Inarinsaamelaiset

Voit poistaa havaitsemasi inarinsaamelaiset Metsälappalaisista. Tiedät asiasta varmaankin enemmän . Sori!

Kiitos paljon.

M. A. Castrenin mukaan vuonna 1838 Inarin Juutuan lapinkylässä asui sekä kalalappalaisia että metsälappalaisia. Tunturilappalaisia Inarissa kävi vain kaupoilla, pääosin kalalappalaisilta paloviinaa ostamassa. Pääosin Inarilaiset olivat kalalappalaisia eli Inari oli jonkinlainen metsä- ja kalalappalaisten rajavyöhyke. Metsälappalaisia oli muuttanut Inarin seudulle sen vuoksi, että heidän elinkeinonsa oli omilla alueillansa heikentynyt ja kalastuksella alkoi pärjätä paremmin.

Saijetsit, jotka oli laitettu metsälapeiksi, eivät sitä ole. Heidän tytär on mennyt naimisiin Sodankylään, vanhemmat ovat jääneet Inariin. Joten on väärin merkitä vanhemmat muiksi kuin inarilaisiksi.
Olen tehnyt sukututkimusta enkä ole heistä löytänyt minkäänlaista merkintää metsälappalaisista. En ole kyllä nähnyt muidenkaan kohdalla tällaista merkintää. Muutamia vaimoja esiäideistäni on avioiduttuaan inarilaisen kanssa, muuttaneet Inariin 1700-luvulla. Mutta en ole heidänkään yhteydessä nähnyt merkintää "metsälappalainen".

Saijets Matts ja Anna ovat syntyneet Inarissa 1680-luvulla.

Arsi Saarijärvi olisin kiitollinen, jos laittaisit linkin minulle tähän ketjuun, missä Inarin alkuperäisissä dokumenteissa mainitaan metsälappalainen. Haluaisin sen alkuperäisen linkin, enkä tämän päivän tulkitsijoiden omia kirjoituksia. Eli kirkonkirjoihin, verokirjoihin tms.

Arsi; Tunturisaamelaisia kävi kyllä Inarissa, mutta osa jäi pysyvästi Inariin, aivan samanlailla kuin Sompion saamelaisiakin. Perheiden lapset menivät naimisiin inarilaisten kanssa.
Utsjokisilla on esivanhemmissa melkein kaikilla inarilaisia juuria, koska kanssakäyminen oli niin tiivistä. Inarilaisia on mennyt niin Utsjoelle kuin Norjaan aikojen kuluessa uskomaton määrä. Sampion saamelaisia on siirtynyt pohjoisemmas, heidänkin juuria löytyy Utsjokisista ja inarilaisista jonkin verran. Inarista ikivanhat kulkureitit olivat Varanginvuonolle tai Utsjoelle, vanhaan aikaan todella harvoin etelään päin.

Metsälappalaismääritelmä on hyvin epämääräinen, joka on keksitty nykypäivänä. Vanhemmat ammattiin perustuvat määritelmät kuten meri- tunturi-, kala ja jokilappalaiset ovat muiden antamia nimiä saamelaisille eli kirkon ja valtioiden määrittelemiä. Ammatti, jonka tuloja voitiin verottaa ja sitä haluavat suomalaiset nykypäivänäkin näköjään vaalia.
Lappalainen-nimitys koettiin vahvasti haukkumanimenä saamelaisten keskuudessa, koska oikeassa elämässä se oli juurikin sitä.

en tiedä mitä pidät "nykypäivänä" mutta olen kuullut ensimmäisen kerran omassa elin iässäni puhuttavat "mettälappalaisista" vuonna -95

Niin. M. A. Castrenin matka Lapissa 1838 on lähteeni puhuttaessa erilaisista lappalaisista.

Lähde: M. A. Castrén tutkimusmatkoilla Pohjolassa, suomentaja Aulis J. Joki, painettu HKI 1953 KK:n Kirjapainossa, Kustannusosakeyhtiö Tammi

Siis tieto metsälappalaisista ja kalalappalaisista on vuodelta 1838. Aiemmasta en tiedä.

Matkan kulku :

M. A. Castrenin 1838 Lapin matka

ViestiKirjoittaja rcislandlake » 03 Huhti 2020 19:15
Tuossa sain yhtäkkisen inspiraation, kun eipä tässä riskiryhmäläinen koronakaranteenissa muutakaan oikein.

Matias Aleksanteri Castrénin Lapinreitti :

Tutkin ja laskin M. A. Castrénin matkan reitin ja sen pituuden.

Matka oli yhteensä n. 1517 km (+/- 20 km) pituinen. Pidän sitä huomattavana saavutuksena aikana, jolloin ei Lapissa ollut teitä. Ei ollut muuta kuin vesireitit ja kävely soiden ja tunturien ylitse. Matka kohdistui pääasiassa ns. Tornion- ja Keminlappiin eli metsälappalaisten alueelle mutta Ivalo-Inari-Utsjoki seudulla myös ns. kalalappalaisten alueelle. Inarissa oli molempia, sekä kala-, että metsälappalaisia.

Lisäsin reitin omaan karttaani :
https://www.google.com/maps/d/edit?mid=12DolDTPHnR6a_E-DK8EBHnRaYGH... Katso kartan taso 8.

