jotka syntyivät Pietarissa. Tytär Irina, jota Olga Romanoff kutsuu ”Titti-tädiksi”, meni jo 18-vuotiaana naimisiin Rasputinin murhaajana tunnetun ruhtinas Feliks Jusupovin kanssa.

Olga Romanoff muistaa Titti-tätinsä myöhemmiltä vuosilta. Maanpaossa Ranskassa ja Englannissa eli ikääntynyt kaunotar, joka poltti ketjussa ja tuoksui Chanel 5:ltä. Ruhtinas Jusupov taas oli hurja juhlija, joka liehitteli niin naisia kuin miehiä.

Se, että ruhtinas Jusupov oli osallinen tsaarittarelle tärkeän henkiparantajan murhaan, kylmensi välejä tsaariperheessä Pietarissa.

Olga Romanoffin isä ruhtinas Andrei oli 20-vuotias, kun hänen enonsa Nikolai II luopui kruunusta. Seuraavana vuonna tsaari vaimoineen ja lapsineen ammuttiin Jekaterinburgissa. Suurin osa muusta tsaarillisesta perheestä eli silloin kotiarestissa Krimin Jaltalla. Meni pitkään ennen kuin sukulaiset saivat tietää murhista.

Olga Romanoffin isä oli tsaarin armeijassa, kun hän rakastui kaartinsa komentajan vaimoon. Kotiarestin aikana Jaltalla hän avioitui tämän italialaisnaisen kanssa. Miestään viisi vuotta vanhempi morsian oli silloin jo raskaana. Andrei vaimoineen lähti Jaltalta Eurooppaan Englannin laivaston laivalla, ja he saivat lapsensa Pariisissa.

Toinen Englannin taistelulaiva haki leskitsaaritar Maria Fjodorovnan, suuriruhtinatar Ksenian ja muita perheenjäseniä turvaan Britanniaan muutamaa kuukautta myöhemmin. He asettuivat sukulaisten luo Englannin hovin palatseihin, ja leskitsaaritar jatkoi pian kotimaahansa Tanskaan.

Brittikuninkaalliset eivät ensimmäisen maailmansodan juuri loputtua halunneet huomiota sille, että heidän venäläiset sukulaisensa – jotka olivat myös osa Saksan Holstein-Gottorp-sukua – olivat Lontoossa. Olga Romanoffin isoäiti Ksenia eli silti loppuelämänsä Englannin kuningasperheen vierastaloissa.

Olga Romanoff on tavannut kuningatar Elisabetin pari kertaa. Jo nuorena hän tapasi juhlissa prinssi Charlesin ja kävi Balmoralin linnassa. Siihen aikaan sukulaisetkin niiasivat kuningasperheen jäsenille.

”Nyt kaikki on muuttunut. Kuninkaallisia on, mutta he tekevät aivan muita asioita kuin ennen. Prinssiparat, William ja Harry, avaavat sisintään julkisesti.”

Romanoffin olohuoneessa on kaksi tsaariperheen matka-arkkua pakomatkalta Eurooppaan. Kansissa on keisarilliset monogrammit, mutta nyt ne ovat peittyneet lehtien ja kirjojen alle. Arkut ovat Romanoffilla sohvapöytinä.

Romanoffilla on tallessa myös leskitsaaritar Maria Fjodorovnan kirjeitä, joista ilmenee, ettei tämä ainakaan vuoteen 1924 mennessä ollut saanut tai hyväksynyt tietoa siitä, että hänen poikansa teloitettiin vuonna 1918.

Ruhtinas Andrei nai suomalais-skotlantilaisen perijättären Nadine McDougallin sen jälkeen, kun hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut syöpään. He asettuivat Nadinen äidin ostamaan Provenderiin.

Kun Olga Romanoff syntyi, hänen äitinsä oli 42-vuotias ja isänsä 54-vuotias. Kummitätien ja -setien joukossa olivat Tanskan kuningatar Ingrid ja Norjan kuningas Haakon. Syntymätodistuksessa isän ammattina luki ”Prince of Russia”.

Ruhtinas ei halunnut herättää nimellään huomiota. Siksi hän selitti tyttärelleen, että sitä käytettäisiin aina muodossa Romanoff, joka on yleinen venäläinen sukunimi, eikä hallitsijasuvun muodossa Romanov.

Olga Romanoff sai hovikelpoisen kasvatuksen, sillä se oli tärkeää äidille.

