Ericus Henrici

Ericus Henrici ei ollut Florinus (Blom)! Hänen toinen vaimonsa oli Blum, jonka lapset alkoivat käyttää nimeä Florinus. Sen lisäksi Björneburgensis ei ole varsinainen nimi vaan se kertoo, mistä henkilö oli kotoisin ja tuo maininta on yhdessä lähteessä. Joten sitäkin on turha yrittää laittaa sukunimeksi tai vielä vähemmän patronyymiksi.

Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721: http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/565

• Ericus Henrici (K 1636) Erik Henriksson S ilmeisesti Pori noin 1560 (Björneburgensis). Lemun kappalainen ainakin jo 1592, kirkkoherra viimeistään 1615. Allekirjoitti ("Ericus Hen. sacellanus Lemoensis") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593. K Lemu 12.5.1636.
• P1 N.N.;
• P2 (Strandbergin mukaan P3) Kristina Tomasdotter (Christina Thomae) Blum eli Blom, K Lemu 21.10.1635, P2 V linnankirjuri Turun linnassa Tomas Eskilsson ja N.N. Lemun kirkossa on Jac. M. Hammermanin laatima kirkkoherra Ericus Henricin ja hänen puolisonsa Christina Blumin epitafi. Julkaistu 19.1.2011.

  ---

Underskrev Uppsala mötes beslut 1593.

Ericus Henrici oli luultavasti kappalainen jo 1585:

SAY Lemu 1580-1599 Toijala

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=605039 1585 Eric Caplann

Kuolinpäivä († 12.5.1636) on kirjattu tänne: Kirkkokassan tilit 1639-1743 (III Gla:1)

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8083357

Aukeaman oikealla puolella on epäselvä latinankielinen Jacobus Stephanin kirjoittama teksti Ericus Henricistä. Jacobus oli Lemun seuraava kirkkoherra ja luultavasti Ericuksen veljenpoika.

Ericus Henrici näyttää olleen myös Mynämäen kappalaisena jonkin aikaa, mitä Paimenmuisto ei mainitse.

Mag. Carl Henric Strandberg: "Åbo stifts Herdaminne" (painettu 1832)

Lemu kyrkoherder 3. Ericus Henrici, Björneb. född omkring 1560. Pastor här ätminstone 1620, kanske redan förut? Var dessförinnan Kapellan i Församlingen. Död 1636.

I Lemo Kyrka finnes följande Epitaphium öfver honom och hans sista eller tredje hustru, Christina Blum, författadt af Jac. M. Hammerman, till personen okänd:

Monumentum Posthumum (dicatum) cineribus Rever. literarum fulgore, virtutum splendore & morum integritate politissimi Senis Dn. Erici Henrici, Pastoris Lemoensis vigilantissimi ; qui, postqvam mundum numerosa prole auxisset, & duas conjuges ad vitam aeternam praemisisset, Ecclesiam militantem integris undecim qvadrienniis fideliter administrasset, tandem Epochae Christianae a. 1663 d. 12 Maji, plenus dierum et canae senectutis satur, ad Triumphantis Ecclesiae societatem, septuagenario major, placide transmigravit.

Ut et Vitae sanctimonia, honestate, modestia & omnium matronalium virtutum ornamentis cultissimae mulieris, Christinae Thomae Blum ; quae anno aerae usitatae 1635 d. 21 Oct. animam Deo commendans, piae vitae periodum clausit, & omnibus ingens sui desiderium reliqvit.

EPITAPHIUM

Mariti.

Qvod si nosse juvat, qvi transis forte vistor Cujus in hoc recubant ossa sepulta rogo, Ille dec is patriae, virtutum splendor Ericus Hoc tumulo reqviem morte peremptus habet. Qvem Björnoburgum vitae produxit in oras, Et puertum primas literulas docuit, Hinc Helisnopoli Musarum castra secutus, Excoluit doctis artibus ingenium. Postmodo praefectus Lemoensi Pastor ovili Ornavit spartam sedulus usque suam; Qvicqvid enim verbo docuit re praestitit, atque Commisso fulsit praevia stella gregi. Auxilium miseris ultro praestare solebat: Vix habuit prisca simplicitate parem. Virtutem coluit plus auro: sortis acerbae Assvetus forti pectore ferre vices Bis thalami foedus felix contraxit, utrique Uxori lecti pignora chara dedit. Confectus senio vita discedere prompte Gestiit, & Domino sponte jubente mori: Occubuit tandem letho, (mors parcere nescit) Annorum plenus, canitieque satur. Spiritus in coelis gaudet, sumanumque Parentem Adspicit, & vitae pascitur Ambrosia. Fama volat terris: hoc corporis ossa sepulchrum Continet, extremo restituenda die, Discite mortales soli confidere Christo: Sic vobis Lachesis spicula nulla nocent.

Uxoris.

Lustrati qvisquis lector monumenta Marti Uxoris restant busta videnda tibi, Hoc etiam gelido tegitur Christina sepulcro, Post bis quina aevi lustra peracta sui, Quae non in cassum Christinae nomen habebat, Nec frustra Blum cognomine dicta fuit. Nam Christum teneris didicit cognoscere ab annis, Illius & tota mente statuta seqvi. Ob Christum miseris stipem porrexit egenis, Nuda pupilloram corpora veste tegens. Saepius a mundo rebus vexata malignis, Nil timuit firmo pectore ferre crucem. Christo chara fuit vivens, moriens quoque Christo Se dedit, extinctem funere Christus habet. Purpureus veluti viridanti flosculus horto Insignem laudem conciliare solet: Sic Christina pios morum spiravit odores, Floruit & sexus flosque decusque sui, Dum liberis vitae normam praebebat honestae, Inque viri jacuit sarcina grata thoro, Cui presso curis semper solatia dixit, Et jussit toto fidere corde Deo: His tandem rebus placide sublata caducis Occidit, heu fallax & breve vitae bonum! Mens coelum petiit: cineres haec urna reservat Summa quoad venient tempora judicii. Floribus interea tumulum consperge viator, Et memor humanae conditionis abi.

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Blomfelt_nr_1585