Jokatapauksessa otin tosiaan huomioon, että M. A. Castrén kulki enimmäkseen vesireittejä pitkin ja sitten kun hän kertoo lähteneensä vaellukselle, teen maaston mukaan (tuntureita ja käveltäviä soita) oikaisuja seuraavaan vesistöön. Tuntuu kyllä hurjalta, että kesäkuun puolivälin jälkeisestä viikosta syyskuulle johonkin mennessä (ennen talvea, kun Kemijoki jäätyy) hän oli kulkenut tuon 1517 kilometriä kaikkinensa. Veikkaisin että matkaan kului aikaa n. 4 kuukautta. Tällöin se olisi noin keskimäärin n. 12,7 km päivässä jokapäivä, n. 95 km viikossa tai n. 380 km kuukaudessa.

Reitin kuvaaminen kartalle oli suhteellisen helppoa, sillä matkan välipisteet on kuvattu helposti tunnettavalla tavalla. Ivalon Kyröstä Utsjoelle ja takaisin on tietysti 2 kertaa ko. matka. Osa matkasta on arvailua. Muistiinpanot kun eivät kaikkea kerro. Paikallisilla Lapissa, tieteellä ja muissa kirjoituksissa ja lähteissä saattaa olla enemmän ja korjaavaa tietoa, mutta koitin tehdä reitin niin hyvin kuin osasin vain arvioida tämän yhden lähteen pohjalta.

Mielenkiintoista on se, että lähes koko reitti on edelleen todennäköisesti kuljettavissa. Lokan tekojärvi ja Kemijoen voimalat/padot ovat tietysti uusia reitin varrella.. Reitin voisi jakaa vaikkapa neljän tuulen mukaisesti läntiseen (Tornio-Peltovuoma), pohjoiseen (Pohjoisen reitin voisi jakaa 3 osaan; A: Peltovuoma-Ivalon Kyrö, B: Ivalon Kyrö -Utsjoki, C: Utsjoki - Ivalon Kyrö), itäiseen (Ivalon Kyrö-Kemijärvi) ja eteläiseen reittiin (Kemijärvi-Kemi).
Lähde: M. A. Castrén tutkimusmatkoilla Pohjolassa, suomentaja Aulis J. Joki, painettu HKI 1953 KK:n Kirjapainossa, Kustannusosakeyhtiö Tammi

http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/nenetsi/castren.html

"M. A. Castrenin mukaan Juutuan lapinkylässä ei ole tunturilappalaisia, ainoastaan kalalappalaisia ja metsälappalaisia, jotka tosin hoitavat huonosti porojansa ja kalastavat kuten kalalappalaisetkin. "

Juutua kuuluu siis Inariin.

Lisää Juutuasta :

M. A. Castrén kertoo kylän olevan saarella, jossa on mäki. Se ei ole kaukana Inarin pappilasta. Lappalaisten asumukset ovat nelikulmaisia, kolmen hirsikerran kotia, joissa on pyramidinmuotoinen laudoitettu katto. Kota jakautuu sisältä yhdeksään eri osastoon, joista kolmea lähimpänä ovea käytetään polttopuiden, jalkineiden ja kookkaampien taloustavaroiden säilytyspaikkana, kun taas kolmessa takaseinän viereisessä osastossa säilytetään ruokatavaroita ja hienompia esineitä. Kolmesta keskimmäisestä alueesta sisimmäisessä, savuaukon kohdalla olevassa sijaitsee tulisija. Sen oikealla puolella on isännän ja emännän paikka, vasemmalla muun talonväen sijat. Jos perhe on suuri, sen vähäarvoisemmat jäsenet saavat majoittua johonkin muuhun osastoon. Kota ei ole ole Inarin lappalaisen ainoa rakennus. Pääasuinpaikan läheisyydessä on hänellä aina pieni kala-aitta tai useampikin. Ne on rakennettu korkeiden patsaiden (pylväiden) nenään, jotta varastot olisivat paremmin suojassa susilta, ketuilta, karhuilta ja muilta petoeläimiltä. Varakkaammilla lappalaisilla on sitäpaitsi tupa, jossa kuitenkaan ei kesällä asuta.

Castren ei juuri selosta reittiä Sodankylästä Kemijärvelle kuin että Kitistä (Kittinen) ja Kemijokea pitkin mutta kertoo Kemijärven ja Rovaniemen asutushistoriaa. Kemijärvellä iso osa on lappalaisperäistä asutusta, osa Vienan karjalaista alkuperää kuten Rovaniemelläkin (heidät tuntee kaupankäynnin taidosta) ja osa Iin ja Oulun pitäjien asukkaita. Yhteys enemmän varsinkin Vienan suuntaan antaa viitteitä, että ollaan reilusti metsälappalaisten alueella. Kemijärvellä Castren ilmeisesti oleskeli jonkin aikaa, sillä hän kertoo paljon seudun asukkaista. Kuolajärven ja Kemijärven seudun asukkaissa näkee samankaltaista lappalaisuutta kuten Sodankylän lappalaisissakin.

Nämä ammattiin perustuvat määritelmät olivat aikoinaan verotukseen perustuvia, eivät perustuneet eri etnisyyksiin tai eri saamenkieliin.
Metsälappalainen on pelkästään ammattiin perustuva suomalaisten antama nimitys, johon kuuluivat myös suomalaiset lappilaiset, jotka harjoittivat poronhoitoa saamelaisalueen ulkopuolella.
Jonkun matkakertomukset eivät ole virallisia asiakirjoja.