Alkuperäisten nimien muuttaminen

Suomenkielisen version lisäämiselle lienee yleensä syynä se, että kirkonkirjoissa nimi on "ruotsinnettu". Ruotsinkieliselle nimivälilehdelle sitten se kirkonkirjojen versio, ja näin minimoidaan suurien varjopuiden syntyminen kun Geni voi tunnistaa niin suomenkielisen kuin ruotsinkielisen version.

https://www.geni.com/projects/Finland-och-Karelen-Allm%25C3%25A4nna...

Suomi ja Karjala-projektin alaprojektit noudattavat (tai ainakin pitäisi) tätä ohjeistusta.

Ikuista keskustelua aiheesta. Itse käytän sekä suomennettua että kirkonkirjoihin kirjattua nimeä (jos on syytä arvella, että kyse on suomea puhuvasta , kuten suurimassa osassa Suomen kansasta oli) . Normalisoin myös, jos osuu toisen ylläpitäjän profiilin kohdalle nimi, josta se puuttuu. Onhan tähän lupa ja mahdollisuus. Suositus on, että ensin juuri suomennettu. Sitä kyllä suositeltiin merkittäväksi englanninkieliselle välilehdelle, mitä en ymmärrä, kun on suomenkielinenkin välilehti. Puollan kuitenkin ehdottomasti sitä, että ruotsinkielisille sivulle kirjataan nimi juuri kuten se on kirjoitettu alkuperäisiin tietoihin, myös se sukunimi, esim. Wepsäläin (, joka kyllä usein on kirjattu muodossa 'Wäpsäläin) .

Miksi et voisi tehdä näin sinäkin, se helpottaa 'matchien' löytymistä. Täällä on näitä erilaisia periaatteellisia kirjauskäsityksiä, joiden kanssa itse yritän luovia hermostumatta.

Lisäksi esim. tuskin Savon Michel Huttuin tuli kutsutuksi Micheliksi vaan ehkä Mikkeliksi tai Mikoksi. Juhoa ei taatusti huudeltu Johaniksi Savon sydänmailla, mutta ehkä kyllä Juhanaksi, Juhoksi tms. Sen sijaan puhuttaessa murteellinen 'Huttuin' , Wepsäläin pysyi, tuskin pitkään aikaan puhuttiin nykykielisestä muodosta nen-päätteellä. On mielestäni todella syytä noudattaa kirjauksissa sekä alkuperäistä, sen ajan mukaista käytäntöä, että normalisoida nimet.

Täällä on vielä paljon horjuvuutta käytännöissä. On olennaista, että kirjataan niin, että 'matchit' löytyvät, kun amerikkalainen ohjelma ei osaa tulkita variaatioita samoiksi.

Itse en edelleenkään aina ole ihan varma, miten tai mihin kirjaan nimen, omissa kirjauksissaninkin lienee paljon korjattavaa.

Lea Hytönen

Tästä aiheesta on enemmän kuin 200 keskustelunaloitusta Yhteiset sukujuuret -Facebook-ryhmässä. Suomessahan sukututkijoilla on asiassa 2 koulukuntaa. Molemmat koulukunnat pystyvät hyvin työskentelemään Genissä yhteistyössä, käyttäen eri kielilehtiä.

Hmm, herää lisää kysymyksiä:
En kyllä tiedä, miten ihmiset toisiaan huutelivat 1600-luvulla. Johan Johansson Wainikain voisi olla myös Juhani Vainikka. Tai Jussi? Voisiko? Mistä tiedät, että silloin käytettiin Juho nimeä?
Miksi Johan Wainikain nimisestä miehestä tulee Vainikainen eikä Vainikka? Vainikka on Suomessa laajasti levinnyt sukunimi.

Genissä tämä kielikysymys nousee esille ainakin Inkerin alueella joskus asuvien jälkeläisillä, jotka tänä päivänä puhuvat suomen kielen lisäksi ruotsia, venäjää, viroa, englantia.. eivätkä ole oppineet "normaisoitua" suomea. Mistä löydän listan "normalisoiduista nimistä?

