Kilpahiihtäjä, työnjohtaja, kuljetuspäällikkö. Jämsä.

Syntyisin: Heinäjoki, Sortavalan maalaiskunta (myöhemmin Harlu).

Hän voitti Suomen mestaruuden 50 km hiihdossa kuusi kertaa, enemmän kuin kukaan muu.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan ortodoksinen seurakunta, syntyneet v. 1911: Sortavala Orthodox Parish, Births year 1911: Сортавала православный приход, метрические книги, рождений 1911 г.:

Nro 15., synt. 16.01.1911, kast. 20.03.1911. Petr. Vanhemmat: Heinäjoen kylän talonpoika Ilja Georgijev Vanninen, uskonnoltaan ortodoksi, ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jelena Jakovleva, uskonnoltaan luterilainen, molempien ensimmäisessä avioliitossa. Kummit: Heinäjoen kylän talonpoika Gavriil Georgijev Vanninen ja Suistamon seurakunnan Saran kylän populin tytär Vassa Dmitrijeva Lahty.

Sortavalan ortodoksinen seurakunta > Sortavalan ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikkakirjat > Metrikkakirjat 1910-1918 (I Ca:7) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3827638]

Syntymäaika vanhaa ajanlaskua 16.01.1911, uutta ajanlaskua 29.01.1911.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Pekka Vanninen avioitui vuonna 1955 Maija Leena Ruuskan kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Benjam Vanninen kuoli 13.02.1970 Jämsässä.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Pekka (Petter) Vanninen syntyi vuonna 1911 maanviljelijä Elias (Ilja) Jegorinpoika Vannisen ja hänen vaimonsa Helena Jaakontytär o.s. Raassinan nuorimmaisena, viidentenä lapsena Sortavalan maalaiskunnan Heinäjoen kylässä, Rautalahden kylänosassa. Vanhempia sisaruksia olivat Aki, Klaudia, Juulia ja Johannes, ja nuorempia Aleksanteri, Maija, Kalle, Eino, Aapeli ja Benjam. Harlun Vanniset olivat runonlaulajasukua - olihan Pekan isoisän isä tunnettu runonlaulaja ja tietäjä Ondrei (Andrei) Borissanpoika Vanninen. [1, 2] Heinäjoki sijaitsi Laatokan rannalla Kirjavalahden ja Oravanselän rannalla. Kylä kuului Harlun kuntaan, kun se perustettiin 01.08.1922. [1, 2] Vannisilla oli Heinäjoella keskikokoinen maatila, joka oli hyvin kauan ollut saman suvun hallussa. [3, 2]

Sortavalasta päin tultaessa Heinäjoki oli ensimmäinen Harlun kylistä. Se oli hiljainen kylä, jonka asukkaat viljelivät isiltä perimiään maatiloja. Se ei sentään ollut mikään syrjäkylä, sillä sille antoi vilkkautta itärajan pitäjistä Harlun ja Läskelän kautta kylän halki Sortavalaan suuntautuva maantieliikenne. Kylä ulottui Laatokkaan useiden kilometrien pituudelta. Heinäjoen kylä käsitti useita kyläryhmiä, kuten Heinäjoki, Rautalahti, Heikuranta ja Lahnalampi. Asutus oli suurin piirtein sijoittunut maantie läheisyyteen. Korkealla mäellä mäen harjanteella upeili kylän komein rakennus koululinna, joka käsitti kolme avaraa luokkahuonetta ja yhtä monen opettajan asunnot. Luonto oli Heinäjoella vehmasta ja lajirikasta. Viljelysmaat olivat kivettömiä, suurimmalta osaltaan savipohjaisia maita. [4, 2]

Urheilun harrastus oli vireää Harlussa. Seuroja oli useita, kuten esim. Jyry, Kisa ja Riuska. Vuonna 1921 perustettiin koko kuntaa käsittävä urheiluseura Harlun Urheilijat ry., joka liittyi jäseneksi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon. Toiminta aloitettiin 5.2.1922 hiihtokilpailulla 30 asteen pakkasessa. Hiihto muodostuikin vahvimmaksi urheilulajiksi seuran koko olemassaolon aikana. Erityisesti Rautalahden kyläosasto kunnostautui tässä. Entiset tasamaaladut hylättiin ja ladut ohjattiin metsiin ja murtomaille. Kotipaikan vahva hiihtourheilupanostus loi hyvän pohjan Vannisen perheen lasten urheiluharrastuksille. [4, 2]

