Anders Nilsson Sabelfana, adlad 1563

Anders Nilsinpoika Sabelfana (k. 1580) syntyi Tenholan Ovanmalmissa. Hän asui vaimonsa perimässä Talin kartanossa Viipurin pitäjässä.

Hän oli Kivennavan linnan linnanvouti (1553) ja teki keväällä 1554 partioretken Venäjän puolelle, ja siksi häntä pidettiin vastuullisena seuraavana vuonna syttyneeseen sotaan. Hyökkäys oli tapahtunut Kustaa Vaasan suostumuksella, mutta kun sodanuhka sen vuoksi kasvoi, kuningas erotti voutinsa.

Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota käytiin vuosina 1555–1557 Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman Venäjän välillä. Sota päättyi 25. maaliskuuta 1557 solmittuun Moskovan rauhaan. Se oli yksi tuon ajan rajasodista ja sitä kävivät pääasiassa suomalaiset Suomen aateliston johdolla. Anders Nilsinpoika määrättiin lokakuussa 1555 suomalaisen sotaväen päälliköksi ja hän kuului koko Venäjän sodan loppuun asti Karjalaa puolustavien joukkojen päällystöön.

Vuonna 1563 Anders Nilsinpoika oli Eerik XIV:n sotapäällikkö tämän sotiessa Juhana-herttuaa vastaan. Hän sai aatelisarvon v. 1563 ja käytti sen jälkeen ajoittain nimeä Sabel tai Sabelfana vaakunansa mukaisesti. Hän sai nimityksen Viipurin linnanvoudiksi 1566 ja rakennutti Sarvilinnoituksen Vallin kaupunginosan ympärille.

Pitkä viha oli Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1570–1595 käyty sota, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Joulukuussa 1573 Anders Nilsinpoika Sabelfana sopi Novgorodin maaherran kanssa, että aseet saivat Suomen puolella levätä kesäkuun 29 päivään 1574. Kun aselepo oli päättynyt, pyysi Sabelfana kuninkaalta lupaa sen uudistamiseen huomauttaen, mikä hyöty siitä olisi Suomelle, että syksyllä saataisiin vaaratta panna vuoden sato korjuuseen. Juhani III suostuikin hänen esitykseensä, mutta neuvoi häntä keskustelemaan venäläisten kanssa omissa nimissään, eikä niinkuin kuninkaan puolesta, sekä vaatimaan taistelujen lakkauttamista vähintäin tulevaan pääsiäiseen saakka tai mieluummin vuoden ajaksi. Tammikuussa 1576 Anders Nilsinpoika sai sairaalloisuutensa vuoksi eron Viipurin linnanvoudin tehtävästä. Kun tilanne itärajalla kiristyi jälleen, Anders Nilsinpoika kutsuttiin takaisin käskynhaltijan virkaan, jossa hän toimi kuolemaansa saakka vuonna 1580.

Anders Nilsinpoika oli saanut Eerikki XIV:ltä ja Juhani III:lta useita Viipurin läänissä sekä Tenholan pitäjässä sijaitsevia maatiloja. Hänen perintönsä jaettiin v. 1583 hänen toisen vaimonsa Margareta Matintyttären ja Anders Nilsinpojan ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttären kesken. Anders Sabelfanan tahdon mukaisesti tuomittiin hänen ainoa poikansa Nils, hurja seikkailija, perintönsä menettäneeksi.

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Niilonpoika

Lähde: Werner Tawaststjerna, Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Historiallisia tutkimuksia I, Suomen Historiallinen Seura 1918.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167604/HT001_opt.pdf?se...

Kuningas Erik XIV oli antanut Kavantjärven Bertil Jöraninpoika Mjöhundille ikuisena rälssimaana vuonna 1562. Kavantjärven isäntänä mainitaan kuitenkin vuonna 1569 Antti Niilonpoika Sabelfana, vuonna 1578 hänen vävynsä Juhana Skalm ja 1600-luvun alussa Anders Skalm.

Kavantjärven kartano palautui myöhemmin kruunulle ja joutui edelleen Viipurin läänissä valtaa pitäneille aatelissuvuille, mm. Rehbinderit mainitaan kartanon isäntinä.

Viipurin läänin itäosa tuli osaksi Venäjää Uudenkaupungin rauhan perusteella vuonna 1721. Tällöin Jääsken pitäjän kaakkoisosa jäi Venäjälle Kavantjärvi ja Rahkola mukaan lukien ja siitä perustettiin vuonna 1724 Antrean pitäjä.

https://www.rahkostensukuseura.fi/assets/Lehdet/Rahkoset_1_2013.pdf

Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. Sabelfana. Anders Nilssons till Tali släkt. TAB.II. Anders Nilsson till Tali, skref sig Sabbel eller Sabelfana. I slottslofven på Nyslott 1552. Fogde på Kivinebb skans 1553. ...

Anders Nilsson till Tali var på sin tid en af Finlands största jorddrottrar. Förordnad 21.6.1571 till slottslofven på Viborg. † 1580 mot slutet af året, begrafd i Viborgs domkyrka.

Impola, Henrik; Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet. s. 39: ...

Adelsvapen - Sabelfana nr 188
Adlad 1602-07-11, introducerad 1633. Utdöd 1690.

Finsk frälsesläkt från Nyland, av samma ursprung som adliga ätterna Hästesko at Målagård, nr 187, och Hästesko-Fortuna. Sannolikt på mödernet besläktad med Anders Nilsson Sabbel eller Sabelfana, död 1580, vilken blev adlad av konung Erik XIV 1563-06-16 med samma vapen, men vilken ätt utdog redan med hans son Nils Andersson 1588. Ättens medlemmar hava omväxlande kallat sig Sabel och Sabelfana.

Litteratur: J. Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden.