Eva Ryynänen

Kuvanveistäjä, professori. Lieksa.

Syntyisin: Vieremä, Iisalmen maalaiskunta.

Sukunimi alunperin Åsenbrygg, sukunimen muutos muotoon Honkajärvi, avioliiton kautta sukunimi Ryynänen.

Syntymä / Birth / Рождение:

Eva Åsenbrygg syntyi Vieremällä Iisalmen maalaiskunnassa 15.06.1915.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Eva Honkajärvi avioitui Paavo Ryynäsen kanssa Vieremällä vuonna 1944.

Kuolema / Death / Смерт:

Eva Ryynänen kuoli Lieksassa 18.10.2001. Eva ja Paavo Ryynäsen uurnat on laskettu Paaterin pihamaalla kasvavien isojen kuusten juurelle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Eva Ryynänen oli omaleimainen kuvanveistäjä, jonka elämäntyö ja koti löytyvät Paaterista, taiteilijakodista, joka sijaitsee n. 27 kilometrin päässä Lieksan keskustasta Vuonisjärvellä. Ateljee, kirkko, asuinrakennus ja kahvila muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden, jossa taiteilijan kädenjälki näkyy vahvana. [1]

Lapsuus ja opinnot

Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (o.s. Åsenbrygg, suom. Honkajärvi) syntyi 15.6.1915 maalaistalon tyttäreksi Vieremällä silloisessa Iisalmen maalaiskunnassa. [1, 2] Lapsuutensa hän vietti avarissa maalaismaisemissa. [3, 2] Jo lapsena hän innostui veistämään puusta erilaisia eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia. [1, 2] Eva lähti aina mieluummin ulkotöihin kuin ahersi tuvassa. Hän rakasti lehmiä ja paimensi mielellään kolmenkymmenen lehmän laumaa. Illalla hän istui tuvan lattialla isän tekemissä lastuissa ja veisteli lintuja, kissoja ja jopa hevosen, joka mahtui tulitikkulaatikkoon. Innokkuudessaan hän sai puukosta haavan ja puukko otettiin häneltä pois. Niinpä hän teki omatekoisen puukon viikatteen kärjestä, jonka hän kiinnitti kahden puukapulan väliin ja jatkoi siten vuolemistaan. [4, 5, 6, 2]

Eva Åsenbrygg opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa, eli Ateneumissa, kuvanveistolinjalla vuosina 1934–1939, aikana jolloin naiskuvanveistäjiä oli vielä vähän. [1, 2] Eeva vei työnäytteenään kouluun lahoon haapapölkkyyn veistämänsä teoksen Veljekset hiidenkivellä. Sen nähtyään valitsijat tekivät päätöksensä välittömästi: tämä tyttö otetaan kouluun. [4, 5, 6, 2] Veljekset hiidenkivellä on nyt nähtävillä Paaterin asuinrakennuksessa. [1, 2]

Kuva Veljekset hiidenkivellä -veistoksesta

Eva totesi jälkeenpäin tästä veistoksestaan [4, 5, 6, 2]:

Puunkantoreissulla otin hiilen hellasta ja haapapölkky peilautui hiidenkiveksi. Minusta se oli niin tragikoomista, kun ne raukat seitsemän pörröpäätä meinaa nälkään kuolla härkien piirityksessä. Ja sillä minua vietiin sitten Suomen taideakatemiaan viideksi vuodeksi.

Eva Ryynänen nostettiin julkisuuteen laajemman huomion kohteeksi vuonna 1934, kun Suomen Kuvalehti uutisoi 19-vuotiaasta hänestä otsikolla ”Savolaistyttö herättää huomiota kuvanveistäjänä”. Ryynänen oli tuolloin vasta taidekouluun valituksi tullut oppilas, mutta uutisarvoisen hänestä tekivät ”harvinaiset lahjat”, jotka yllättivät taiteentuntijat. Hänen tehtäväkseen asetellaan Suomen Kuvalehden artikkelissa paitsi suomalaisen kuvanveiston kaanonin myös koko kansakunnan elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja jatkaminen omalla persoonallisella ilmaisulla. [7, 2]

