Jeppe Abrahamsson Djäkn

Äldre svenska frälsesläkter I:2, s. 122-126.

• http://sv.wikipedia.org/wiki/Dj%C3%A4kn,_Jakob_Abrahamssons_%C3%A4tt
• http://geneagraphie.com/getperson.php?personID=I607068&tree=1
• http://www.linnajoenkaupunki.fi/ruotsi/henkilo/henkilo07.html
• http://www.slottsguiden.info/slottdetalj.asp?id=191
• https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/80

  ---

946 Märta Haraldsdotter, abbedissa i Askeby, m. fl. intygar av Askeby 6 juni (feria qvarta post ascensionem Domini) 1386, att vid det i deras närvaro mellan fogden i Åbo Jeppe Djäken och hans barn, vilka han hade efter sin hustru Katarina Haraldsdotter, uppgjorda skiftet barnen på sin del erhållit: 1:o sitt möderne, utgörande jord i Herstadha i Appunda socken och i Sörby i Landeryds socken; 2:o sin mors morgongåvogods, nämligen i Rödhabek i Värna socken, i Konuxwi och i Löwik; 3:o av föräldrarnes köpe- och avlingegods jord i Konuxwi, i Horn, i Redhunga, i Otherstadha och i Löwik, samt att fadern på sin lott bekommit jord i Wikby i Grebo socken, i Lundby, i Nibbele i Lyungs socken, i Biergha i Gårdeby socken, i Narwathompta samt en kvarn med ett torp i Kaga socken.

Olof Tavast. Sannolikt identisk med Olof Jönsson, vilken nämnes första gången 1373. Olof Tavast sigillerar 1386 som frälseman Finlands innevånares framställning om att få Jeppe Djäkn som lagman. Olof Tavast innehade gods i Hattula sn i Tavastland och Olof Jönsson i Virmo sn i Egentliga Finland. Olof Tavast var död 1402 ....
Ragnhild Olofsdotter, sannolikt död före 1433 (ÅboSvB, nr 445). Hade arvegods i Pikis sn i Egentliga Finland. Var 1421 och 1423 gift med fogden Mårten Abrahamsson (Djäkn, Jakob Abrahamssons ätt), som nämnes som levande 1379-1423 samt ägde jord i Kimito, Pikis och Sagusnar i egentliga Finland och i Yläne sn i Satakunda ref: ref: https://www.adelsvapen.com/genealogi/Tavast

--------------------------------------------------------------------------------------

Helena Ojanen, 29.5.2024

Djäkn, Jakob Abrahamssonin suku on keskaikainen rälssisuku joka luultavasti on tullut suomeen Baltiasta. Suvun kantaisä Abraham voi mahdollisesta olla sama henkilö kuin ”Domherr Abraham Räävelistä”, Tallinnassa 1344 , ruots. domherre, tuomiokapitulin jäsen.
”Dom-herre Abraham” 1344
Erään teorian mukaan olisi veljesten esi-isä ollut eräs ritari Jakob Abrahaminpoika, tanskalaisten päällikkö Räävelissä 1259.
Veljesten esi-isä on ehkä ollut eräs ritari Jakob Abrahaminpoika, tanskalaisten päällikkö Räävelissä 1259. Välipolvena olisi ollut ”Dom-herre Abraham” Räävelistä 1344, ruots. domherre, tuomiokapitulin jäsen.

Ne jotka mainitaan Suomessa 1300-luvun loppupuolelle, ovat Abrahamin pojat Jakob ja Mårten. Vaakuna: Oksa tai pölkky ja lehtiä, kaksi lehtiä yläpuolelle, yksi lehti alapuolella.

Jakob Abrahamsson Diekn, Jacob Abrahamson Deken, Jacobus Deycken, Suomessa Jeppe Djäkn
Jakob Abrahamsson, tai Jeppe Djäkn, mainitaan ensimmäistä kertaa 1377. Hän oli silloin vuotina Turun linnassa.
Bo Gripin ulosottomies Turun linnassa 1377-1386
Lakimies Suomessa 1386
Turun linnan vouti, laamanni, ritari, tiedot 1377-1406
Kuningas Albrechtin nimismies Turussa, Satakunnassa ja Porvoossa

Jacob Deken asui nuoruudessaan (1359) Tallinnassa. Hänellä oli jo silloin kiinteistöjä Tallinnassa. Jakob Abrahamsson, tai Jeppe Djäkn, mainitaan ensimmäistä kertaa Suomessa 1377. Hän oli silloin voutina Turun linnassa.