Mitä teen kun siirrän esivanhempieni tietoja geniin. Kysymyksessä on ns Inkerin alueen Tuutarin seurakunnan rippikirjat. Mitä kielivälilehtiä käytän? Kirjoittajat ovat todennäköisesti sekä suomen, ruotsin, saksan ja venäjäkielisiä. Millä periaatteella kielivälilehtiä valitaan? PS noin sanottujen inkeriläisten sukujuuret tulevat Savon maille.

Toivon kyllä hartaasti, ettei kukaan hyvän hyvyyttä alkaa "suomentamaan" mun laittamia tietoja. Todennäköisesti teen virheitä, ja mielelläni korjaan ne kun huomaan (tai joku huomauttaa) ja endin. En tiedä, enkä ole varma, mitä ja millaista kieltä esivanhempani 1600-luvulla käyttivät. Ja millä nimellä he toisiaan kotona kutsuivat. Sen takia en halua heille itse laittaa "normalisoituja" nimiä. Kuka määrittele normit? Sillä tavalla toimittiin Neuvostoliitossa, jossa ristimänimet sivuutettiin.
Haluan kyllä myös huomioda, että Geni-yhteisö on kansainvälinen yhteisö, joka osaa kieliä.

Marianne, nimen kielen mukaiselle kielilehdelle: jos kirkonkirjassa ruotsinkieliset nimet niin valitset Ruotsi kielilehden ja tallennat sinne, jos suomenkielinen nimi, se Suomi kielilehdelle, jos venäjän kielinen nimi se Venäjän kielilehdelle jne jne.
Muusta Sinun ei tarvitse huolehtia, eikä pahoittaa mieltäsi jos joku myöhemmin llisää esim suomen kielilehdelle suomenkielisen normalisoidun muodon että Geni-ohjelma löytää profiilin ja mahdolliset tuplat helpommin. Eri muotoja ei saa poistaa, ne mahtuvat kyllä siellä olemaan.

Pohdiskelut mitä nimimuotoa henkilö juuri tämä henkilö käytti voi kirjoittaa Tietoa lehdelle jos haluaa.

Kuka määrittele normit? Ütleks nii, et normid on määratletud nimekandja keelelise ja kultuurilise tausta poolt. Ajalooliste traditsiooniliste nimedega on sellessuhtes lihtne, et nimede valik oli (ja on siiamaani traditsiooniliste nimede puhul) üsna piiratud (kristlikus kultuuriruumis sobisid ainult kristlikud nimed) ja päris väljamõeldud nimesid kasutada ei olnud võimalik. Lääne kultuuriruumi puhul laiemalt võiks õelda, et normid olid kehtestatud kiriku poolt. Mingisugust oma loomingut ei eksisteerinud. Küll aga olid keelelised erinevused. Seepärast võib rootsikeelse Johan asemel üsna vabalt kirjutada Juhana kui tegemist oli soomlasega, Juhan eestlasele, Johann sakslasele, Juan hispaanlasele või Joann/Ivan venelasele. Tegemist on lihtsalt ühe ja sama nimega erinevates keelteruumides. Nimi on omamoodi ka rahvuse tunnus. Selles mõttes tundub vale jätta soome rahvusest isikule nimeks Johan/Johann/Joann/Ivan kui sama nime soomekeelse vastena oli ja on käibel Juhana.

See kuidas nime tegelikult hääldati või isikut tegelikult igapäevaselt kutsuti võib tagantjärgi vaid oletada (kui juhuslikult täpselt teada pole). Juho ja Jussi on pigem mõlemad Juhana hüüdnimed (vähemalt ajalooliselt, tänapäeval juba tõesti eraldi nimed).

