Oskar Adolf Gustafsson Hainari

Kansanedustaja, filosofian tohtori, historiantutkija, lehtori.

Sortavala, Jyväskylä ja Helsinki.

Syntyisin: Tohmajärvi.

Nimenmuutos 1906 Forsströmistä Hainariksi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Tohmajärven evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1856: Tohmajärvi Evangelical Lutheran Parish, Births year 1856: Тохмаярви евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1856 г.:

Nro 24. synt. 07.03.1856, kast. 17.03.1856. Oskar Adolf. Posts. Gust. Ad. Forsström, Augusta Polviander. Kyrkoh. K. A. Nystén Bokh. Mickel Päivinen. K. Fr. Calonius. Ingenörska S. E. Löfwenmark. Fru Karolina Päivinen. Mlle Emilia Kullberg. Kemie Nr 9.

Tohmajärven seurakunta > Tohmajärven seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1831-1860 (I C:4) > s. 356 [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10020121]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Ruskealan evankelisluterilainen seurakunta, vihityt v. 1883: Ruskeala Evangelical-Lutheran Parish, Marriages year 1883: Рускеала лютеранский приход, браки 1883 г.:

Tiden då vigseln förrättades. Aika, jona vihittiin. Månad. Kuukausi: Kesäkuu, Dag. Päivä: 28. De vigdes ålder, Vihittyin ikä: (sulhanen): 27., (morsian): 21. De vigdes vistelse-ort, stånd och namn, hvarest vigseln skett, äfvensom prestens namn, som dem till äktenskap sammanvigt. Vihittyin asuntopaikka, sääty ja nimi, vihkipaikka ja vihkijä papin nimi: Sulhanen tietoviisauden maisteri Seminarin lehtori poikamies Oskar Adolf Forsström Sortavalan kaupungista ja morsian Maanviljelijän tytär nuori neito Tilma Sofia Hagan Kontiolahdelta No 15. Wihki Sortavalassa: K. A. Hougberg.

Dokumentti

Ruskealan seurakunta > Ruskealan seurakunnan arkisto > Vihittyjen luettelot > Vihittyjen luettelot 1880-1908 (I Eb:3) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2143315

Kuolema / Death / Смерт:

O. A. Hainari kuoli 23.01.1910 Helsingissä.

Kuolinilmoitus

Perukirja: Helsingin raastuvanoikeuden arkisto - Perukirjat 1910-1910 (Ec:76, Nrot 15671-15899), jakso 507: tohtori Oskar Adolf Hainari; Kansallisarkisto: [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77330128]

Elämäkerta / Biography / Биография:

Rakkaus Kalevalaan ja kansatieteeseen johdatti postimestarin pojan Oskar Hainarin kesken yliopisto-opintojen opettajaksi Sortavalaan. Hän kiinnostui Raja-Karjalasta, ja sen kehittämisestä tuli hänen ja hänen karjalaissyntyisen puolisonsa Tilma Hainarin yhteinen, elinikäinen harrastus ja poliittisen toiminnan kannustin. Oskar Hainari oli historiantutkija ja oppikirjojen kirjoittaja, ja hän toimi rehtorina ja eri aineiden lehtorina yli 30 vuotta Sortavalassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Hän edusti opettajia pappissäädyssä valtiopäivillä ja Suomalaista Puoluetta kansanedustajana sekä koki myös omakohtaisesti, mitä oli olla aktiivinen toisinajattelija ja -tekijä. [1]

Lapsuus ja nuoruus

Oskar Adolf Hainari syntyi maaliskuun 7:ntenä 1856 Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa postimestari Gustaf Adolf Forsströmin ja tämän vaimon Lovisa Augusta Polvianderin vanhimpana poikana. [2, 3, 4] Hänen jälkeensä syntyivät perheeseen Vendla, Axel, Evert, Toivo, Jalmari ja Heikki. [2, 4]