”Isä oli maailman rennoin vanhempi. Äitini sen sijaan ajatteli, että lapsi on kasvatettava tietyllä tavalla.”

Olga Romanoff ei koskaan mennyt kouluun, vaan kotiin tuli kotiopettajattaria.

Äiti Nadine Romanoff oli oppinut suomenruotsalaiselta äidiltään jonkin verran ruotsia, ja hän käytti sitä komentokielenä tyttärelleen. ”Jos istuin jalat haarallaan, hän sanoi ruotsiksi öppet fönster.”

Siis ikkuna auki.

Romanoff näyttää, miten hänen äitinsä puhui niin, etteivät huulet liiku. Kun äidin huulien välistä sihisivät sanat öppet fönster, hän tiesi, että sääret on nyt tajuttava asetella sievästi vierekkäin.

Lapsen piti käyttäytyä – iälleen sopivasti. Provenderin alakerrassa on vaikuttava ruokasali, jossa Romanoffin vanhemmat järjestivät lounas- ja illalliskutsuja.

Alle 12-vuotiailla ei ollut pääsyä vieraiden kanssa ruokapöytään, sillä niin pienien ei odotettu hallitsevan pöytätapoja. Mutta 12 vuotta täytettyään Olga Romanoff osasi kattaa hienon illallisen ja käyttäytyä sellaisen aikana. Vieraiden kanssa oli ehdottomasti puhuttava: ensimmäisen ruokalajin aikana toiseen suuntaan, toisen ruokalajin aikana toiseen.

Äiti opetti Olga Romanoffille myös sen, että vessojen siisteys on emännöinnin mitta. Muualla saattoi olla sotkua, mutta ei koskaan vessassa, jonka hienokin nainen osasi siivota.

17-vuotiaana Romanoff lähetettiin yläluokkaisten tyttöjen finishing schooliin, eräänlaiseen ladyjen preppauskouluun. Hänet listattiin Harpers & Queen -lehdessä yhdeksi niistä neidoista, jotka soveltuisivat prinssi Charlesin morsiameksi.

Se oli Romanoffin mielestä järjetöntä, mutta hänen äitinsä oli mielissään.

Romanoff kyllä piti sosieteettikoulusta. Se oli ensimmäinen mahdollisuus itsenäistyä. Ja hän rakasti debytanttitanssiaisiaan, jotka hänen äitinsä järjesti hänelle Lontoon Mayfairin Dorchester-hotellissa.

Sitten Romanoff meni naimisiin Mathew-nimisen miehen kanssa ja sai Skotlannissa neljä lasta.

Kun Olga Romanoff peri Provenderin äidiltään vuonna 2000, talo oli romahtamispisteessä. Romanoffin piti päättää, myykö hän sen vai ryhtyykö kunnostamaan, vaikka varoja siihen ei ollut.

Ruhtinas Andrein perhe oli elänyt Nadine Romanoffin perinnöllä. Se hupeni lopulta kokonaan vanhan elämäntyylin ja talon kalliiden ylläpitokustannusten seurauksena.

Olga Romanoff sai vasta äitinsä kuoleman jälkeen tietää, että tämä oli ollut pitkään puilla paljailla. Tsaariperheen koruja, valokuvia ja kirjeitä oli myyty huutokaupoissa.

Talo olikin kaikki, mitä Romanoffille jäi. Hän päätti tehdä siitä elämäntyönsä.

”Jolly hard work”, sanoo Romanoff kunnostamisesta. Rankkaa työtä, eikä ikinä tule valmista.

”Mutta on kolme kertaa isompiakin taloja kuin tämä.”

Talo on listattu Englannissa historiallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Brittien kulttuuriperintöä vaaliva English Heritage myönsi sen kunnostamiseen lainan. Rahaa saadakseen Romanoff on osallistunut tv-tuotantoihin, joissa esitellään historiaa – tai tehdään yläluokasta tosi-tv-viihdettä.

Syksyllä häneltä ilmestyi kirja Princess Olga – A Wild and Barefoot Romanov, joka on viihdyttävä katsaus tsaarillis-suomalais-skotlantilaiseen elämään.

Romanoff on avannut talonsa vierailijoille. Siellä järjestetään kierroksia, häitä ja teekutsuja, joihin hänen ystävänsä tekee kakkuja.

Nyt Romanoff tarjoaa kakkua talon keittiössä. Se on hyvin tavallinen keittiö. Teehen sopii itse ottaa maitoa jääkaapista.