Hänet mainitaan 17.6.1395 yhdestä kuningattaren miehistä kuningas Albrektin vapautumisen yhteydessä.
Hän asuu 1398 ilmeisesti Lübeckissä missä hän laatii testamenttinsa
Menetti kaiken Suomessa, kun Margrethe tuli valtaan.
Luovutti kaiken Suomesta Knut Bosson Gripille
Jakob Abrahamsson Deken tai Jeppe Djäkn ilmeisesti lähti Suomesta vuonna 1398 (FMU, nro 1074) ja asettui Lyypekkiin, jossa hän vuonna 1401 itseään ritarina kutsuen teki testamentin (FMU, nro 1132).
23.7.1397 Revalin raati myönsi hänelle, ersamen manne (iloinen mies ), 1000 mk, jolloin hänestä tuli ritari ja herra
Hän vierailee Suomessa 1402 mutta asettuu asumaan Tallinaan
Muutti Revaliin eli Tallinnaan 1405 ~
Hänen ensimmäinen vaimo oli Katarina Haraldsdotter, Harald Larssonin tytär
- Katarinan perintöjako pideltiin 6.6.1386.
Hänen toinen vaimo oli Tallinna Helena /Eline
Hänet mainitaan 1401-1414. Jakobilla oli kolme tytärtä ja yksi poika, poika Jacob Elinen kanssa

Jahrbuch für Genealogie, Heraldik und Sphragistik
google.fi
https://books.google.fi › books
1905 · ‎Baltic States
1414 , daß der da- mals schon verstorbene Jacob Abrahamsson eine Frau Namens Eline und einen Sohn Jacob hatte , welche im gen . Jahre von Heinrich Suwike …

25.07.1394 TLA.230.1-I.436
Jacob Abrahamson vahvistaa Revalin pormestareille ja valtuustolle, että viimeksi mainitut ovat herransa, Liivinmaan maaherransa pyynnöstä sallineet hänen käyttää Wilhelm van Wesenbergiltä ostamaansa perintöä ja puutarhaa kaupungin ulkopuolella sekä sen sisällä olevia puutarhoja. kaupungin, jonka hän osti Gert van der Bekeltä ja Hannes Lysteniltä vapaaseen käyttöön ja kansalaisvelvollisuuksiensa täyttämiseen vastineeksi. Hänen perilliset eivät voi vaatia neuvostolta korvausta lunastuksen yhteydessä tehdyistä muutoksista. Hän ja hänen perilliset haluavat vain rakentaa tontille samalla tavalla kuin Revalin asukkaat, ja he haluavat vain myydä tai pantata ne lain mukaan.

TLA.230.1-I.409 Lyypekin kirkolliskokous ilmoittaa Revalille, että hän on sopinut Ritter Heinrich Rebucken kanssa 200 markan vuosittaisen eläkkeen vuoksi ja ostanut sen 3100 markalla Lyypekin valuutassa; Jacob Abrahames on itse asiassa oikeutettu tähän eläkkeeseen. Reval Councilia pyydetään varmistamaan, että eläkeresepti saapuu Lyypekkiin tämän kaupan jälkeen. Screven [...] des mandages bynen the VIII dagen herramme hemelvard. 05/09/1390 Ava AIS

Jacob Dekenillä oli oma laivasto, jonka avulla hän esti Vitaliaani-veljestön ryöstöjä ja turvasi novgorodilaisia kauppiaitten matkoja. Mecklenburgin ja Tanskan välinen kamppailu Ruotsin kruunusta 1390-luvulla synnytti jälkeensä Itämerelle suuren merirosvouskriisin.
Lopulta hän hankki kiinteistön.
Hän ei koskaan asettunut Revaliin, mutta sai kuitenkin omistaa vapaasti kolme kaupungista hankittua omistamaansa tonttia lupaamalla, ettei luovuta koskaan nätä maapalstoja

TLA.230.1-I.436 Jacob Abrahamson vahvistaa Revalin pormestareille ja valtuustolle, että viimeksi mainittu salli hänen herransa, Liivinmaan maakuntamestarien pyynnöstä käyttää perintöä ja puutarhaa kaupungin ulkopuolella, jonka hän oli ostanut Wilhelm van Wesenberg, ja käyttää vapaasti kaupungin sisäisiä puutarhoja, jotka hän osti Gert van der Bekeltä ja Hannes Lystenilta, ja täyttää vastineeksi kansalaisvelvollisuutensa. Hänen perilliset eivät voi vaatia neuvostolta korvausta lunastuksen yhteydessä tehdyistä muutoksista. Hän ja hänen perilliset haluavat vain rakentaa tontille samalla tavalla kuin Revalin asukkaat, ja he haluavat vain myydä tai pantata ne lain mukaan.