Vannisen perheen kaikki kahdeksan veljestä harrastivat hiihtoa. [4, 2] Heistä oli peräti neljä hiihtokilpailuissa menestynyttä veljestä: Aki, Pekka, Benjam ja Eino. Vanhin sisaruksista, Aki, oli mestarihiihtäjä ja saavutti mm. vuonna 1935 SM-joukkuemestaruuden ja vuosina 1947 ja 1948 ikämiesten SM-pronssia. [5, 2] Benjam voitti 50 km hiihdon olympiapronssia Sankt Moritzissa 1948, ja kahdesti samalla matkalla Salpausselän kisat, 1946 ja 1948. [6, 2] Eino Vanninen kilpaili kansallisella tasolla. Hän edusti Laatokankarjalan Hiihtoseuraa, Tornion Pyryä, Karihaaran Karua, Vehkalahden Veikkoja ja Joensuun Katajaa. [7, 2]

Heinäjoen Rautalahti oli Laatokan pohjoisrannikon vaaramaisemia, oikeaa alppimaastoa, johon Pekka rakensi itselleen rankan 5 km valmennusreistin. Hän rakensi myös luonnonvaraisen hyppyrimäen. [8, 2]

Kilpahiihtouran alku ja ensimmäinen Suomen mestaruus

Pekka Vanninen ilmestyi uskottavammin kilpahiihtoladuille vuonna 1936, jolloin hän voitti Kiveliön hiihtojen 30 km hiihdon sekä sijoittui Vittangissa toiseksi kultamitalimies Erik Larssonin jälkeen. Vuonna 1937 hän yllättäen voitti Kajaanissa ensimmäisen Suomen mestaruutensa 50 km:llä ja seuraavana vuonna hän Jyväskylässä uusi tittelin. Lahden MM-kisoissa tapahtui paljon jälkipuheita aiihettanut keskeyttäminen, mutta Holmenkollenin 50 km:llä Vanninen sijoittui toiseksi kaimansa Niemen jälkeen. [9, 2]

Vuonna 1938 hän osallistui viiteen 50 kilometrin kisaan 25 päivän aikana ja hiihti neljä kertaa maaliin saakka. Ainoa keskeytys tapahtui Lahden MM-kisoissa, jossa hän johti kilpailua vielä 32 kilometrin kohdalla 1,5 minuutin erolla seuraavaan mutta hiihti sen jälkeen harhaan. [10, 11, 2] Eksymisen syyksi arveltiin toisaalta "piippuun menemistä" ja toisaalta sitä, että montun luona sotkuiset ladut veivät miehen harhaan. [12, 2] Harhautumisessa meni Vanniselta melko varma toinen sija, parhaimmassa tapauksessa maailmanmestaruus. Kilpailun jälkeen harhautuminen koski niin kipeästi häntä, ettei hän puhunut sanaakaan. Alla päin hän painui saunan lämpimiin ja katosi sille tielleen. [13, 2]

Toinen, kolmas ja neljäs Suomen mestaruus

Vuonna 1939 Pekka Vanninen voitti Salpausselän ja Puijon 50 km hiihdot. [9, 2] Zakopanen MM-kisoissa 1939 hän sijoittui neljänneksi. [10, 11, 2] Puijon hän valloitti myös 1941, ja samana talvena hän johti Suomen sotilaspartiota Cortina d'Ampezzon sittemmin epävirallisiksi julistetuissa MM-kilpailuissa. Aki-veljen kaatuminen jyrkässä laskussa pakotti Suomen joukkueen kuitenkin keskeyttämään. [9, 2]

Sodassa haavoittunut Vanninen jatkoi ikävuosien karttumisesta huolimatta aktiivista uraansa, ja vuonna 1946 hän saavutti kolmannen Suomen mestaruuden 50 km:llä. Vuonna 1947 tuli voitto Salpausselällä ja Holmenkollenilla kahdeksas sija. [9, 10, 11, 2]

Sankt Moritzin talviolympialaiset 1948

Pekka valittiin Suomen talviolympilaisjoukkueeseen Sveitsin Sankt Moritziin 1948, kuten myös hänen veljensä Beni. Sankt Moritzissa käytiin mitalitaistelu 50 kilometrin hiihdossa Vannisen veljesten Pekan ja Benin ja Ruotsin Anders Törnqvistin kesken. Kohteena oli tosin vain pronssi, sillä länsinaapurin Nisse Karlsson ja Harald Eriksson olivat menneet menojaan. Nuorempi veli veti sillä kertaa pitemmän korren, sillä 15 minuuttia myöhemmin ladulle lähtenyt Pekka ei hurjasta loppuvedostaan huolimatta aivan tavoittanut tätä. Maalissa oli eroa 30 sekuntia ja mitali oli Benin. [14, 15, 2]

