@Fabian von Aderkas
Seppo Suvanto; Kuhmoisten historia, sivut 145-147
Maaliskuun 1. päivänä vuonna 1628 kuningas Kustaa II Aadolf läänitti hyväksi katsomaksensa ajaksi eli toistaiseksi ratsumestari Fabian von Aderkasille koko Kuhmoisten neljänneksen veron sekä "varmat että epävarmat parselit". Läänitys käsitti 10 1/4 verokoukkua, 55 täysverotilaa, 55 jousta ja 146 verolehmää. Veron koko suuruus oli rahassa vähän yli 599 talaaria.
Läänitykseen ei liittynyt muita oikeuksia kuin verojen nauttiminen. Kruununvouti huolehti verojen tilittämisen ja toimittamisen Aderkasille. Kotonaan Liivinmaalla herra ritarilla oli koko joukko alustalaisia ja maaorjia, mutta kaukaisessa Kuhmoisissa hänellä ei ollut oikeutta eikä ainakaan aluksi mielenkiintoakaan talonpoikien oikeudellisen aseman muuttamiseen. Vähitellen Aderkasin ote kuitenkin Kuhmoisissa tiukkeni. Lokakuun 10. päivänä 1646 kuningatar Kristiina muutti hänen läänityksensä Anttulan, Äkämäen ja Lästilän kylien osalta lahjoituksiksi Norrköpingin päätöksen ehdoilla. Samana päivänä lahjoitettiin kaikki muut Kuhmoisten verotilat Aderkasille eliniäksi ja ja hänen leskelleen niin kauaksi aikaa kuin tämä pysyisi leskenä. Ehtoja paranneltiin pari vuotta myöhemmin. Silloin Harmoisten ja Päijälän talot lahjoitettiin samoilla ehdoilla kuin kirkon tienoon muut talot jo aikaisemmin. "Metsäkylät" olivat toistaiseksi vain elinikäisiä lahjoituksia, mutta v 1660 Aderkas vetosi pitkäaikaiseen palvelukseen Ruotsin armeijassa sekä osoittamansa urhoollisuuteen ja pyysi kaikkien tilojen lahjoitusehtoja muutettaviksi Norrköpingin päätöksen mukaisiksi. Lisäperusteena oli vielä se, että hän oli antanut kaksi poikaansakin sotapalvelukseen. Kaarle XI:n holhoojahallitus myöntyi anomukseen. Vuonna 1662 Aderkas sai lisäksi vielä lupakirjan myydä Kuhmoisten neljänneskunnan tilojen verotulot, koska hän oli velkaantunut edellisessä Liivinmaan sodassa eikä keksinyt muuta keinoa velkojensa maksamiseksi. Mitään myyntiä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Kuhmoinen oli Aderkasin lahjoitusmaana hänen kuolemaansa asti.
Aderkas ei itse asettunut asumaan ainakaan pysyvästi lahjoitusmaalleen. Pian lahjoituksen saatuaan hän kävi katsomassa tulonlähteinä olevia seutuja. Talvella 1646-47 hänen mainitaan olleen läsnä, kun Tapialan Vorikalla suoritettiin pesänjakoa vanhan isännän Erkki Sipinpojan ja tämän pojan Matin välillä. Ehkäpä hän oli siellä käymässä myöhemminkin, kun hänen sanotaan olleen tarkastamassa Ruolahden ja Suurijärven rajaa ennen vuoden 1653 talvikäräjiä. On ehkä mahdollista, että hän on asunut koko tämä ajan Kuhmoisissa, kunnes v. 1655 Liivinmaalla jälleen puhjennut sota tarvitsi häntä siellä. Noina vuosina hän sai pariin Päijälän tilaan säterinoikeuden, ja sinne on todella rakennettu "hovi" eli herran asumakartano. 1650-luvun puolivälissä oleskeli siellä ainakin jonkin aikaa Fabianin poika, Magnus Johan von Aderkas, mutta hänkin on lähtenyt pois viimeistään v. 1655.
Tarinaa riittää kirjassa, mutta otan tähän enää katkelman sivulta 149.
Näin todella tapahtui, sillä Päijälän kartano (Päijälä Gård) mainitaan aikakauden tuomiokirjoissa usein. Tilikirjoissa säteri esiintyi ensi kerran v.1651. Sen, että Päijälän säteri oli todella olemassa eikä vain paperilla - niinkuin siihen aikaan usein sattui -todistaa pari seikkaa: ensinnäkin sen sanottiin v. 1678 olleen "hyvirakennettu" ja toiseksi sen muisto eli vielä kauan Hukin puolikkaan Hovilan nimessä. Hovila on saanut nimensä siitä, että se on sijainnut juuri samalla paikalla kuin "Päijälän hovi" "Päijälä Hof", kuten sitä Liivimaalle menevissä voutien saksankielisissä tilikirjoissa kutsuttiin. Voutien kielenkäytöstä sana siirtyi kansankin puheeseen.
Voin kertoa, että Kuhmoisissa on tänäkin päivänä paikka nimeltä Hovila.