Evan opettajana toimi muun muassa kuvanveistäjä Felix Nylund. Samaan aikaan Ateneumissa opiskeli useita myöhemmin ansioituneita taiteilijoita, kuten Oskari Jauhiainen, Viljo Savikurki, Tuulikki Pietilä ja Veikko Vionoja. Osa heistä vieraili myöhemmin Evan luona Paaterissa. Erityisen läheinen ja pitkä ystävyys Evalle muodostui kuvataitelija Brita von Zweygbergin kanssa. [1, 2]

Institutionaalista tukea Ryynäselle osoitettiin vuonna 1938, kun hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen kolmas dukaattipalkinto. Seuraavana vuonna Ryynänen valmistui Suomen Taideakatemian koulusta. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt täyttämään suurten odotusten mukaista tehtävää kotimaisen taide-elämän keskuksessa Helsingissä. Ryynäsen omien lausuntojen mukaan syynä oli taidemaailman riitaisuus. [7, 2] Taiteilijan debyyttinäyttely oli 1940. [1, 2]

Paaterin emännäksi

Luutnantti Paavo Ryynänen tuli Evan elämään sota-aikana. Tuleva vihkipari esiteltiin toisilleen Paavon vieraillessa haavoittuneen veljensä luona Helsingin diakonissalaitoksella, jossa Eva työskenteli. [1, 2] Paavo oli maanviljelijä, ja emännäksi ryhtyminen arvelutti Evaa. Miten kävisi veistämisen, joka oli niin hänellä verissä? Päätöstä kuitenkin edesauttoi se, että Paavo toi Evalle itse veistämänsä puukantisen vieraskirjan. [4, 5, 6, 2]

Eva ja Paavo Ryynänen asettautuivat asumaan Paateriksi kutsumalleen pienelle maatilalle, joka oli lohkaistu Paavon vanhempien kotitilan takamaista. Paaterin varhaisin rakennus oli pieni saunamökki Sammaljoen rannalla. Paaterin päärakennus valmistui vuonna 1953. [1, 2] Eva koristeli talon monenlaisilla veistoksillaan. Tuvan seinähirteen hän veisti seitsemän veljeksen kasvot, traktoritallin ovet saivat kukkakuvioinnin ja kuisti nuohoojan raput. [4, 5, 6, 2]

Kuva Eva ja Paavo Ryynäsen kotitalosta Paaterissa

Eva työskenteli maatilan emäntänä kolmekymmentä vuotta, mutta teki koko ajan sivutyönään puuveistoksia. [3, 2] Maatalon emännän päivä oli raskas, mutta hän teki veistoksia kaiken aikaa ja valtavien runkojen käsittelyssä Paavo auttoi. [4, 5, 6, 2] Muutto Paateriin ja elämä siellä näyttäytyy paluuna luontoon. Eva jätti urbaanin elämänmuodon ja riitaisan taidemaailman keskusta edustavan Helsingin taakseen. Jo Wäinö Aaltonen oli kehottanut Evaa uskollisuuteen omalle laadulleen, taiteen kipinälleen. [7, 2]

Oli aika taas kuunnella pyyn vihellystä ja metsän salaisia sanomia. Täällä elettiin luonnon sykkeessä, suoraan Isän Jumalan kämmenellä. Poissa kaupunkien hälinästä Eva Ryynäsen luomisvoima uusiutui. Kukaan ei tullut mestaroimaan miten taidetta pitäisi tehdä - oli vihdoinkin aika myös oman itsensä luomiselle. [7, 8, 2]

Metsän emäntä ja puu

Puilleni minä puhelen,
minä puille, puut minulle,
minun kautta kansalleni. [9, 10, 2]

Näin kirjoittaa runoilija Otto Räsänen otteesta runossaan Laulu lastujen takana teoksessaan Sananjalkaiset pitkospuut. Räsänen omisti runonsa Eva Ryynäselle [9, 10, 2]

Suurin osa Eva Ryynäsen veistoksista on valmistettu puusta. Hän käytti puulajeja hyvin monipuolisesti. Erityisen tärkeä materiaali hänelle oli mäntypuu, varsinkin vanha, kookas punahonka. Sopivia puita veistoksiin toimittivat sekä yksityiset henkilöt että metsäyhtiöt. [1, 2] Enso-Gutzeit ja Rauma-Repola erottelivat vioittuneita, ylisuuria runkoja ja juurakoita taitelijan käyttöön ja metsähallitus ja maanomistajat olivat myös avuliaita. [4, 5, 6, 2]