Viides ja kuudes Suomen mestaruus

Myöhemmin hän Ruotsin hiihtokisoissa Östersundissa voitti ylivoimaisesti pisimmän matkan. Viides Suomen mestaruus tuli vuonna 1949, ja seuraavana talvena oli edessä MM-kisamatka Amerikkaan. Pekka oli paras suomalainen 50 km:llä, sijoitus kuudes. Aikaeroa voittajaan ei ollut sen enempää kuin kolmisen minuuttia. Palattuaan kotiin hän jälleen voitti Suomen mestaruuden lempimatkallaan. [9, 2]

Pekka Vanninen voitti siis Suomen mestaruuden 50 km hiihdossa kuusi kertaa, enemmän kuin kukaan muu. [2]

Viitteet:

• [1] Sortavalan ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Sisämaa-Laatokka, 15.10.1948, nro 237, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744936?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• [4] Harlu. Karjala-lehden pitäjäliite nro 16, 1976. [https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/harlu.pdf] (Viitattu 11.04.2021)
• [5] Aki Vanninen. Geni-profiili.
• [6] Benjam Vanninen. Geni-profiili.
• [7] Eino Vanninen. Geni-profiili.
• [8] Vannisen Pekan täti ja setä järjestivät hiihtokilpailuja. Karjala, 27.02.1938, nro 56, s. 9 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2005525?page=9] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• [9] 50 vuotta täytti 29.1.61 Jämsässä työnjohtaja Pekka Vanninen. Karjalan Heimo 1-2/1961, s. 22. https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a... (Viitattu 12.04.2021)
• [10] Antti O. Arponen, Matti Hannus, Aarne Honkavaara, Kimmo Leinonen, Tarmo Mäki-Kuutti, Voitto Raatikainen ja Antero Raevuori: Talviurheilun tähdet, s. 119–121. 1986.
• [11] Pekka Vanninen. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Vanninen] (Viitattu 12.04.2021)
• [12] Valde Näsi: Kansakoulun ja suojeluskuntapiirin hiihdot mestarihiihtäjän valmentajina. Hakkapeliitta, 07.03.1939, nro 10, s. 22 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1108940?page=22] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• [13] Hiihtourheilumme riemuvoitto Salpausselällä. Etelä-Savo, 01.03.1938, nro 33, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1965088?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• [14] Pekka Mäkelä, Helge Nygrén, Matti Ahola: Kilpakenttien sankarit 2. Tammi 1993. 256 s.
• [15] Erkki Aho: Pekka ja Benjam Vanninen. Urheilun historia. [https://urheilunhistoria.blogspot.com/2014/08/pekka-ja-benjam-vanni...] (Viitattu 11.04.2021)

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Sortavalan maalaiskunnan paikkakuntaprojekti
• Jämsän paikkakuntaprojekti
• Warkauden Lehti, 01.03.1938, nro 25, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2141241?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Helsingin Sanomat, 01.03.1938, nro 58, s. 10 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983948?page=10] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Turun Sanomat, 08.03.1938, nro 65, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2115730?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Helsingin Sanomat, 08.03.1938, nro 65, s. 10 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1984005?page=10] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Sisä-Suomi, 15.03.1938, nro 60, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2094061?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Savo, 16.03.1938, nro 62, s. 6 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2089065?page=6] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Karjala, 27.03.1938, nro 83, s. 12 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2005494?page=12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Uusi Suomi, 26.02.1939, nro Uutisliite 1, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1801266?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Etelä-Suomen Sanomat, 26.02.1939, nro 24, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1061564?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Hufvudstadsbladet, 27.02.1939, nro 56_2p, s. 6 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2212783?page=6] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Uusi Suomi, 27.02.1939, nro 56, s. 7 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1801268?page=7] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)
• Lahti, 28.02.1939, nro 25, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2033424?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 12.04.2021)

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 268. viikkoprofiili (24.01.2021-30.01.2021).

Pekka Vannisen veli Benjam Vanninen oli Karjalan 267. viikkoprofiili ja hänen isoisänsä isä Ondrei Borissanpoika Vanninen oli Karjalan 269. viikkoprofiili.