Vehkalahdella ei ollut savolaistyyppisiä pysyviä sukunimiä kuin vain tietyillä säädyillä, vaan käytäntö muistuttaa länsisuomalaista: rippikirjoihin henkilöistä kirjattiin pääasiassa etunimi ja patronyymi, henkikirjoissa joskus etunimi ja talonnimi ”sukunimenä”. Talonnimet sukunimenä alkavat esiintyä rippikirjoissa vasta 1800-luvulla, niin että vuosisadan loppupuolella henkilön vaihtaessa asuinpaikkaa hän saattoi esiintyä uudessa talossa jonkun edellisen asuintalonsa nimellä, ei edes välttämättä synnyintalon. Genissä meillä on ollut käytäntönä kirjata synnyintalon nimi synnyinsukunimikenttään, koska talonnimelle ei ole omaa kenttäänsä, ja vastaavasti sukunimikenttään joko isännöimänsä tai sen talon nimi, jossa ollut kuollessaan kirjoilla. Tämä auttaa Geniä tunnistamaan tuplia. Jos kirjattaisiin vain etunimi ja patronyymi olisi samannimisiä pilvin pimein. Tuomaalla ei rippikirjoissa itse asiassa ole sukunimeä ollenkaan, jos oikein muistan. Myös kuolleiden luetteloon hänen nimekseen on kirjattu vain Thomas Eliasson.
Laanti-”sukunimikin” on hänen kohdallaan tavallaan kyseenalainen, koska hän ei ole ko. talossa asunut, vaan se on ollut hänen isänsä kotitalo. Hänen isänsä nai Ståhlbergin talon lesken ja lapset syntyivät siellä. Laanti-nimeä ei kirkonkirjoissa hänellä näy, joten voidaan miettiä voidaanko hänen lapsiaan sillä sukunimellä kutsua.
Hei Miisa ja Mirka, olin vastaamaisillani, mutta Mirka ehti ensin. Käsittääkseni Laanti, Danska ja Ståhlberg olivat Reitkallissa lähellä toisiaan, ja kirjoilla joka talossa oli väkeä, joilla oli "sukunimenä" talon nimi, avioituessa tai työpaikkaa vaihdettaessa nimi saattoi muuttua kirkonkirjoihin. Esimerkiksi Danskoihin tullut yksi sukuhaara on alunperin ottanut nimensä lampuoti Holanderista, ja sitten on avioliiton myötä Danskan tyttären kanssa muuttunut Danskaksi.
Terv. Kari, Amalia Danskan tyttärenpoika