Revalin kaupungin pormestari ja valtuusto tunnustavat saaneensa 1000 markkaa kultaisena ritari Jacob Abrahamssonilta kaupungin hyväksi vastineeksi 50 markan vuosittaisesta eläkkeestä, joka maksetaan pääsiäisenä velkojalle tai hänen oikeutelleen. perilliset; irtisanomisaika on yksi vuosi.

Ywan Kaleke, Terente Yriane, Ywan Iakele, Constantin Oluskove ja Oxiente Serebrenick Novgorodista (Novghardere) sekä heidän oikeat perilliset lupaavat maksaa kiinteistön, joka kuului heidän kanssaan kansalaisilleen Yermole Karpina, Wassile Iuriwa, Pawel Tymmofeve, Trufwanan Nestrove, Marckemyne ja Kusema Vitalien-veljeksiltä varastetuista ja Jacob Abramessonin takaisin ottamasta? merirosvoista rangaistiin ja loukkaantuneet tuotiin Revaliin. Liivinmaan kuvernööri, Revalin komentaja ja Revalin neuvosto pyytävät Jacob Abramessonia vapauttamaan nuo venäläiset sekä kaksi kolmasosaa ryöstetystä tavarasta ja tekemään itsensä ja auttajanansa tyytyväisiksi ja jäljellä olevalla kolmanneksella. He tunnustavat tämän eivätkä enää aseta vaatimuksia Saksan ritarikunnalle tai Jacobille tai Revalille.

Lyypekin valtuusto ilmoittaa Revalille, että hän on sopinut ritari Heinrich Rebucken kanssa 200 markan vuosittaisesta eläkkeestä ja ostanut tämän 3100 markalla Lyypekin valuutassa; Jacob Abrahames on itse asiassa oikeutettu tähän eläkkeeseen. Reval Councilia pyydetään varmistamaan, että eläkeresepti saapuu Lyypekkiin tämän kaupan jälkeen. Screven [...] mandaatista bynen VIII dagen herramme Hemelvard.
Jacob Abrahamson oli jo kuollut 21.6.1412

Liik Leidandmed Pealkiri Piirdaatumid Arkisto TLA.230 Tallinna Magistraat 1237-1889 Sari Ürikud / Todistukset Arhivaal TLA.230.1-I.1087 Euerdt Wrangell (Wrangel), kiinteistö Harrienissa Rappelin (Rappel) seurakunnassa, vahvistaa, että hän oli läsnä todistajien Brun Weddebergin (Weddeberge, Weddeberch), Johann Varensbeken Udenkulleküllistä (Vdenkulleküll) ), Hermann Anrep , Jürgen Treiden, Heinrich Lyven ja Johann Risebiter saivat Revalin neuvostolta laatikon, jonka edesmennyt Deken oli tallettanut Revalin neuvostoon ja jonka perilliseksi Harrienin ja Wierlandin (Wirlande) neuvostot tunnustivat hänet. ) sen jälkeen, kun hän itse kuolleen Dekenin testamentin kautta, kahden testamentin toimeenpanijoiden Jürgen ja Wolmar Wranllin asiakirjan, talon komentajan [Heinrich] Fridachin todistuksen ja Mathias ja Johann Depoltin sinetöidyn kirjeen 1000 markalla, jonka vainaja tulee antaa Revalin Pyhän Hengen seurakunnalle oli kyennyt tunnistamaan itsensä vastaavasti; Euerdt Wrangell kiittää teitä ja tarjoaa suojan moitteita vastaan.

Deykin House - Tallinn, Estonia - Gothic Architecture on www.waymarking.com - 6.10.2012 - This building is located at 6 Kuninga Street in Tallinn's Old Town.

"Kuninga-katu 6, myöhäisgoottilainen asuinrakennus, kansallisen suojelun alainen arkkitehtoninen muistomerkki. Mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1359 laivanvarustaja Jacobus Deykenin omaisuutena. Ensimmäisen kerran vuonna 1373 mainittua kivirakennusta jatkoivat useat puurakennukset kauden alkupuolella. 1300-luvulla. Nykyiset mitat ja huoneiden sijaintinsa saatu 1400-luvulla. Uusittu 1600-luvulla. Uusittu vuonna 1983." Rakennus on nykyään Kullo Lastegaleriin koti.