Monet Ryynäsen itsensäkin toistamat vertaukset puista elävinä olentoina, subjekteina, joilla on oma luonto, halut ja tarpeet, korostavat taiteilijan ja materiaalin tasavertaista suhdetta. Epiteetit, joiden mukaan puu on arvaamaton ja oikukas, puuta ei voi pakottaa, puun pinta on ihoa ja sisus lihaa, toistuvat. [7, 2]

Anna Logrén on tutkinut Eva Ryynäsen julkisuuskuvaa kuvanveistäjänä Tahiti-lehden artikkelissa [7]. Hän analysoi julkisuuskuvaa seuraavasti [7]:

Kuvanveiston traditioon viitataan tutkimuksissa puolestaan hyvin miehisenä lajina. Arvioitaessa Ryynästä käsittelevää uutisointia kuvanveistoa kehystävä miehisyyden normi työntyy esiin toisteisena ulkoisen olemuksen eksplikointina. Kontrastisella suhteella vahvistettu sukupuolijärjestys asemoi Ryynäsen kuvanveiston kentällä anomaliaksi. Ryynästä kuvataan uutisoinnissa toistuvasti myös työnsä äärellä aktiivisena toimijana. Ryynäsen suhde materiaaliin, puuhun, kehystetään laajemmin sijaintiin ja paikkaan liittyvillä epiteeteillä asemoiden hänet eräänlaiseksi metsän emännäksi. [7, 2]
Ryynäsen taiteilijakuvassa intensiivisen läheistä suhdetta materiaaliin kehystää romanttis-idealistinen luontosuhde. Veistosten materiaalina käytetty puu ja taiteilijan asuinympäristö näyttäytyvät uutisoinnissa autenttisen luontosuhteen merkkeinä. [7, 2]

Eva Ryynänen veisti muistista

Evalla oli harvoin mallia. Hän sanoi veistävänsä muistista. Hänelle oli ominaista havainnoinnin tarkkuus. Hän omien sanojensa mukaan päästi mielikuvituksen pillastumaan, hullutteli, innostui ja kokeili. Eniten häntä innostivat luonto, eläimet, lapset ja maaseudun askareet. Myös Karjala ja runonlaulajien perintö kiehtoivat. Hän ei viimeistellyt töitään hengettömiksi. Hän oli uskollinen itselleen ja materiaalilleen eikä juossut tyylisuuntien perässä. Hänen työnsä ovat suomalaisuutta parhaimmillaan. [4, 5, 6, 2]

Tie kuuluisuuteen

Suuren yleisön tietoisuuteen Eva Ryynäsen toi hänen läpimurtonäyttelynsä Puusta Pudonnut Amos Anderssonin taidemuseossa Helsingissä vuonna 1974. Kävijöitä oli ennätysmäärä. Joku kävijä oli tuumannut tultuaan Ateneumissa samanaikaisesti olleesta Ars 74-näyttelystä: ”Siellä tuli sairaaksi, täällä taitaa parantua.” [4, 5, 6, 2] Näyttely Puuveistoksia Tampereen Nykytaiteen museossa vuonna 1983 rikkoi nykytaiteen museon siihenastisen kävijäennätyksen. [1, 2] Hän saattoi keskittyä kokonaan taiteen tekemiseen. [3, 2]

Paateri matkailunähtävyytenä

Eva Ryynäsen ateljee sijaitsee Vuonislahdella 27 kilometriä Lieksasta Joensuuhun päin. Ateljee, Ryynäsen kotitalo ja samassa pihapiirissä sijaitseva Paaterin kirkko ovat matkailunähtävyyksiä. [1, 2]

Eva ja Paavo Ryynäsen kodissa Paaterissa oli vieraillut jo 1950-luvulta lähtien kuvanveistäjästä ja hänen kodistaan kiinnostuneita vieraita ja toimittajia. Kun vuosikymmenien kuluessa kävijämäärä lisääntyi, Lieksan kaupunki alkoi tukea taiteilijakotia matkailukohteena. Kaupunki avusti muun muassa Paaterin kirkon ja galleriakahvilan rakentamisessa. [1, 2]

Kirkon rakennustyöt Ryynänen aloitti 1989. Taiteilijain temppeliksi nimetty kirkko valmistui 1991. Materiaalina oli silloisesta Neuvostoliitosta hankittu ikihonka. Ryynänen veisti jokaisen penkinkin taideteokseksi. Käyttöesine ja taideteos yhdistyivät hänen työskentelyssään. Alttariksi hän pystytti kookkaan kuusijuurakon. [3, 2] Paaterin kirkosta tuli Eva Ryynäsen suurikokoisin ja tunnetuin työ. [1, 2]