Oskarin äidinisänsä oli vänrikki Kaarle Kustaa Polviander, Suomen sodan veteraani ja Runebergin Ruoveden-kauden metsästystoveri, joka on mainittu myös yhtenä Vänrikkien esikuvana. Oskar vietti monet lapsuutensa kesät hänen luonaan Hainarin virkatalossa Kurussa Tampereen lähellä, innostui Suomen historiasta ja teki aikanaan kunniaa isoisälleen vaihtamalla Forsström-nimen Hainariksi Snellmanin syntymän satavuotispäivänä 1906. [3, 4]

Oskar kävi oppikoulua Heinolassa, Tampereella ja Hämeenlinnassa, jossa ystävien muistaman mukaan ruotsalaisen lyseon historianopettaja Adolf Mollin innosti hänet valitsemaan historian myös ammatiksi Toverit tituleerasivat häntä tohtoriksi jo kouluaikana, sillä hän osasi Kalevalan melkein ulkoa, osasi suomeksi vaikka ruotsi oli hänen äidinkielensä. [3, 4]

Hänen isänsä oli pidemmän aikaa postimestarina Tampereella. Monet kesät hän vietti Kurussa, josta hänen äitinsä oli lähtöisin. Kurun kaunis sisämaan luonne opetti häntä rakastamaan suuria metsiä, salolampia, sinisiä selkiä. Siellä hän tutustui kansan elämään, oppi sitä rakastamaan ja tottui huomaamaan kaikkea mikä oli mielenkiintoista. Kurussa myöskin hänen isänmaallinen mielensä sai virikkeitä. Hänen äitinsä isä, vänrikki Polviander, Hainarin vänrikki, eli siellä vanhaksi mieheksi, kertoillen lastenlapsilleen muistoja Suomen sodasta. [5, 4]

Opiskelu

Ylioppilaana Oskar opiskeli historiaa ja filosofiaa. Hän oli myös innokas laulaja ja hyvä voimistelija. Opintoaikanaan hän innostui jo myöskin muinaistutkimukseen, kansantieteeseen ja kansanrunouteen. [5, 4]

Kesken yliopiston historian, filosofian, estetiikan ja suomen opintoja hän toimi pari vuotta Jyväskylän seminaarin vt. voimistelunopettajana. Suoritettuaan 1880 voimistelunopettajan tutkinnon hän hakeutui Sortavalaan, joka oli Laatokan Karjalan henkinen keskus ja lähellä laulumaita, kouluttamaan tulevia kansakoulunopettajia ”voimistelun, anatomian ja fysiologian” lehtorina Työn ohella ja puolisonsa Tilma Hainarin avustamana hän saattoi päätökseen historian opintonsa ja väitteli tohtoriksi 1890 tutkimuksella Kuvaus Inkerinmaan oloista Ruotsinvallan aikana [6]. [3, 4] Monina loma-aikoina Oskar kävi Tukholmassa omalla kustannuksellaan harjoittamassa arkistotutkimuksia. Osa tutkimustuloksista tuli käytetyksi hänen väitöskirjassaan, mutta paljon jäi odottamaan aikaa, jolloin tutkimukselle voisi antautua. [5, 4]

Historian lehtori

Seuraavina vuosina hän toimi lähinnä historian lehtorina Jyväskylän ja Sortavalan lyseoissa, osan aikaa kummassakin koulussa myös rehtorina, sekä Helsingin ruotsalaisessa reaalilyseossa ja suomalaisen normaalilyseossa. Hän uurasti vuosia kreikanuskoisten kiertokoulunopettajien valmistuslaitoksen perustamiseksi Sortavalan seminaarin yhteyteen ja johti laitosta sen ensimmäiset vuodet. Häntä pidettiin humaanina, esikuvallisena kasvattajana. [3, 4]

Opettajana ei Hainari ollut aivan tavallinen. Hän ei aivan tarkkaan noudattanut muodollisuuksia. Hän innostui, puhui paljon ja laveasti siitä, minkä hän hyvin tunsi ja mikä häntä viehätti: historian suuret tapahtumat, kansojen herääminen, jalot henkilöt. Hän osasi myös herättää oppilaissaan suurta luottamusta ja kunnioitusta. [5, 4]

