David Sigfridsson Gyllenbögel

Adliga ätten nr. 34 Gyllenbögel Ryttmästaren, sedermera majoren vid Åbo läns kavalleriregemente David Sigfridsson från Träskby i Sagu (Egentliga Finland) adlades 31.1.1648 och introducerades 20.7.1650 under nr 418. Ätten immatrikulerades i Finland 30.1.1818 och utdog 1885. På ansökan förklarade riddarhusdirektionen 17.2.1931 medlemmarna av den äldre grenen, vilken tidigare utan fullgiltiga skäl hade utelämnats, berättigade att inskrivas på ättens nummer. Originalsköldebrevet finns i riddarhusarkivet.

https://www.adelsvapen.com/genealogi/Gyllenb%C3%B6gel_nr_418

Förare vid Henrik Flemings kompani 1624; korpral 1626; var kornett, då han 1629-04-21 fick livstids frälse för sig och sin hustru på Torkkila iBjärnå sn och Träskby i Kimito sn; ägde även Hyvälä i Nummis kapell; löjtnant 1633; ryttmästare vid Åbo läns kavallerireg. 1637; adlad 1648-01-31; major; deltog i landskapsmötet i Åbo 1657; skulle deltaga i riksdagen 1660 men fick s. å1660-05-23 rätt att hemresa till Finland efter han var sönderskjuten; dog 1677-01-15, och begravades 1677-09-12 i egen grav i Kimito Kyrka.

EN Lived in Trotby, which locates some kilometres north of Kimito Church. Original name David Sigfridsson. Nobled Jan. 31st 1648, and was presented in 1650 as a number of 418 among noble men in the House of Nobles in Sweden. Noble family number 34 in the Hall of Nobles in Finland, Helsinki Jan. 30th 1818.

http://www.riddarhuset.fi/fin/suvut_ja_vaakunat/?id_fdb=132

Buried at Kimito Church, where Coat of Arms was hanging on the wall before the fire of the Church! Kemiö Church Fire 1781-01-07

FI Kemiön kirkon palosta:

Yhtä täydellisesti hävitti palo muistot kuolleista, jotka olivat saaneet leposijansa kirkon lattian alla. Hau-tajaisvaakunat paloivat tuhkaksi, miekat turmeltuivat ja hautakivet särkyivät. Itäisimmässä pohjoisista pilareista riippui ennen kaksi Gyllenbögel-vaakunaa.

Toista oli kannettu ratsumestari David Gyllenbögelin hautajaiskulkueessa ja toinen oli veistetty hänen poikansa, asessori Samuel Gyllenbögelin muistoksi. Davidin vaakunan viereen oli asetettu hänen kypäränsä ja rautahansikkaansa sekä messinkikannus.

Heidän hautansa (Tungelfelttien) oli kirkko aikoinaan myynyt David Gyllenbögelille, jonka ruumis oli laskettu alas haudan tiiliseinien väliin samoin kuin pojan Samuelin.

Davidin yhden pojan vaimo, majurinrouva Anna Gyllenkrok möi haudan everstiluutnantti Tungelfeltille, ja kaupan mukana seurasi hautakivi, jossa oli kirjoitus ”tämä hauta kuuluu luutnantille, jalolle ja korkeasyntyiselle herra Johan Gyllenbögelille, hänen rakkaalle rouvalleen, korkeasyntyiselle Anna Gyllenbögelille ja heidän perillisilleen, vuonna 1693”.

Lounaissuomalainen suku aateloitiin 31.1.1648 ja esiteltiin 1650 numerolla 418 aatelistoon. Merkittiin Suomen Ritarihuoneen matrikkeliin 30.1.1818 numerolla 34. Se kuoli miehenpuolelta 27.1.1885, mutta Ritarihuoneen johtokunnan päätöksellä 17.2.1931 saivat kaikki silloin elävät vanhemman haaran jäsenet, joita ei ollut merkitty matrikkeliin, luvan kirjoittautua kuolleen suvun numerolla.

Kimito Bygdens Historia:

Trotby 60°11′00″N, 22°45′00″E (otettu mukaan vain Gyllenbögeleitä koskevat kohdat)…Niistä kahdesta ratsumiehestä, joilla 1629 oli koko pitäjän ratsumiestalonpoikien äänivalta, asui kornetti David Sigfridsson tilaa 1 1/2 manttaalin osalta… David Sigfridsson oli kappalaisen poika Askaisista ja syntynyt 1603. Hän sai 1629 sellaisen rälssin tiloihinsa, että se oli askel tiellä kohti aateluutta. Hänet aateloitiin 1648 ja otti nimen Gyllenbögel (Kultajalustin), jota hänen jälkeläisensä vieläkin käyttävät.

Hän palveli pitkään Turun jalkaväkirykmentissä ja sai majurinarvon. Koska hän oli ”seulaksiammuttu” hän sai luvan palata kotiin vuoden 1660 valtiopäiviltä, joihin hän muutoin olisi osallistunut.

Hän asui Trotbyssä kuolemaansa asti 1677, ja haudattiin Kemiön kirkkoon, jonka seinälle vaakunansa asetettiin. Hänen pojistaan kirjoittautui ainakin kolme Turun yliopistoon. Vanhimmasta tuli everstiluut-nantti ulkomailla, toisesta Hovioikeuden Presidentti (Samuel), ja nuorin Johan seurasi isänsä jalanjälkiä asuen Trotbyssä ja palveli ratsuväen upseerina.

Useita tyttäriä naitiin vouti- ja pappisperheisiin. Vaikkakin tila Trorbyssä arvoltaan oli aatelinen asuinkartano, ei se saa koskaan asiakirjoissa säteritilan nimitystä, koska omistajat eivät ehkä voineet tai halunneet maksaa säädynmukaisen rakennuksen kustannuksia, joita säterivapaus edellytti.