Antti Mikonpoika Kärhä - Päätyikö Antti Kärhä Siperiaan???

Antti Mikonpoika Kärhä syntyi Kurkijoen Elisvaarassa 19. huhtikuuta 1851. Hänen äitinsä oli 36-vuotias Anna Turtiainen ja isä talollisen poika Mikko Kärhä. Anna oli isän toinen vaimo ja kaksi vanhempaa velipuolta olivat syntyneen 1840-luvuna alussa. Perhe muutti Pietariin tammikuussa 1857. Antti menetti äitinsä kuukautta myöhemmin ja kaikki neljä sisarustaan puolentoista vuoden sisään. Isä avioitui uudelleen Anna Hyvärisen kanssa kesäkuussa 1857. Antti aloitti koulun Pietarin syyskuussa 1860. Hänet konfirmoitiin heinäkuussa 1867.
Syksyllä 1868, 17-vuotias Antti Kärhä palasi Suomeen, Helsinkiin. Mitä hän teki seuraavina vuosina on jäänyt osin pimentoon. Sotaväkeen hän pestautui 1874. Hän kuului Suomen Kaaderiekipaasin muonavahvuuteen seuraavat kaksi vuotta. Armeijan jälkeen matruusi Kärhä palasi synnyinseuduilleen Kurkijoelle. Neljä vuotta myöhemmin vuoden 1881 hänet kirjattiin renkinä Sakkolaan, Karjalan kannakselle. Asuinpaikan kohdalle on kirkonkirjoihin merkitty kysymysmerkki.
Sitten luulisin että tapahtui seuraavaa.
Mitä ilmeisemmin 30-vuotias Kärhä elätti itseään tilapäisillä töillä. Vaelteli ja aiheutti elintavoillaan pahennusta ympäristössään, koska hän sai kahden vuoden irtolais -tuomion Lappeenrannan ojennuslaitokseen. Lusimisen sijasta hän anoi pääsyä siirtolaiseksi Siperiaan, johon keisari suostui keväällä 1885. Kärhä päätyi Ryzhkovaan.
Siperian suomalaisten pastorin raportteihin Antti Kärhä ilmestyy ensi kertaa 1894, kun Petter Alfred Eriksson palkkaa hänet Ryzhkovan opettaja-lukkariksi. Ryzhkovassa kolme vuotta työskennellyt Vilho Juntunen siirtyi Om-siirtokuntaan ja hyvin alkanut kirkollinen työ tarvitsi jatkajaa. Kärhää kehuttiin hyväksi opettajaksi ja laulutaitoiseksi lukkariksi. Kehut vaihtuivat kuitenkin potkuiksi, kun Kärhä ratkesi juomaan. Juopottelu ja muu elämänhallinnan menettäminen veivät pohjan pois paitsi opettamiselta myös raittiustyöltä. Ilmeisesti tilanne kuitenkin parani, koska joitain vuosia myöhemmin Erikson palkkasi hänet uudelleen, nyt Bojarkaan, jossa lukutaito oli harvinaista. Vaikka koulua pidettiin Bojarkassa vain muutamia viikkoja, talven kuukausina, oppivat lapset lukemaan. Seuraavina vuosina Kärhä opettikin pääosin Bojarkassa, mutta vieraili myös Bugenen sivukylissä ja Ryzhkovassa. Jos ja kun tarjolla oli parempia opettajia, pesti oli tauolla. Hän sijaisti tai palasi pysyvämmin palasi tehtäviin, jos tarvetta ilmeni. Viimeisessä vuosiraportissaan 1921 pastori Paavo Granö kertoo lähes 70-vuoaan Kärhän opettaneen Bojarkassa vielä 1920, kun kirkollisia kouluja alettiin lakkauttaa bolshevikkien toimesta.