Pirkko Helena Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein.[1]

Saisiolla on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi näytelmiä, elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia, pienoismusikaaleja, librettoja, laulujen sanoituksia ja suomennoksia. Hän on ohjannut monet kirjoittamistaan näytelmistä ja näytellyt myös itse teatterissa ja elokuvissa.[1]

Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijäntutkinnon vuonna 1975. Hän toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2001.[1]

Prosaistin ura
Nuoruus
Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempien ateistisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin uskonnolliseksi, ja omien sanojensa mukaan[2] hän olisikin opiskellut yliopistossa teologiaa, mikäli 1960–1970-luvun taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta voisi tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nykyinen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu), jonne hän pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Elämänmeno.

Pirkko Saisio – työläiskirjailija?
Elämänmeno ilmestyi Saision Teatterikoulusta valmistumisvuonna 1975. Romaanissa oli alun perin sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa näin kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen todennut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin teoksesta muokattiin televisiodramatisointi, jota on alettu pitää televisioteatterin klassikkona.

Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi tässä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa teoksissaan tietoisesti eroon.

Nimileikkejä
Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka olivat tietävinään hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä. Yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä: Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisio näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöidensä taustojen luomisessa ja jopa pukeutui mieheksi kirjoittaessaan Jukka Larssonina. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja oma tyyli.

Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaa ja psykologiaa sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen” Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.lähde?

Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiälähde?. Häntä verrattiin muun muassa Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään. Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi romaania: Viettelijän (1987) ja Kantajan (1991), jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.

Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990), pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Kirjailijasta tulee fiktiivinen henkilö
Vuosina 1998–2003 ilmestyi Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaanitrilogia. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio. Hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.lähde?

Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan Saisio kritisoi tapaa, jolla Finlandia-palkinto jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden ”A- ja B-sarjaan”. Hän lahjoitti 26 000 euron palkintosumman Setalle.[3]

Kun Saision romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ehdolla oli ensimmäistä kertaa myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.

Saisio sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2007.[4]

Elokuvakäsikirjoituksia
Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Leonardon ikkunat (1986) ja Tulennielijä (1998). Hän toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdon elokuvassa Da Capo (1985), joka kertoi Heimo Haitosta. Saisio on ollut mukana kirjoittamassa myös televisiosarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaaman televisioelokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on niin ikään Saision käsialaa. Lisäksi hän oli Honkasalon ohella toinen käsikirjoittaja Honkasalon ohjaamassa elokuvassa Betoniyö, joka perustuu Saision kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Viimeisin Saision käsikirjoittama elokuva on Honkasalon ohjaama Orenda.[5]

Näyttelijänä Saisio on esiintynyt elokuvissa Kuutamolla, Helene ja Orenda.[6][5]

Yksityiselämä
Saisiolla on tytär Elsa Saisio näyttelijä Harri Hyttisen kanssa.[7] Saisio elää rekisteröidyssä parisuhteessa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa.[8] Saisiolla oli vuosikymmenen kestänyt suhde Eeva Elorannan kanssa.[9] (Lähde Wikipedia 8.3.2025)

https://suomensotilas.fi/2022/03/24/stasi-lista/?fbclid=IwAR10p_l_9...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004093158.html