Kuvia Paaterin kirkosta: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Kuva 4

Paateri on yksi Pohjois-Karjalan suosituimmista matkakohteista. Paateri on perinteinen kotimuseo, joita Suomesta löytyy muutamia, esimerkiksi kirjailija Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela Ruovedellä, taidemaalari Pekka Halosen Halosenniemi Tuusulassa ja kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin kotimuseo Harjavallassa. Pohjois-Karjalasta ei muita taiteilijakoteja ja -museoita löydy. [10, 2]

Teoksia laajalti

Eva Ryynänen on tehnyt yli 500 veistosta, joista 50 on ulkomailla - tarkka lukumäärä ei ole tiedossa. [1, 2]

Pian kansainväliset arkkitehdit löysivät Eva Ryynäsen veistokset. Univerin pääkonttoriin Eva teki 9 metriä pitkän ja 2 metriä korkean veistoksen Jouluyö. Kun se valaistuna paljastettiin, tuli hiljaisuus. Yhtiö osti vielä kolme muuta teosta Evalta. [4, 5, 6, 2]

Ryynäsen teoksia on monissa suomalaisissa kirkoissa, pankeissa ja julkisissa rakennuksissa. Viitisenkymmentä veistosta on ulkomailla; eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja arabimaissa. [3, 2]

Paaterissa on nähtävillä muutama Evan tekemä marmorityö, kuten Carraran marmorista veistetty hautapaasi. Kuvanveistäjän pronssiin valetuista teoksista tunnetuimpia ovat Pietari Brahen patsas Lieksan keskustassa, Nurmeksen Laulupuu ja Vieremän Matti ja Liisa -veistos. [1, 2]

Matkailua ja nöyrää työskentelyintoa

Eva ja Paavo olivat myös innokkaita tutustumaan vieraisiin maihin. Matkakohteiksi valikoituivat mm. Välimeren
maat, Intia, Kiina ja USA. Evan työskentelyinto näytti vain kiihtyvän ikävuosien lisääntyessä. [11, 2]

Professorin arvonimen Eva Ryynänen sai vuonna 1998. [1, 2]

Menestys ei koskaan muuttanut Eva Ryynäsen luonnetta. Hänessä säilyi maalaistytön nöyryys ja lämpö läpi elämän. Hän rakasti luontoa ja teki taidetta luonnon ehdoilla. Puulla oli sielu, jonka Ryynäsen piti veistää esiin. [3, 2].

Eva Ryynänen kuoli vuonna 2001 lokakuussa, ja vain kolme kuukautta myöhemmin, tammikuussa 2002, kuoli hänen miehensä Paavo. Ryynäsille ei koskaan syntynyt lapsia, joten he testamenttasivat Paaterin Lieksan kaupungille, jotta matkailutoiminto jatkuisi tulevaisuudessa heidän taitelijakodissaan. [10, 12, 2]

Kuoleman jälkeen julkaistuja teoksia kuvanveistäjästä

Eva Ryynäsen syntymäpäivänä 15.6.2015 julkistettiin Sirpa Sulopuiston kirjoittama, Vuonislahden Taiteilijatalo Ry:n julkaisema juhlateos ”Kaikkialla on kauneutta” [12]. [10, 2] Eva Ryynäsestä julkaistiin kesällä 2019 Lieksan Paaterissa uusi teos. Sen on tehnyt sarjakuvaitaiteilija Nina Mutik ja teos kuvaa yhden kuvitteellisen Ryynäsen työn synnyn. Sarjakuvatarina on fiktio, mutta se perustuu useiden eri veistosten tekemisestä säilyneisiin kertomuksiin. Teoksen tuottajana oli Vuonislahden Taiteilijatalo ry. [13, 2]

Taiteellinen työ: [14]

• Taiteilijan debyytti oli 1940.

Ryhmänäyttelyt, festivaalit ja ryhmätyöt [14]:

• Savonlinna - Riihisaari 1977, 1978, 1979.