Julkaisutoimintaa

Oskar Hainari julkaisi opettamiensa kouluaineiden eli mm. terveysopin, Suomen historian, yleisen historian, maantieteen ja yhteiskuntaopin oppikirjoja sekä yksin että yhdessä toisten tekijöiden kanssa. Näistä erityisen kiitetty oli 1898 ilmestynyt Suomen keskiajan historia, josta hän heti seuraavana vuonna sai kirjailijapalkinnon. Hän aloitti samaan Suomen historian sarjaan liittyvän, suurvaltakautta laajasti käsittelevän historiankirjan, muttei ehtinyt saada sitä valmiiksi ennen kuolemaansa 1910. Teos ilmestyi Kustavi Grotenfeltin täydentämänä ja loppuunsaattamana 1922 (Suomen historia Ruotsin mahtavuuden aikakaudella). Hainarin ensimmäinen lehtiartikkeli ilmestyi jo opiskeluaikana Suomen Kuvalehdessä, jota toimitti Julius Krohn, hänen ystävänsä ja aateveljensä Kalevalassa. Hainari oli myös yhteiskunnallisesti aktiivi ja toimi sekä Jyväskylässä että Sortavalassa kaupunginvaltuutettuna ja lehtimiehenä. Vuonna 1881 hänet mainitaan jyväskyläläisen Päijänteen päätoimittajaksi ja pari vuotta myöhemmin Sortavalan vanhimman lehden Laatokan yhdeksi perustajaksi ja päätoimittajaksi. Todennäköistä kuitenkin on, että molemmissa lehdissä hän toimi enemmän ideoijana ja suunnannäyttäjänä kuin käytännön toimittajana. [3, 4]

Sortavalan seminaari

Sortavalan seminaari, maamme järjestyksessä toinen seminaari Jyväskylän seminaarin jälkeen, perustettiin 1880 Karjalan ensimmäisen kansakoulun, Kymölän kansakoulun, yhteyteen. Sen opettajat, oppilaat ja ystävät ovat luonnehtineet seminaarin ilmapiiriä termillä Kymölän henki, joka oli sekoitus karjalaista herkkyyttä, intoa ja ihanteellisuutta sekä palavaa halua kehittää kotiseutua sen omista lähtökohdista. Oskar Hainari liittyi seminaarin opettajakuntaan 1881 ja teki ystävineen heti seuraavana vuonna pitkän, kansatieteen ja kansanrunouden innoittaman tutustumis- ja keruumatkan Aunukseen. Valoa täällä [Raja-Karjalassa] tarvitaan, oli tästä eteenpäin hänen elämänsä tienviitta. Kansavalistus oli varmin ja vahvin suoja kaikkinaista köyhyyttä vastaan, ja muun Suomen kunniatehtävä oli auttaa Karjalan heimoa nousemaan siihen henkiseen ja taloudelliseen kukoistukseen, johon sen kalevalainen hengenviisaus viittasi. [3, 4]

Kuvia:

• Oskar Hainarin kesähuvila Sortavalan saaristossa [5]
• Näköala Oskar Hainarin kesähuvilalta Sortavalan saaristossa [5]
• Tilma ja Oskar Hainari kesähuvilassaan [5]

Panostusta kansansivistystyöhön

Hainari ei aikaillut tekemisissään. Jo 1884 hän Uno Cygnaeuksen pyynnöstä esitteli Raja-Karjalan ja Vienan kansansivistyksen kohottamiseksi laatimansa ohjelman kuudennelle yleiselle kansakoulukokoukselle, joka pidettiin Sortavalassa. Sen mukaan alueille oli perustettava kansakouluja, kiertokouluja ja kirjastoja. Kansakoulunopettajat valmistuisivat omasta seminaarista ja kiertokoulunopettajat seminaarin yhteyteen perustettavasta pikkuseminaarista. Tämän Hainarin silloisen sukunimen mukaan Forsströmin akatemiaksi kutsutun pikkuseminaarin vuoden kestävät kurssit alkoivat Hainarin johdolla 1887, ja niitä pidettiin aina vuoteen 1917. Koska monet kodit eivät pystyneet antamaan alkuopetusta ja kuitenkin jonkinlainen lukutaito oli pääsyvaatimuksena kansakouluun, hänen ehdotuksestaan alettiin yleisillä varoilla järjestää kiertokouluja. Hänen ja hänen vaimonsa innoittamana ja ohjaamana seminaarin toverikunta keräsi materiaalin pariinkymmeneen kirjastoon, jotka lahjoitettiin eri puolille maakuntaa. Hänen karjalaisen kansansivistystyönsä yksi hedelmä oli Impilahden kansanopisto, joka aloitti toimintansa 1906 ja jonka ensimmäisen johtokunnan itseoikeutettu puheenjohtaja hän oli. [3, 4]

