Esa Pakarinen

Feliks Esaias ”Esa” Pakarinen oli suomalainen näyttelijä, hanuristi, laulaja, kansantaiteilija ja viihdyttäjä. Hän kuului sotien jälkeisen rillumarei-viihteen keulakuviin.

Esa Pakarinen syntyi 1911 Rääkkylän Hernevaarassa Pohjois-Karjalassa kiertävän kyläsuutarin Paavo Pakarisen ja Angeliina Hirvosen kuusilapsiseen perheeseen. Isä oli itseoppinut haitarinsoittaja. Perhe kiersi Esan varhaiset vuodet ympäri Savoa ja Pohjois-Karjalaa, kunnes asettui vuonna 1920 Joensuuhun.

Vuonna 1929 Pakarinen meni Joensuun Singerille apulaismekaanikoksi. Palkkarahoillaan hän osti ensimmäisen haitarinsa ja aloitti soittoharjoittelut korvakuulolta, sillä vaikka hän olikin lapsena näpelöinyt isänsä soittopeliä, hän ei kuitenkaan ollut saanut tältä soitto-oppeja. Seuraavana vuonna Pakarinen perusti Keskiyö-orkesterin.

Ennen sotia Pakarinen alkoi näytellä pienissä rooleissa Joensuun Työväenteatterissa. Marraskuussa 1939 Pakarinen komennettiin ilmatorjuntapatteristoon Survon kartanolle Jyväskylän maalaiskuntaan, jossa hän palveli talvisodan ajan. Samassa paikassa palveli Tauno Palo patteripäällikön autonkuljettajana. Keväällä 1940 talvisodan päätyttyä Pakarinen ja Palo näyttelivät yhdessä Aleksis Kiven Kihlauksessa Jyväskylän nuorisoseurantalolla. Jatkosodan aikana Pakarinen sijoitettiin taas ilmatoruntajoukkoihin, mutta 1943 Pakarinen siirrettiin Päämajan viihdytysjoukkoihin Helsinkiin. Heti ensimmäiseksi hän joutui oopperalaulaja Kalle Ruususen säestäjäksi ja lähti tämän kanssa viikon harjoittelun jälkeen ensimmäiselle kiertueelle Karjalankannakselle.

Sotien jälkeen, vailla vakituista työpaikkaa Pakarinen ryhtyi ensi kertaa täysipäiväiseksi viihdyttäjäksi. Yksi kesä meni ruotsalaisen Zoo-sirkuksen orkesterissa, minkä jälkeen hän lähti kiertueelle Toivo Alajärven, Paula Eron ja Maire Tammenlaakson kanssa. Kiertueen pistäytyessä Varkaudessa 1946 Pakarinen jäi paikkakunnalle asumaan hattukauppias, leskirouva Elli Ahon (o.s. Vartiainen) alivuokralaiseksi. Hän sai työpaikan paikalliselta konepajalta ja perusti Varkauden Työväentalolle jo kolmannen Rytmi-orkesterinsa. Nelihenkinen yhtye soitteli ympäri Kuopion lääniä, Arvo Ukkolan tullessa laulusolistiksi. 1947 Pakarinen avioitui Elli Ahon kanssa ja jouluna syntyi lapsi Esa Pakarinen Junior. Ellillä oli edellisestä avioliitosta jo kaksi poikaa.

1940-luvun lopulla Pakarinen lyöttäytyi yhteiselle kiertueelle Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran kanssa. Hän jatkoi Severi Suhosena esiintymistä ja kehitti myös uuden hahmon, vanhapiika Impi Umpilammen. Säveltäjä Toivo Kärki, Reino Helismaan työtoveri, yllytti Suomen Filmiteollisuuden toimitusjohtajan T. J. Särkän katsomaan Pakarista, Helismaata ja Ikävalkoa heidän esiintyessään maaliskuussa 1951 Oulunkylän työväentalolla. Särkkä piti näkemästään ja pyysi kolmikon välittömästi koekuvauksiin. Pakarisen filmiura starttasi lopulta kesällä 1951 kun musiikillisen komediaelokuvan Rovaniemen markkinoilla kuvaukset alkoivat Lapissa ja Rovaniemellä.

Esa Pakarinen kuoli syöpään 78-vuotiaana. Pakarinen on haudattu Könönpellon hautausmaalle Varkauteen. Hän oli viimeinen suomalainen viihdetaiteilija, jonka hautajaiset valtio kustansi.

Katso tästä linkistä Esa Pakarisen syntymäpaikka.

Esa Pakarinen Kansallisbiografiassa

Esa Pakarinen Populaarimusiikin museossa Pomus.net

Esa Pakarisen esitystuotanto Suomen Äänitearkistossa
Esa Pakarisen sävellystuotanto Suomen Äänitearkistossa
Esa Pakarisen sanoitustuotanto Suomen Äänitearkistossa

https://www.viikkopk.fi/vapaalla/joensuuta-esa-pakarisen-nuoruusvuo...
https://www.viikkopk.fi/vapaalla/joensuuta-esa-pakarisen-nuoruusvuo...