Tilaustyöt ja julkinen taide: [14]

• Enkelipylväs, Ari Vatanen, Ranska
• Pietari Brahe, 1953, Lieksa
• Vaivaisukko, 1955, Pielisjärven srk.
• kirkkoveistoksia: Vuonislahden kapp., Vieremän kirkko, Pielisensuun kirkko, Uimaharjun kapp. sekä Ruhtinaansalmen kirkko:
• seinäreliefi, 1970, Kolin matkailuhot.
• alttarirakennelma, 1975, Reijolan srk., Joensuu
• alttariveistos, 1975, Rääkkylän srk.
• Jouluyö, 1976, Tuupovaaran srk.
• Laulavat enkelit, 1976, Kaavin srk.
• Tervon mänty, 1976, Tervon kunta
• Huuhkaja, 1977, Rautaruukki, Raahe ja Hotelli Kimmel, Joensuu
• Sorsajuttu, 1977, SYP, Joensuu
• Honkien huminaa, 1977, Pohj.-Karjalan Sp., Joensuu
• Kontio, 1977, Kontiolahden kunta
• Kahvinkokki, 1977, Enso-Gutzeit, Uimaharju
• krusifiksi, 1978, Lapuan tuomiokirkko
• Jos kielin voisi, 1978, Rantasalmen kunta
• Marian ilmestys, 1978, Enonkosken srk.
• Kylpevät lapset, 1978, Enso-G., Uimaharju
• Immeisen kesä, 1978, Lieksan kaupungintalo
• Kauppaleikki,1979, Kesko, Joensuu
• Laulavat enkelit, 1979, Ala-Tornion srk.
• Tyttö rannalla, 1979, autolautta Turella
• Karhuperhe, 1979, Pohjola, Hki
• Karhujen kevät, 1979, Joensuun yliop.
• Pesämuna, 1979, Lieksan Sp.
• Penskat saunassa, Joensuun Op.
• Karhu, 1980, Lappeenrannan TKK
• Vanha Väinämöinen, 1980, Vieremän kunnantoim.
• Metänportti ja Kurki, 1980, SKOP, Hki
• Rannalla, 1980, rak.tsto Mauri Räty, Hki
• Hyvän ja pahan tiedon puu, 1980, Iisalmen srk.
• Kurki, 1980, Leppävirran kunta
• Esikoinen, 1980, Pieksämäen terv.kesk.
• Jouluyö, 1980, Maskun srk.
• Karhun tanssi, 1981, rak.tsto Mauri Räty
• Pöllöt, 1982, Honkarakenne Oy
• Kaukovainio, 1982, Laihian Mallastehdas
• Kuhmolaista elämänmenoa, 1982, Kuhmon Op.
• Viisi viisasta, viisi tyhmää, 1983, Vuokatin Raamattuopisto
• Kukkaniitty, 1983, Paasivaara Oy, Hki
• Penskat lumisilla, 1983, Pohj.-Karjalan Sp., Valtimo
• Neuvottelu, 1983, Nokia Oy, Lieksa
• Leipäpuu, 1984, Liperin kunnantoim.
• Seimellä, 1984, Lieksan kirkko
• Valoa kohti, 1984, Iisalmen kotiteoll.ammattik.
• Kaksoisvarsat, 1984, Joensuun kaup.
• P.J. Hannikaisen muistomerkki, 1985, Nurmeksen tori
• Linnunlaulupuu, 1986, Hartola
• Kalassa, 1986, SYP-Lieksa
• Lämmin päivä, 1986, Ylihärmän Op.
• Pikku-Matti, 1986, Säkylän sotilaskoti
• Wallenius ja Lassila, 1987, Tohmajärven Op.
• Ruorimies, 1987, Kiteen Op.
• Suvenkunto, 1988, Valtimon kunta
• Arvonsatunteva sonninnaama, 1988, Itikka, Seinäjoki
• Riekot pajukossa, 1989, Metsä-Tapiola, Espoo
• Matti ja Liisa, 1989, Vieremä
• Lämmin päivä, 1990, RAY, Espoo
• Paaterin kirkko, 1990, Lieksa.
• Jukolan aamu, 1974, Unilever, Rotterdam, Hollanti
• Hiidenkiven kuutajaiset, 1978, kv. pankki, Lontoo
• Itkijä Anna Lehtonen, 1979, Catello Rosa Rosa, Napoli, Italia
• UHU, 1981, Bois du Nord S.A., Zürich, Sveitsi
• Jouluyö, 1983, Unilever, Lontoo
• Tabernakelbaum, 1984, katol. kirkko, Wien
• Horisontti, 1988, Los Cristianos, Teneriffa
• Reliefi, Enso Gutzeit 1990
• Hirvenvasat, Outokumpu Oy 1990
• Katajainen Liisa, Koteja-säätiö 1990
• Äiti ja lapsi, Grand Cayman 1991
• Luistelija, Mono Colombio 1992, Milano Italia
• Leivonlaulu SPR, Lahja 1993
• Perheonnea, Hannover 1993
• Muna vai kana, Masao Murakami, Japani 1994
• Tapio, metsän kuningas, Lusto 1994
• Omenapuu ja penkit, Vieremän vanhainkoti 1995
• Pessi ja Illusia, Sveitsi 1995
• Kurjet, Saksa 1995
• Kaksi varsaa, Ranska 1996
• Poika ja perhonen, Englanti 1996
• Oravanleipäpuu, Saksa 1996
• Enkelit, Kangaslammin srk 1996
• 4 pojan profiilia, Hollanti 1997
• Oravat, Intia 1998.