Oskar Hainarin panos Raja-Karjalan henkiseen elämään

U. Karttunen kirjoittaa teoksessa Vanhan runon mailta Oskar Hainarin panoksesta Raja-Karjalan henkiseen elämään [7, 8]:

1880-luvun alussa Sortavalan seminaarin perustamisen jälkeen huomio kiinnittyi Raja-Karjalaan, vanhoja laulumaita ajateltiin myötämielisesti. Varsinkin se vaikutti rajaseudun kreikanuskoisen väestön henkiseen heräämiseen. Seminaarista lähteneet nuorekkaat opettajat työskentelivät rajan rahvaan keskuudessa (…). [7, 8]
Tämän Raja-Karjalan heräämisajan työntekijöistä on ensi sijassa mainittava Sortavalan seminaarin silloinen lehtori O.A. Forsström-Hainari, joka v. 1882 on tehnyt kansatieteellisen matkan rajan kahden puolen. Nähdäkseni tämän retken kestäessä runojen Karjala hänet lumosi. Raja-Karjalasta tuli hänen unelmiensa maa. Kohta sen jälkeen hän alkoi kirjoittaa rajaseudun oloista. Hän on ymmärtääkseni Raja-Karjalan kysymyksessä ensimmäinen esille tuoja ja tietoisen rajamaapolitiikan esitaistelija. Hän kehotti perustamaan kreikanuskoiselle väestölle kansakouluja, joissa se saa selvällä suomen kielellä ammentaa kansallista sivistystä. Sortavalassa v. 1884 pidetyssä kansakoulunopettajain kokouksessa hän pohjustaa kysymyksen, miten saataisiin kansakoulu juurtumaan Itä-Suomen kreikanuskoisiin kuntiin. Kohta sen jälkeen perustetaan v. 1886, 1887 ensimmäiset kansakoulut Salmiin, Suistamolle, Soanlahdelle, Korpiselälle ja Suojärvelle, pääasiallisesti yksityisten aloitteesta ja kannatuksella. Näihin aikoihin voimme sanoa Sortavalan kaupungin alkavan muodostua Raja-Karjalan henkiseksi keskukseksi (…). [7, 8]
Epäitsenäisyytemme ajan loppupuoli, lähes 20 vuotta, oli Raja-Karjalassa mitä vaikeinta aikaa, epätoivo pyrki hiipimään mieleen. Rajan asukkaille selitettiin oikein virallisesti, että he olivat venäläisiä ja että heidän kielimurteensa oli pikemmin venäjää kuin suomea (…). Näinä aikoina käytiin Raja-Karjalassa ankaraa sivistystaistelua: länsi ja itä kohtasivat tällä kertaa toisensa koulukysymyksessä. Suomalaisella taholla ymmärrettiin, mistä oli kysymys, ja valveutuneet kansalaiset muualla Suomessa tukivat kansallista puolustustyötä. Viipurin läänin sivistysseura, Karjalainen ylioppilasosakunta, Sortavalan edistysseura ja useat yksityiset, joista ensi sijassa on mainittava tohtorin rouva Tilma Hainari, ylläpitivät ja kannattivat omakielisiä kouluja. [7, 8]

Karttunen mainitsee lisäksi keskeisinä vaikuttajia tuohon aikaan seminaarinjohtaja Oskar Relanderin ja rovastit Sergei Solntsevin ja Sergei Okulovin. [7, 8]