Pikemalt koos nimekirjaga enamlevinud soome ajaloolistest eesnimedest ja nende rootsi/saksa keelsetest vastetest: https://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm

Teine, sarnane nimekiri veel siin: http://www.saunalahti.fi/hirvela/historismi_sivut/nimetsivu.html

Ingeri nimede osas soovitan lehitseda uuemaid juba soomekeelseid kirikuraamatuid, sealt tulevad päris hästi välja kasutusel olnud soomekeelsed nimekujud (mitte ühtegi Johani, ikka Johannesed ja Juhanad). Igapäevases kasutuses olid nimed kõne- ja murdekeeles. Tuutari kihelkonnas olid näiteks nimed Puavo, Anttu, Pekko, Uatj, Hennu, Mossi, Saku, Oska, Maikki, Anni, Katri, Sohvi, Sonja. Nimede hääldus võis erineda ka kihelkonniti. Häda on selles, et tagantjärele on nimede täpset hääldust üsna keeruline kindlaks teha. Kui hääldust täpselt teada pole siis igaljuhul kindlam kirjutada soomekeelne nimevorm, mis iseenesest ei ole vale.

Kyse on kirkonkirjoihin kirjattujen ruotsinnettujn nimien normalisoimisesta.
Karjalassa tuskin ketään kutsuttiin Adamiksi, Staffaniksi, Davidiksi, Benedictukseksi, Ambrosiukseksi, Eskilliksi jne.
Kirkonkirjojen nimillä kun ei ollut mitään tekemistä arjen nimikäytännössä käytettyjen nimien kanssa.
Itse haluan antaa kaikille myös arvoisensa arkinimen, hienostelevien ruotsinnettujen epätodellisten nimien sijaan.
Papithan väänteli sukunimetkin solmuun ruotsintamalla väkisin.
Genihän toki suo kaikille vapaat kädet syöttää omien mieltymystensä mukaiset nimet eri kielilehtiin.
Antaa siis kaikkien kukkien kukkia.

Jos vanhemmat olivat ruotsinkielisiä, ongelmaa ei ollut, koska ruotsin kieli oli Suomen virallinen kieli. Kun svenskatalande folk ville att sonen heter Anders, det var Anders också i kyrkoböcker. Mutta kun suomenkieliset ihmiset veivät lapsensa kasteelle ja halusivat hänelle nimen Antti, niin kirkonkirjaan tuli nimi ruotsalaisessa muodossa Anders. Heikistä tuli Hindrik tai Henrik.
Jokaisella suvulla ja paikkakunnalla oli oma nimikäytäntönsä. Sukututkijan kannattaa tutustua seudun nimistöön.
Esimerkiksi: Jos talon tai kylän nimi on Heikkilä, seudulla on varmaankin ollut nimi Heikki käytössä. Mutta jos talon nimi on Hintikka, voi olla että talon rakentajan nimi oli muodossa Hindrik, puhekielessä Hintikka.
Kirkonkirjoissa saattaa nimi vaihdella. Maria voikin olla kuolintiedossa Maja. Se voi olla todiste siitä, että kyseisen henkilön nimi oli oikeasti Maija.
Hyvä lähde paikalliseen nimistöön on vuoden 1899 Suuri adressi. Kannattaa katsoa miten omien esivanhempien nimi on siinä kirjoitettu. Sen tarkoitus oli saattaa viesti keisarille, joten henkilönimet piti olla oikein. Tosin silloin elettiin aikaa, jolloin suomenkielisten nimien kirjoitustapa ei ollut vielä vakiintunut. Vertailemalla Suuressa adressissa olevaa nimen muotoa ja muuta seudun nimistöä saa hyvän tuntuman. Myös käräjäpöytäkirjoista saa vihjeitä paikallisesta nimikäytännöstä.
Genissä on onneksi mahdollista kirjoittaa kaikki eri nimimuodot näkyviin käyttäen eri kielisiä välilehtiä. Haku löytää, hakipa niistä millä hyvänsä.

