Edla Sandströmin (o.s. Juvonen) äidinäidinisän Taavetti Taavetinpoika Lukkarisen sisar (puoli?) Reeta Juhontytär Hakkarainen oli naimisissa Iwar Suhosen kanssa, joka taas oli äidinäitini isänisän äidinäidin veli. En siis ole Edlan biologinen sukulainen, vaan yhteys on lankoussuhde serkusten kautta.
Ensimmäisten seitsemän ikävuoteni aikana (1946-53) olin kuitenkin tekemisissä Edla-”tädin” kanssa useammin kuin kenenkään ”oikean” sukulaisemme kanssa, kun vanhempieni sekä minun ja sisareni ensimmäinen yhteinen koti oli Edla-tädin kotitalon yläkerrassa, huone ja keittiö. ”Alakerran tädin” tapasimme päivittäin, ja kun ainoat elossa olevat isovanhempamme asuivat kaukana, hänestä tietenkin alusta alkaen tuli meille läheinen ja rakas ”varamummo”. Hänellä ei ollut omia lapsia, ja siten hänellä oli myös aina aikaa meille. Vuonna 1953 vanhempamme ostivat omakotitalon Espoon Mäkkylästä, ja sen jälkeenkin kävimme kyläilemässä säännöllisesti, ja Edla-tätikin kävi meillä niin pitkään kuin jaksoi kulkea. Valokuva Edlasta on otettu Edlan kotona v. 1962, taustalla kopio Edelfeltin maalauksesta ”Kuningatar Blanka”. Siihen liittyvää laulua Edla usein lauloi meille, kun hän pienenä ollessamme piti meistä huolta. Taulu oli selvästikin hänelle rakas ja tärkeä, ja varttuessani sain minäkin tietää, miten hän murehti erityisesti poikapuolensa Väinön kohtaloa. Niistä asioista emme tietenkään pienenä ollessamme mitään tienneetkään. Vanhemmillani oli paljon murhetta ja huolta, kun vanhin ja nuorin veljeni olivat syntymästään saakka toivottomasti sairaita ja kuolivatkin jo vauvaiässä, ja myös sisareni sairasteli paljon, ja joutui useaan otteeseen olemaan lastensairaalassa, jolloin vanhempieni käydessä hänen luonaan Edla-täti oli aina minun turvanani.
Viimeisen kerran tapasimme Edla-tädin Koskelan vanhainkodissa touko-kesäkuun vaihteessa 1965 kun kävimme lupauksemme mukaisesti näyttämässä ylioppilaslakkiani. Hän oli jo tuolloin vuodepotilas, ja kuolikin samana kesänä heinäkuun loppupuolella. Sisareni lakkia hän siten ei valitettavasti enää ehtinyt nähdä.
Olen jälkeenpäinkin usein käynyt katselemassa lapsuuskotini ympäristöä, joka tietenkin on perusteellisesti muuttunut, mutta vieläkin siellä on oman aikani rakennuksia pystyssä. Metsälä 20:n paikalla on nyt rivitalo Vaskisepäntie 5, ja naapuritalon (n:o 7) paikalla oli laaja peruna- ja vihannesmaa sekä marjapensaita ja hedelmäpuita. Mediaosastossa oleva kuva Oskarin ja Edlan talosta on otettu v. 1968.
Minulle on ollut suuri ilo löytää aivan äskettäin Edla-tädin tietoja Genistä ja myös saada yhteys hänen tietojaan keränneisiin Leea ja Jorma Siroiseen, ja erityinen kiitos myös heiltä saamistaan valokuvista.