Hainarien kodin ovet olivat auki Raja-Karjalaan, ja rajalaiset olivat aina tervetulleita ”oman tohtorin” luo, ystäviä kun oltiin ja yhteistä kieltä kun puhuttiin - isäntä perusteellisena ihmisenä oli opetellut kielen Arvid Genetzin kieliopin mukaan. Aviopuolisoiden yhteinen käsitys kalevalaisen hengen elähdyttämästä Karjalan kansasta loi pohjan aatteelliselle karelianismille, 1890-luvun romanttiselle Karjala-ihailulle, joka ohjasi tiedemiehiä ja eri alojen eturivin taiteilijoita toiviomatkalle Kalevalan laulumaille ja pohjusti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ”suomalaisen renessanssin”. Oskar Hainarin herkkä ja oivaltava teos Kuvia Raja-Karjalasta (1895) [9] yhä vain laajensi yleistä tietämystä Karjalasta ja voimisti karelianismia. Hän itse liikunnan ammattilaisena teki ympäri vuoden retkiä runonlaulajien ja karhunkaatajien luo. Laulun ja laulurunouden harrastajan oli helppo ystävystyä mm. Iivana ja Pedri Shemeikan kanssa. Kerrotaan myös, että hän ampui retkillään peräti kahdeksantoista karhua. [3, 4]

Hainaria viehätti rajakarjalaisten vilkas luonne, hetkellinen, tunteellinen mieli ja heidän sukkela, sattuva, pehmyt puhetapansa. Puhdasta iloa tuotti hänelle sen vuoksi seurustelu heidän kanssaan. Loppumaton varasto muistelmia, tarinoita, pikkujuttuja, sukkeluuksia ja puheenparsia olikin hänellä muistissaan. [5, 4]

Kuvia Raja-Karjalasta [9] -teos löytyy digikopiona Kansalliskirjaston julkaisuarkistosta: Kuwia Raja-Karjalasta. [3, 8]

Raja-Karjalan esilletuonti valtakunnanpolitiikassa

Oskar Hainari oli Karjalan jalo ritari myös valtakunnanpolitiikassa. Hänen aloitteestaan senaatti asetti maatalouskomission tutkimaan ”Viipurin läänin lahjoitusmailla ilmenneitä epäkohtia” ja ehdottamaan toimenpiteitä niiden parantamiseksi. Hän oli Raja-Karjalaa koskevan osaston puheenjohtaja 1907-1909: suunnitteli, matkusti, piti kokouksia ja sai tulokseksi yli satasivuisen mietinnön Salmin kihlakunnan oloista. Hän oli myös Suojärven sivistysrahaston perustaja, Vienankarjalaisten liiton perustaja ja varapuheenjohtaja, Valtion kirjailijapalkintolautakunnan ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen sekä Suomen Historiallisen Seuran jäsen, puheenjohtajakin. ”Suomalainen Puolue luki hänet parhaimpiensa joukkoon ja valitsi hänet säännöllisesti valtuuskuntaansa”, ja Kansallismielisen Nuorison Liitossa hän toimi ”melkein nuoruuden innolla”, luonnehti häntä Uusi Suometar laajassa nekrologissaan [9] 25.1.1910. [3, 4]

Valtiopäivät

Hän edusti Savonlinnan hiippakunnan koulunopettajia pappissäädyssä vuosien 1899 ja 1900 valtiopäivillä Viipurin klassillisen lyseon rehtorin Antti Helanderin kanssa ja vuosien 1904-1905 valtiopäivillä professori E. N. Setälän kanssa. Hänen aloitteensa koskivat kansansivistyksen kehittämistä ja yleisen äänioikeuden tarpeellisuutta. Oskar ja Tilma Hainari olivat Suomalaisen Puolueen ehdokkaina ensimmäisen yksikamarisen vaaleissa 1907, mutta kumpaakaan ei valittu. Vuoden 1908 toisille ja vuoden 1909 molemmille valtiopäiville Oskar Hainari valittiin Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä. Hän oli ehdolla myös vuoden 1910 vaaleissa ja mukana tammikuun lopulla Uudessa Suomettaressa julkaistussa puolueen yhteisilmoituksessa vielä muutama päivä äkillisen kuolemansa jälkeen. [3, 4]