Genissä rakennetaan sukupuuta. Jos esi-isillämme olisi ollut sotu/hetu, heidät voisi yksilöidä sen avulla ja sitä kautta varmistaa, että oikea henkilö on oikeassa kohdassa rakennetta. Silloin etu/sukunimikin olisi toissijainen. No, ei ole hetua, ei yhtä ainoaa etunimeä, ei yhtä ainoaa sukunimeä, patronyymeja on satunnaisesti ja syntymäaikakin useimmiten heittelee kirjasta toiseen.

Tässä tilanteessa mielestäni on viisainta kirjata profiiliin nimien kaikki muunnelmat, jotka asiakirjoista löytyvät. Esimerkiksi vanhoissa (1600-luvun) tuomiokirjoissa on selvästi suomenkielisiä nimiä henkilöille, joille myöhemmin kirkonkirjoihin merkittiin ruotsinkielinen nimi. Ehkä "sukututkimusta" on se, että valitsee käyttämänsä päänimen perustellusti. Jos yksilö on kohdistettu oikein, sukupuun rakenteen kannalta on yhdentekevää, onko kastekirjan Påhlista tai Pauluksesta suomennettu versio Paavo vai Pauli.

Vielä tästä nimikeskustelusta, jos henkilö on kastetuissa, lastenkirjoissa, vihityissä, rippikirjoissa, henkikirjoissa ja haudatuissa nimellä Petter Johan k. 1905, eli siis koko elämänsä tuolla nimellä, niin pitääkö silloinkin nimi muuttaa Pekka Juhoksi?

Löydettävyyden kannalta kyllä, jos haluaa olla ehdoton, voi tunnetaan myös kenttään laittaa suomennoksen mieluummin Suomi välilehdellä kuten välilehden nimikin sanoo, ja yleistä tietoa kenttään voi kirjoittaa vaikka ’ollut koko ikänsä Petter Johan’

Juu, samaa mieltä. Pysytään niissä nimissä, jotka ovat asiakirjoihin merkitty. Valitettavasti olen liian nuori ja kaiken kukkuraksi virolainen, tietääkseen millä nimillä esivanhempia "kutsuttiin" sataa tai kolmesataa vuotta sitten. Enkä ymmärrä, miten joku teistä voi sen tietää :) Mielelläni yhdistän sukupuuni oksat Genistä löytyviin sukupuihin. Mutta löydän ne yhtymäkohdat vain sillon kun laitatte omat sukulaistenne nimet samalla tavalla kuin asikirjoissa on kirjoitettu.
Ja niin kuin täällä on muutkin esittänut, Geni antaa mahdollisuuden eri asiakirjoissa olevien erilaisten kirjoitusmuotojen esille tuomisen.

Käyttäkää eri nimimuodoille eri välilehtiä, kuten nimiohjeissa sanotaan. Nimiohjeethan löytyvät pääprojekti Suomi ja Karjalasta. Kaikille nimimuodoille on tilaa, mukaanlukien asiakirjojen nimimuodot (kastenimi) ja norminimet (joka on eri asia kuin "suomennettu").

Siellä myös sanotaan, että jos henkilön nimi tiedetään, ei käytetä norminimeä, ja ruotsinkielisten nimiä ei normaalisteta suomeksi, yms. ikuisuusargumentit, jotka esiintyvät nimikeskusteluissa.

Kannattaa tutustua siihen nimiohjeeseen. Se on vastaus - pitkällistä nimikeskustelua ei tarvita, koska nimimuotoja ei tarvitse valita, vaan kaikki sallitaan, omilla välilehdillään.

Jos noudatetaan nimiohjetta, ei tule sitten törmäyksiä sen suhteen mikä nimimuoto missäkin on. Nimikoulukunnat (kastenimi vs. norminimi) ovat pysyviä, ja molempien edustajia on Genissä Suomessa kymmeniätuhansia. Ei kannata "käännyttää" toisella tavalla nimistä ajattelevia, vaan käyttää eri kielivälilehtiä.