Lahjoitukseen liittyen:

Pyhän Hengen kirkko rakennettiin noin vuonna 1300 kaupungin alkuperäisen köyhien ja sairaaloiden kappelin jatkeeksi. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1319. Ei-itäisen kirkkorakennuksen vanhin osa on kuoro, johon lisättiin 1300-luvun jälkipuoliskolla kaksikäyväinen laiva, jossa on kymmenen ribholviikettä. Pyhän Hengen kirkko on pienin Tallinnan keskiaikaisista kirkoista. Se valmistui vuonna 1380. Länsimuurin vieressä on minareettimainen barokkitorni 1600-luvun lopulta. Se korvasi renessanssin tornin, johon salama oli iskenyt. Kahdeksankerroksisessa tornissa oli kaksi kelloa 1600-luvulta, Tallinnan vanhin kirkon kello. Se on vuodelta 1433. Sen kuuluisa keskialasaksankielinen teksti (latinalaisen viivan alapuolella) kuuluu: "ik slarechte / der maghet als deme knechte / der vrouwen als dem heren / des en kan mi nemant ver keren" ("Löin silti / niin piialle kuin palvelijalle / naiselle ja isännälle / sitä ei kukaan voi minulta kieltää).[1] Sen alapuolella on kellon perustajan nimi: Merten Seifert. Kello vaurioitui pahoin tornin tulipalossa vuonna 2002.[2] Pyhän Hengen kirkolla on ollut keskeinen rooli Viron historiassa. Kaupunginvaltuusto piti täällä säännöllisesti pyhän messun ennen kokouksiaan Tallinnan kaupungintalossa. Ensimmäiset vironkieliset saarnat pidettiin kirkossa vuodesta 1531.[3] Kirkon pastoreina olivat Johann Koell, joka käänsi Simon Wanradtin luterilaisen alasaksan katekismuksen viroksi vuonna 1535, ja kronikoitsija Balthasar Rüssow. Taideteoksia Kello Pyhän Hengen kirkon ulkoseinällä oikealla pääsisäänkäynnin yläpuolella Pyhän Hengen kirkon kuuluisia taideteoksia ovat muun muassa myöhäisgoottilainen krusifiksi, renessanssin saarnatuoli vuodelta 1597 ja Bernt Notken goottilainen kaappialttari, jossa on vuosiluku 1483 ja Tallinnan pieni kaupungin vaakuna. Tallinnan valtuusto tilasi sen Lyypekkiin, johon Tallinnalla oli läheiset suhteet Hansaliiton kautta. Kun alttari avataan, siinä näkyy helluntain ihme, Pyhän Hengen vuodattaminen. Gallerian allegoriset puukaiverrukset ovat peräisin 1600-luvun mestari Elert Thieleltä. Tallinnan vanhin kello on nähtävissä Pyhän Hengen kirkon pohjoisella ulkoseinällä. Sen valmisti vuonna 1684 kuuluisa puunveistäjä Christian Ackermann. Värikkäässä maalauksessa näkyvät auringonsäteet ja neljä evankelistaa.

Jacob Abrahamsonin kuoleman jälkeen leski Helena yhdessä pojan Jacob Jacobinpoika Dekenin kanssa jälkimmäisenä vuonna osti kiinteistön Harrienista Virossa.
Lyypekki vuonna 1413 osti takaisin Jakobin ostaman ikuisen koron ( FMU, nro 1406-1407).

Jacob Abrahamssonin miespuoliset jälkeläiset säilyivät Virossa 1500-luvun puoliväliin saakka sukunimellä Deken.
Occupation: Ritter, Herr auf Neuhof, Surwike, Katties & Pollik

Jacob Jacobinpoika Dekenin tyttäret, esiäitimme, Aleit ja nimeltä maintsematon ovat syntyneet isänsä Jaagupin toisesta avioliitosta Maretin/Margaretan kanssa.

Vanhemman Aleitin kiistaton aviomies, Bern Tuve, Edisen herra, on Aleitin kanssa namisissa ilmiselvästi jo vuonna 1486. Edisen herra Bern kuoli noin vuonna 1496.
Aleitin ensimmäisen avioliiton kontekstikin (mm lasten myöhemmät urat) viittaa siihen, että Aleit on mennyt naimisiin 1480-luvulla, tietysti ennen 1486, mutta ei niin kovin montaa vuotta ennen.
Aleit voisi olla syntynyt isänsä Jaagupin toisesta avioliitosta Maretin kanssa. Noin 1460-luvulla. Joka tapauksessa Aleitin elämänkaari ajoittuu niin, että hän on syntynyt kun isänsä on jo ollut kypsässä keski-iässä.
Aleitin perinnönsaaminen sopii hyvin sellaiseen kontekstiin että hän olisi ollut nimenomaan toisen vaimon Maretin synnyttämä.