Oskar Hainari valittiin vuoden 1908 toisilla valtiopäivillä talousvaliokunnan puheenjohtajaksi ja tarkastusvaliokunnan jäseneksi, vuoden 1909 valtiopäivillä talousvaliokunnan jäseneksi ja saman vuoden toisilla valtiopäivillä sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajaksi ja tarkastusvaliokunnan varajäseneksi. Vuoden 1908 toisilla valtiopäivillä hän teki anomusehdotukset koskien kunnallismetsäjärjestelmän uudistamista, Laatokan kalastajien tilanteen parantamista ja tutkimusta rautatien rakentamiseksi Karjalan radalta Impilahden pitäjän ja Koirinojan sataman kautta Suojärven itärannalle. Vuoden 1909 valtiopäivät eivät ehtineet käytännössä toimia ennen keisari-suuriruhtinaan määräämää hajotusta juuri lainkaan, ja niinpä hän vuoden 1909 toisilla valtiopäivillä uudisti kunnallismetsäjärjestelmää ja rautatien rakentamisen tutkimista koskevat anomusehdotuksensa sekä esitti anomusehdotuksen kansalliskirjaston ja maakunta-arkiston perustamiseksi, mieluiten Jyväskylän kaupunkiin, Pohjois- ja Keski-Suomea varten. [3, 4]

Ensimmäisessä anomusehdotuksessaan Oskar Hainari kysyi, missä määrin voitaisiin nyt, kun valtio oli lunastanut lahjoitusmaat, edistää kunnallismetsäjärjestelmää yleisistä varoista maalaiskunnille myönnettävillä kuoletuslainoilla ja saada ajan oloon varoja yhteisön ”taloudellisiin ja henkisiin edistystarkoituksiin”. Laatokan kalastuksen turvaamiseksi kalastajien pääelinkeinona ja rannikkoväestön sivuelinkeinona hän ehdotti perustettavaksi järven pohjoisrannalle ”kalansiitoslaitosta”, joka toimisi myös tutkimuslaitoksena. Lisäksi hallituksen tuli tukea kalastustuotteiden myyntiosuuskuntia ja pyydysten vakuutusosuuskuntia sekä vaikka pakkolunastaa maata, jotta voidaan rakentaa tiloja kalastajien pyynninaikaisen huollon turvaamiseksi. Tutkimusta rautatien rakentamiseksi Raja-Karjalaan anomusehdotuksen tekijä perusteli sillä, että ”maakunta oli maantieteellisen asemansa ja historiallisten olosuhteiden vaikutuksesta jäänyt sekä henkisesti että taloudellisesti takapajulle” ja että ”se kaipasi rautatietä, joka rautavanteen tavoin kiinnittää sen muun Suomen yhteyteen”. Näin semminkin, kun alueella oli maan metsärikkaimpia kuntia, kun koskivoimaa oli saatavissa ja kun rata ”imuratana” vetäisi puoleensa liikennettä hyvin laajalta alueelta, mm. Aunuksen Karjalasta. Tämä anomusehdotus hylättiin. Kun marraskuussa 1909 eduskunnassa keskusteltiin mooseksenuskoisten oikeudesta oleskella Suomessa ja saada täällä kansalaisoikeudet, Oskar Hainari huolestui nimenomaan köyhien maaseudun asukkaiden puolesta, jotka saattaisivat tulla juutalaisten ”keinottelijoiden” pettämiksi esimerkiksi maakaupoissa. Häntä huolestutti myös se, että tulijat olisivat lähinnä vain Puolan ja Venäjän proletariaattijuutalaisia. [3, 4]

Helsinki

Venäläinen virkavalta suhtautui epäluuloisesti Oskar Hainariin hänen Karjalaa koskevien harrastustensa vuoksi ja erotti hänet ”kansan villitsijänä ja valtiollisesti vaarallisena” Sortavalan lyseon rehtorin ja lehtorin virasta 1904. Hainarit siirtyivät pääkaupunkiin ja jatkoivat työtään opettajina, Oskar Hainari Helsingin ruotsalaisen lyseon historian lehtorina ja Tilma Hainari Helsingin Suomalaisen tyttökoulun englanninopettajana. [3, 4]