Pääprojekti Suomi ja Karjalahan löytyy täältä (kannattaa liittyä, jos et ole vielä liittynyt):

https://www.geni.com/projects/Suomi-ja-Karjala/13098

Totean Genin yleissäännöt äskettäin lukeneena, ettei Suomen alaohjeiden suositukseen normalisoinnista ole syytä. Se ainoa syy, ettei tulisi tuplia, on kestämätön syy, sillä tämä ei ole yksityinen, vaan yhteinen, tietokanta, joka toimii lähdeperusteisesti. Jos joku toimii systeemin vastaisesti pitääkö sitä kannattaa? Nimet pitäisi siis olla kuten kirjallisissa lähteissä on.
- Profiileissa on runsaasti tilaa selostuksille Yleistietoa-lehdellä, jonne voi merkitä arvellut nimimuodot, jos välttämätöntä.
- Itse tietokantaan tallennettavat Tunnetaan myös nimellä -kohtaan ei normalisointeja voi mielestäni kirjata.
- Kielivälilehdet pitäisi mielestäni käyttää ainoastaan lähteistä löytyville nimimuodoille. 1870-luvusta alkaen pitää joka kerta katsoa erikseen, onko kyse lähteestä löytyneestä vai normalisoidusta nimestä.

Meillä on kivoja lähteiden lisäyskampanjoita ja koko ajan keskustellaan lähteistä, kuten pitääkin, kun toiminta perustuu lähteisiin.

Kunhan ehdin vilkaisen brittien Geniä, onko siellä vanhat nimimuodot muokattu.

Porukalla toimitaan, ohjeita vastaanotetaan, tässä mietteitäni. Sotaa en halua aloittaa.

Private User, nimikeskusteluketjuja on Facebook-ryhmässämme Yhteiset sukujuuret lähes tuhat. Niissä on juupas-eipäs-väittelyjä kymmeniätuhansia puheenvuoroja. Ei nyt aloiteta täälläkin...

Kaikki tuo ehdottomuus, toisten väheksyntä ja oman nimiajattelin korostaminen puolin ja toisin on turhaa, kun meillä on olemassa hyvä ratkaisu: kielivälilehdet.

Käytämme kielivälilehtiä ja molemmat kielikoulukunnat saavat kirjata jokaiselle henkilölle omat nimimuotonsa.

Olen myöskin nimien normalisoinnin kannattaja silloin kun todellinen kutsumanimi ei ole erityisesti tiedossa. Se, mitä kirkonkirjassa lukee on hyvä olla kirjattuna juuri niin kuin siellä kirkonkirjassa lukee, siihen käy erittäin hyvin juurikin hallintokielen eli ruotsin kielivälilehti.

Sitten suomenkielistä kielivälilehteä hyväksikäyttäen saadaan mahdollisten tuplien syntymistä vähennettyä ja niiden löytämistä helpotettua juurikin näillä norminimillä. Laittaa ihan suosiolla sinne sen "Maija Liisan" vaikka tuonne ruotsinkieliselle olisi laittanut "Maja Lisa" tai jopa "Maria Elisabeth". Tietenkin tätä vaihtoehtoa tulee käyttää vain kun on realistinen epäilys henkilön äidinkielen olleen suomi ja häntä siten kutsutun myös suomalaisella nimellä.

Marketta tuossa edellä mainitsi vain lähteistä löytyvät nimet. Tästä en ole samaa mieltä. Isoisoisäni, Kalle Hermanni, ei missään elämänsä vaiheessa esiintynyt nimellä Carl Herman muualla kuin kirkonkirjoissa, hautakivessäänkin lukee Kalle Hermanni. Minun mielestäni se olisi jo rienausta henkilöä kohtaan, mikäli minä menisin väkisin kutsumaan häntä Carl Hermaniksi kun tiedän hänen kulkeneen koko elämänsä läpi nimellä Kalle Hermanni.

Ja kaiken kukkuraksi kun olin normalisoinut hänen nimensä Kaarleksi, sain siitä kritiikkiä omalta äidiltäni, hänen pojantyttäreltään. "Meidän Kalle oli Kalle eikä mikään Kaarle"

"Kunhan ehdin vilkaisen brittien Geniä, onko siellä vanhat nimimuodot muokattu" Marketta, et kai vertaa brittien käytäntöjä suomalaiseen? Varmaan brititkin normalisoisivat jos siella olisi väestökirjanpito tehty esimerkiksi saksan kielellä.