Keittiön vieressä on keskiaikainen takkahuone, jonka tulisija on niin suuri, että sen sisällä voi istua. Kuin saunassa.

”Aivan niin, kuin suomalaisessa saunassa”, Romanoff sanoo riemastuneena.

Hän on saunonut Borgströmien suvun saarella Inkoon Bärosundissa ja matkustanut Suomessa muutenkin sukulaistensa jäljillä. Kotkassa Langinkosken keisarillisessa kalastusmajassa, jossa hänen isoisovanhempansa Aleksanteri III ja tsaaritar Maria Fjodorovna mökkeilivät. Porvoossa, josta Borgströmien suku tulee ja jonka raatihuoneella Aleksanteri I piti valtiopäivät vuonna 1809.

Ja tietysti Helsingissä, jossa hänen vauras esi-isänsä Henrik Borgström perusti puistot Kaivopuistoon, Tullisaareen ja Eläintarhan alueelle. Olga Romanoffin serkku asuu Senaatintorin kupeessa, ja he näkevät toisiaan usein.

Olga Romanoff ja hänen 95-vuo­tias velipuolensa ovat Venäjän viimeisen tsaarin lähimmät elossa olevat sukulaiset. Velipuoli Andrew, joka muutti jo kauan sitten Kalifor­niaan, on suvun päämies.

Vastikään Romanoffien sukuyhdistyksen jäseniä – 26 tsaarisuvun jälkeläistä – tapasi Lontoossa. Tapaamisessa tehtiin historiaa: sukuyhdistyksen johtoon nousee ensimmäistä kertaa nainen, ruhtinatar Olga Romanoff.

Kulunut vuosi on tietysti muutenkin erityinen. Venäjän vallankumouksesta on sata vuotta, ja Olga Romanoff juhli Suomea itsenäisyyspäivänä Lontoon-suurlähetystössä.

Ensi vuosi on murheellisempi vuosi: silloin tulee sata vuotta tsaariperheen murhasta. Maailman historiankirjoihin merkitty tapahtuma on Romanoffille sukutragedia. Hänen isoäitinsä ja isänsä eivät koskaan puhuneet hänelle tapahtuneesta.

”Luulin, että minulla olisi aikaa kysyä isältäni kaikki ne kysymykset, jotka minua kiinnostivat. Mutta en ehtinyt”, Romanoff sanoo. ”Isä ei koskaan valittanut kohtaloaan. Hän ei ikinä puhunut Neuvostoliitosta. Mutta kun serkkuni matkusti Neuvosto-Venäjälle, hän oli hyvin kiinnostunut siellä otetuista valokuvista.”

Olga Romanoff osallistui vuonna 1998 tsaari Nikolai II:n, tsaaritar Aleksandran ja heidän kolmen tyttärensä hautajaisiin Pietarissa. Se oli hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle. Hän on käynyt Krimillä perheen kesäpaikoissa.

Hän oli mukana juhlallisuuksissa, kun leskitsaaritar Maria Fjodorovnan arkku lähetettiin vuonna 2006 Tanskasta Pietariin uudelleen haudattavaksi. Isoisoäiti laskettiin miehensä tsaari Aleksanteri III:n viereen Pietari-Paavalin katedraaliin, jonne kaikki Venäjän tsaarit Pietari Suuresta lähtien on haudattu.

Viimeisen tsaarin kolmanneksi nuorimman ja nuorimman lapsen, Marian ja Aleksein, jäännökset odottavat yhä siunaamista. Teloituksen jälkeen heidän ruumiinsa olivat erillään muusta perheestä, mutta nämäkin ruumiit on tunnistettu oikeiksi.

Romanoff arvelee, että presidentti Putin haluaa tehdä Marian ja Aleksein hautaamisesta näyttävän tapahtuman ensi vuonna, mikäli saa sovittua asiasta pat­riarkka Kirillin kanssa.

”Tapasin Jeltsinin, mutta en ole tavannut Putinia. Minulla ei ole erityistä toivetta tavata häntä”, Romanoff sanoo viileästi.

Hän matkustaa silti tietenkin Pietariin, kun viimeiset murhatut tsaariperheen jäsenet pääsevät viimein haudan lepoon.

[1]

Linkkejä:

• Helsingin sanomat: Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa [1]
• Wikipedia: Princess Olga Andreevna Romanoff