Oskar Hainari henkilönä

Hainari oli henkilönä harvinaiset eheä ja omaperäinen. Hänellä oli kyky painaa oma leimansa ympäristöönsäkin. Hänen oman mielensä täyttivät aina aatteelliset, asialliset harrastukset. Hän oli lämmintunteinen, aatteellisten harrastusten mies, mutta samalla voimakas toiminnan mies. [5, 4]

Oskar Hainari kuoli vain 53-vuotiaana tammikuussa 1910 sydänkohtaukseen ja sai viimeisen sijansa Helsingin Uudella hautausmaalla. Tilma Hainari jatkoi talvisodan päiviin asti eli tasan kolme vuosikymmentä puolisoiden yhdessä aloittamaa yhteiskunnallisesti aktiivista toimintaa. [3, 4]

Oskar Hainarin elämäntyöstä ja hautaustilaisuudesta kirjoittivat monet lehdet hänen kuolemansa jälkeen [8]: Opettajain lehti [11], Uusi Suometar [12], Maakansa [13], Laatokka [14], Raja-Karjala [15], Omahinen [16] ja Karjalan Sanomat [17]. Kaksi päivää ennen Hainarin kuolemaa hän esiintyi Wiipuri-lehdessä Suomalaisen Puolueen vaalilistolla [18].

Oskar Hainari ylioppilasmatrikkelissa [19]:

24.5.1876 Forsström (→ Hainari) Oskar Adolf 20025 (Hämäl.). * Tohmajärvi 7.3.1856, vanht postimest. Gustaf Adolf Forsström ja Lovisa Augusta Polviander. Yo Thus elem.lärov. VO 1880, FK (hk) 1882, FL ja FT 1890. Seminaarin lehtori Sortavalassa 1881-93, lyseon leht. 1893-1910 (Jyväskylä, Sortavala, Helsinki), viim. Helsingin suom. normaalilys. suomen ja historian lehtori 1908-10. Valtiopäivämies ja kansaned. (suomp.). † Helsinki 23.1.1910. – Pso 1883 Tilma Sofia Hagan.

Viitteet:

• [1] Venla Sainio: Hainari, Oskar. Kansallisbiografia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6034]
• [2] Tohmajärven, Heinolan ja Tampereen seurakuntien kirkonarkistot.
• [3] Venla Sainio: Hainari, Oskar Adolf. Porvarillisen työn arkisto. Kansallisen Kokoomuksen keskusarkisto. [https://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkeli...]
• [4] Kooste Reijo Savola.
• [5] Kyläkirjaston Kuvalehti, 01.02.1910, nro 2, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/870514?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [6] O. A. Forsström: Kuvaus Inkerinmaan oloista Ruotsinvallan aikana I: akatemiallinen väitöskirja. 1890. 143 s.
• [7] Uuno Karttunen: Raja- Karjala ja muu Suomi teoksessa Uuno Karttunen & al (toim.) : Vanhan runon mailta, 1935.
• [8] Kooste Lea Tajakka.
• [9] O. A. Forsström: Kuvia Raja-Karjalasta. Kansanvalistus-seuran toimituksia 91. Helsinki 1895.
• [10] Uusi Suometar, 25.01.1910, nro 19, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/800622?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [11] Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti, 28.01.1910, nro 4, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/934446?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [12] Uusi Suometar, 28.01.1910, nro 22, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/800625?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [13] Maakansa, 26.01.1910, nro 7, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/672120?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [14] Laatokka, 25.01.1910, nro 9, s. 2 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/663382?page=2] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [15] Raja-Karjala, 26.01.1910, nro 9, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/690344?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [16] Omahinen, 28.01.1910, nro 4, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/675444?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [17] Karjalan Sanomat, 25.01.1910, nro 9, s. 2 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/647549?page=2] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [18] Wiipuri, 21.01.1910, nro 16, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/790588?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• [19] Helsingin yliopisto: Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. [https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=2...]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Tohmajärven paikkakuntaprojekti
• Sortavalan kaupungin paikkakuntaprojekti
• Helsingin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 186. viikkoprofiili (30.06.2019-06.07.2019).