Matti (Markke) Grigoreinpoika Hokkinen

Suutari. Kajaani.

Kotoisin: Suopassalmi, Jyskyjärvi, Vienan-Karjala, Venäjä

Syntymä / Birth / Рождение:

Lähde: Suomen ortodoksisen kirkon keskusrekisteri, Kuopio 11.3.2011: Sukunimi Hokkinen ent. Fokin. Synt. 25.2.1876, Jyskyjärvi.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Markke Grigoreinpoika Hokkinen ja Paraskeva Timofeintytär Ananina vihittiin 20.04.1897. Paraskeva oli syntynyt vuonna 1878 ja kuoli toukokuussa 1930. Heillä oli lapsia. Vihkitieto Mikkelin Mikkelin maakunta-arkiston sukuselvityksessä.

II

Matti (Markke) Grigoreinpoika Hokkinen ja Aleksandra Timofeintytär Alimpijeva vihittiin molempien toiseen avioliittoon 31.03.1940. Vihkitieto Mikkelin Mikkelin maakunta-arkiston sukuselvityksessä.

Aleksandra Hokkinen, ent. Miinin, synt. Alimpijeff. ht: 230491+036P, Rukajärvi, Kuoli 5.6.1967, kansalaisuus; suomi. Lapsista mainitaan: Ida Irene Heikkinen s. Hokkinen 010433-034F, Kotka. Seurakunta: Kajanin ort.srk. Kuoli 11.8.1995. Perheen tulomuutto 14.1.1953 Karjala pakolaisten sielunhoitopiiristä. Tutkija. Sanna Heiskanen, rekisterisihteeri.

Mikkelin maakunta-arkisto 23.3.2011. AL/5151/0707.01.03.04.00/2011: Mikkelin Maakunta-arkistoon tallennetuista kreikkalaiskatolisten Karjalan pakolaisten kirkollisten asiain hoitajan arkiston vuonna 1946 uudelleen laaditusta pääkirjasta sivulta 170, vuodesta 1928 alkavasta pääkirjasta A sivulta 275 ja pääkirjasta B sivulta 117, käy ilmi seuraavaa: Matti Grigorinpoika Hokkinen ent. Fokin oli syntynyt 25.2.1876 Jyskyjärvellä. Hän kirjoittautui 16.5.1932 Karjalan pakolaisten rekisteriin. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon 20.4.1897 Paraskeva Timontytär Ananinin kanssa, joka syntyi 1878 ja kuoli toukokuussa 1930. Heillä oli lapsia. Matti Grigorinpoika Hokkinen ent. Fokin vihittiin molempien toiseen avioliittoon 31.3.1940 Aleksandra Timontytär Miininin o.s Alimpijeff kanssa, joka syntyi 23.4.1891 Rukajärvellä. Hän kirjoittautui 11.1.1929 Karjalan pakolaisten rekisteriin. Aviopari muutti 14.1.1953 Karjalan pakolaisten rekisteristä Kajaanin ortodoksiseen seurakuntaan. Heillä mainitaan mm. seuraava lapsi: 1) Ida Irina Hokkinen, syntyi 1.4.1933 Kotkassa. Hän muutti 14.1.1953 Karjalan pakolaisten rekisteristä Kajaanin ortodoksiseen seurakuntaan. Hänellä ei mainita lapsia Karjalan pakolaisten rekisterissä. Toimistosihteeri Arja Valentin.

Kuolema / Death / Смерть:

Matti Hokkinen kuoli Kajaanissa 16. elokuuta 1957 liikennetapaturmassa. Hänet on haudattu Kajaanin vanhalle hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Marken isä oli Grigorei (Grigorj) Feodorinpoika Fokin ja äiti Marina Marttinantytär os. Kononova, Suopassalmelta molemmat. Sylikummina oli äidin veli Timofei Marttinanpoika Kononov. On tiedossa, että Grigorei kuoli nuorena ja Martina meni uuteen avioliittoon. Markella mainitaan sisaruksia, mutta on vielä selvittämättä olivatko he sisarpuolia hänelle. Sisaruksista on tiedossa: Anna (1876), Mihail (1884) Ivan (1886). Markke ei ollut tullut toimeen isäpuolensa kanssa, joten hän meni useiksi vuosiksi Jäämerelle kalastusalukselle valaanpyyntiin.

Jaakko Hokkinen, Marken poika kertoo isänsä elämästä Vienan Karjalassa:

Isäni nuorukaisuusvuosien ja miehuusiän vaiheista tiedän sen, että hän aikanaan avioitui ja asui perheineen ilmeisesti isänsä (?) kotitalossa viljellen maata, kalastaen, mutta myös sumtsaa kantaen. Markella oli Jaakon kertoman mukaan neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhimman pojan nimi oli Heikki, josta tuonnempana.

Sukuselvityksestä käy ilmi Matin ensimmäinen vaimo Paraskeva Timontytär Ananiin (1882) ja lapset Heikki (Feodor) Markov (1903), Anna Markova (1907), Vasilj (1909), Kirill (1914). On tiedossa, että Paraskeva joutui lapsineen Turkinsaareen 25.3.1922. On epäselvää keitä lapset olivat. Hän kuoli 1930 Matin ollessa vankeudessa. Hänet on oletettavasti tapettu, mutta asiasta ei ole varmuutta.