Palkinnot, kunniamerkit ja arvonimet [14]:

• Pro Finlandia,
• Ylä-Savon piällysmies-mitali 1988,
• Elias Lönnrot-mitali 1997,
• Kalevalan juhlavuoden mitali 1985,
• Paikallislehtien liiton Antti-patsas 1985,
• Vuoden Lieksalainen 1991,
• Pielisen taitaja kunniakirja Vuoden saapas 1978,
• International Woman of the Year
• Tapion pyy no 3,
• Lypsymestarimerkki no 2864 ym.

Viitteet:

• [1] Kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Lieksan kaupunki. [https://www.lieksa.fi/kuvanveistaja-eva-ryynanen]
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Sirpa Pääkkönen: Eva Ryynänen. Muistot. Helsingin Sanomat. 19.10.2001.
• [4] Tuulikki Ritvanen: Eeva Ryynänen - kuvanveistäjän materiaalina puu. Naisten ääni. Suomalainen naisliitto ry. [https://www.naistenaani.fi/eeva-ryynanen-kuvanveistajan-materiaalin...]
• [5] Eva Ryynänen ja Margit Laininen (toim.): Karjalan kukkiva puu – Eva Ryynänen ja hänen taiteensa, Kirjapaja, 1977.
• [6] Raija Vuorenmaa: Eeva Ryynänen – kuvanveistäjä. Kirjapaja 1994.
• [7[ Anna Logrén: Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen julkisuuskuva. Tahiti 1/2018.
• [8] Elina Karjalainen: Paaterin emäntä Eeva Ryynänen”, Kuvastin 1/1971: 28–29.
• [9] Otto Räsänen: Sananjalkaiset pitkospuut - runoja juhlaan ja arkeen. Etelä-Saimaan kustannus 1985. 120 s.
• [10] Veera Turunen: Eva Ryynänen 100 vuotta - juhlavuoden tapahtumia. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu, Matkailun koulutusohjelma. 10/2016.
• [11] Sirpa Sulopuisto: Evaa etsimässä – taiteilijaa tavoittamassa. Vuonislahti 1/2015.
• [12] Sirpa Sulopuisto: Kaikkialla on kauneutta kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Joensuu: Grano Oy. 2015.
• [13] Tarja Laitinen: Taiteilija Eva Ryynäsestä sarjakuvateos. YLE Uutiset 14.6.2019.
• [14] Eva Ryynänen. Kuvataitelijamatrikkeli. [https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/eva-ryynanen]

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Pielisjärven paikkakuntaprojekti
• Vieremän paikkakuntaprojektii
• Finland - PAATERI - Eva Ryynänen [https://www.youtube.com/watch?v=ptsK3TrwPX0]
• Yle Uutiset: Tarinat elävöittävät luonnonläheisen kuvanveistäjän henkilökuvaa [https://yle.fi/uutiset/3-7793965]
• Riikka Takala: Elävä puu. [https://www.elonet.fi/fi/elokuva/695512]
• Paateri - Eva Ryynänen [https://www.pohjoiskarjala.com/kunnat/lieksa/matkailu/paateri-eva-r...]
• Eva Ryynäsen teoksia Vieremän kunnan kokoelmista [https://pohjois-savonmuisti.fi/wp-content/uploads/2018/06/Eva-Ryyn%...]

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 194. viikkoprofiili (25.08.2019-31.08.2019).