Venäjän 1917 lokakuisen bolševikkivallankumouksen jälkimainingit osoittautuivat Markelle kohtalokkaiksi. Markke oli melko keskeinen toimija näissä tapahtumissa. Häntä oli kutsuttu "Karjalan ministeriksi". Markke vastusti bolševikkihallitusta ja oli siis toisinajattelija, valtion vihollinen. Markke vangittiin ja passitettiin Pietarin Spalernajan vankilaan, joka tuohon aikaan oli poliittisten vankien sijoituspaikka. Aikanaan hänelle luettiin tuomio isänmaan vihollisena ns. epämääräistuomiolla kymmenen vuotta pakkotyötä. Spalernajassa hän oli ollut kuitenkin vain kaksi vuotta ennen kuin hänet siirrettiin Muurmanskiin karkoitusleirille. Tarkkoja vuosilukuja ei ole tiedossa. Vankityövoimalla teetettiin tuolloin mm. Muurmanskin rataa ja kanavaa. Stalin kävi itse juhlistamassa kanavan valmistumista 1938.

Melko pian Muurmanskin työleirille jouduttuaan, hän sai tietoonsa, että hänet siirrettäisiin Solovetskiin, vankileirien saaristoon. Ennen siirtoaan hänen kuitenkin onnistui paeta työsiirtolasta. Paosta on kerrottu sellainen tarina, että Markke oli hypännyt vankilan muurilta alas veteen, joka ympäröi laitosta ja uinut toiselle puolen rantaan. Marken tyttären Irenen kertoman mukaan, Marke olisi ollut Solovetskissa asti ja sieltä karannut. Tästä asiasta ei ole varmuutta. Marke on juossut metsiä pitkin itsensä näännyksiin asti syöden marjoja ja juoden puroista vettä. Saapunut sitten Suomen Lappiin ja joku lappalainen oli hoitanut ja ruokkinut häntä jonkin aikaa. Sieltä hän on ajautunut Kyminlinnaan 1932.

Perheestään hän ei enää nähnyt muita kuin poikansa Heikin ja veljensä Mikon, vuosien tauon jälkeen vasta Kyminlinnassa. Timo Tervosen kirjan alkuperäisversiossa on kerrottu myös Heikki ja Mikko Fokin -nimisten miesten olleen Kyminlinnassa. Toisen on täytynyt olla Matin veli Mikko (Mihei) Fokin (1884), joka on ammuttu Karhumäessä 15.2.1937. On oletettavaa, että veljekset olivat yhdessä bolševikkihallitusta vastaan; pettureita ja valtion vihollisia. Useat vienalaiset miehet lähtivät Kyminlinnasta heimoveljiään auttamaan ja tulivat tapetuiksi.
Heikki puolestaan oli tullut omia aikojaan Suomeen ja Kyminlinnaan. Hän eli Jaakon kertoman mukaan iloluontoisen nuoren miehen elämää Kotkassa, sai syfilistartunnan, joka muuttui psyykkiseksi sairaudeksi ajan myötä. Hän joutui laitoshoitoon, jossa hän oli 1940 -luvun loppupuolelle saakka.

Matti Hokkinen kirjautui pakolaisrekisteriin vasta 16.5.1932. Siellä hän tapasi Aunuksen Kiimasjärveltä kotoisin olevan Aleksandra Alimpijeffin. Rakastavaisten tarinasta Kyminlinnan valleilla on muutamia kuvauksia Timo Tervosen kirjan alkuperäisteksteissä, mutta etenkin leirielämästä siinä kerrotaan varsin seikkaperäisesti. Aleksandra ja Matti saivat avoparina Kyminlinnassa neljä lasta: Irene, Siviä, Taimi ja Jaakko. He eivät voineet avioitua, koska Matilla jäi kokonainen perhe; vaimo ja neljä tai jopa kuusi lasta Jyskyjärvelle. Matin kerrotaan sanoneen, ettei vaimo halunnut siirtyä Suomeen. Kuitenkin Pakolaisrekisterissä on tietoa, että Matin 1. vaimo Paraskeva Timontytär Ananina lapsineen on viety vangittuina Turkinsaareen 22.3.1922 (vahvistus Pakolaisrekisteristä).

Tervosen kirjan mukaan elämä leirillä oli köyhää jo ennestään puutteenalaisille ihmisille, ruoka yksipuolista (paljon kapakalaa), työtä teetettiin joka päivä eivätkä perheet saaneet välttämättä elää samassa huoneessa vaan usein miehet ja naiset asuivat erillisissä tiloissa. Matti toimi leirin suutarina, mutta heimomielisiä tuntoja nostattavat puheet saivat hänet suunnittelemaan lähtöä Karjalaan vielä sotimaan, mutta korkean ikänsä (n. 64v) vuoksi häntä ei hyväksytty rintamalle. Hän oli ollut jopa valmiusjoukoissa, mutta sitten oli sanottu: "Ei täällä sentään ukkoja vielä tarvita" ja Matti joutui luopumaan uhmastaan taistella ja puolustaa synnyinseutujaan. Sodan syttyessä perhe siirtyi junalla Oulun Maikkulaan joskus syyskuussa 1939. Heidät lopulta vihittiin vaatimattomin menoin, ilmeisesti Oulussa, 31.3.1940 molempien toiseen avioliittoon. Oli pitänyt odottaa 10v, jotta edellinen liitto mitätöityisi. - Jossain vaiheessa tyttäret olivat sijoitettuna lastenkotiin ehkä Toijalassa, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta.

Sodan, puutteen ja ahtauden ahdistamina Aleksandra ja Matti päättivät laittaa kolme tytärtään Ruotsiin menevään junaan sotalapsina, laput kaulassaan, mutta Jaakko sai jäädä Aleksandran helmoihin. Annikki ja Pekkakin siirtyivät Ruotsiin, jonne Pekka jäi loppuelämäkseen. Sittemmin perhe muutti Kajaaniin ja kirjautui Kajaanin ortodoksiseen seurakuntaan 14.1.1953. Saatuaan katon päänsä päälle Matti kävi hakemassa Heikin huostaansa Kajaanin Purolaan, Makkolankadulle, jossa tämä asui vuoden päivät. Heikki kävi töissä Kajaani -yhtiön talotehtaalla, mutta päätti pian lähteä takaisin Karjalaan. Näin isänsä hyvästellen, hän oli lähtenyt joskus vuoden 1954 paikkeilla. Lie tuo osannut rajan ylittää, kun oli samaa tietä kerran jo tullutkin. Hänestä ei sen koommin kuultu.

Matti oli etsinyt töitä milloin mistäkin ja jopa päivittäin kävellyt Otanmäkeen asti 39km päästäkseen kaivokselle hankkeeseen. Hän oli tuolloin jo varsin iäkäs (n. 77v), mutta hyväkuntoinen. Liekö töitä saanut, siitä ei ole tietoa.

Tyttäret tulivat sodan jälkeen kotiin Kajaanin Purolaan n. 1946. Siviä ja Taimi eivät kuitenkaan ymmärtäneet suomenkieltä, joten siirtyminen rikkaista olosuhteista köyhään "kotiin", oli kaikille osapuolille vaikeaa ja traagista. He eivät tunteneet vanhoja vanhempiaan eivätkä ymmärtäneet heitä. Suomenkielen oppiminen alkoi kuitenkin sujua ja tytöt kävivät Purolan kansakoulua. Ruotsin kaipuu ei sammunut heissä koskaan ja näin ollen he palasivat tuon tuostakin Ruotsiin takaisin ja lopulta jäivät sinne. Irene jäi Kajaaniin huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan.

Aleksandra ja Matti asuivat Jaakon kanssa kolmisin vuoteen 1957, jolloin Matin elämä päättyi liikenneonnettomuuden seurauksena 81 -vuotiaana. Hän oli ollut pyörällä liikenteessä ja auto oli törmännyt häneen. Rannekello oli pysähtynyt onnettomuushetkellä. Matti eli vammautuneena sairaalassa vielä joitakin päiviä, mutta siirtyi pian tuonilmaisiin. Aleksandra asui Jaakon kanssa kahdestaan aina vuoteen 1961, kunnes Jaakko lähti Lahteen teknilliseen kouluun yhdessä tulevan puolisonsa Tyynen kanssa.

Eija Heikkinen

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Sukuselvitys: http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/fi/content/suopassalmen-h... (Sampo-tietokanta, Karjalan Sivistysseura ry)

Jyskyjärveläisiä nimenmuutoksia: Matti Hokkinen (Marke Fokin) Karjalan Vartia n:o 6 Uhtualla 9.2.1920, s.8. Uusintapainos 2002, Toim. Heikki Tarma Karjalan Sivistysseura.

Synnyinseutu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suopassalmi

Jäämerelle kalaan: http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar..., (Sampo-tietokanta, Karjalan Sivistysseura ry)

Erkki Lilja; Jäämerenkäytävän historiallinen ulottuvuus, http://www.lappi.fi/c/document_library/get_file?folderId=1158572&na...

Pakolaisuus Venäjältä Suomeen 1918-1922, http://www.karjalansivistysseura.fi/historia/pakolaisuus-venajalta-... Karjalan Sivistysseura

Vienan levottomuudet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vienan_retket

Karjalan liitto: http://www.karjalanliitto.fi/vienan_pakolaiset

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Valtion_pakolaisavustuskeskus

Timo Tervonen: "Vallien sisällä - vallien ulkopuolella" -kirjassa (KSS, 2015) kuvataan ohimennen Matin ja Aleksandran elämää pakolaisena Kyminlinnan pakolaiskeskuksessa. http://www.karjalansivistysseura.fi/kauppa/vallien-sisalla-vallien-...

Oulun Maikkula, pakolaiskeskus: http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

Otanmäen kaivos: https://fi.wikipedia.org/wiki/Otanm%C3%A4en_kaivos

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 48. viikkoprofiili (06.11.2016-12.11.2016).