Irlannissa esimerkiksi brittivallan aikana kirjattiin nimet englanniksi, eikä niitä irlanninkielisiä oikeita nimiä edes saanut käyttää, jos nyt sikewltä päin pitää etsiä esimerkkejä. Katsoin nopeasti irlantilaisia profiileja, ja näköjään on yleistä että siellä on se irlannikielinenkin merkittynä.

Ei kai me kukaan oikeasti voida tietää, mitä nimeä on satoja vuosia sitten käytetty, mutta ei niitä 1800-luvulla Andersiksi kastettuja aivan varmasti ole kutsuttu muuksi kuin Antiksi.

Paikkakunnilla on eroa tietenkin, eikä ruotsikielisillä alueilla ole suositeltu suomalaista normaalistamista - silti Ruotsissakin keskustellaan nimien normalisoinnista sukututkimuksessa, koska kirjauksissa käytettiin niin monia eri muotoja samasta nimestä. Tämä löytyi ihan heti googlella https://anforskning.wordpress.com/2016/03/21/ska-vi-normalisera-var...

Tämän tyylinen tietokanta, joka Genikin on, ei vaan ole vielä nykyään niin fiksu, että osaisi tunnistaa että Pär, Pehr, Per, Pekka, Petteri ja Pietari ovat saman tiedon eri versioita,. siksi me pyrimme yhteistyössä kirjaamaan kaikki mahdollisesti esiintyvät muodot, Ei se ole keneltäkään pois, jos siellä sulassa solvussa on useita muotoja ja kieliä - paljonhan on vanhempia suomalaisia Geniprofiileja tosin syötetty vain normalisoidulla suomenkielisellä normaaliversiolla, mutta ajan kanssa niitä parannellaan.

Niin, ja kannattaa aktiivisesti harrastaa Genissä ristiriitojen ratkomista, niin tämä samassa tietokentässä olevien eri merkkijonojen ongelma tulee tutuksi - jonkun ne kentät on joskus siivottava samanmuotoisiksi, että tietokanta olisi kunnossa - ei toivoisi että aiheutettaisiin enää lisää työtä täyttämällä ne yhteisten sovittujen ohjeiden vastaisesti vain siksi, että haluaa korostaa oman koulukuntansa oikeutta,

Tuohon vertaukseen Neuvostoliitosta voisi vetää suoran yhteyden Ruotsin valtakuntaan, johon Suomi pitkään kuului. Siellä vain suomea puhuvat maalaisvanhemmat lasta kastettaessa hyvin todennäköisesti sanoivat papille että "Antti se on", ja papin oli se kirjattava virallisella virkakielellä eli ruotsiksi. Siksi siellä lukee Anders. Eikö tässäkin tapauksessa vanhempien haluama ristimänimi tavallaan sivuutettu? Mutta tämäkin on taas ihan turhjaa filosofointia, kun me käytämme kaikkia muotoja Genissä :)

Myös entisajan lappalaisten nimet ruotsinnettiin. Pierrasta tuli Pehr, Oulasta Olof, Jounista Jöns jne.
Samoin kävi kotoisille Pekalle, Ollille ja Juhoille. Esim. Lapissa on lukuisia tiloja, joiden nimenä on ollut jo Ruotsinvallan aikana Pekkala tai Ollila, mistä nämä suomenkieliset nimet tulevat isännille, jos he olivat asiakirjoissa Pehr ja Olof. Siksihän ne tulivat, koska olivat suomenkielisiä ja heillä oli suomenkieliset nimet Pekka ja Olli.
Jopa osa sukunimistä väännettiin ruotsiksi.

Siksi käyttäkäämme kielilehtiä, se on kaikkien etu, eikä ole missään nimessä väärin. Täytyy tunnustaa historialliset tosiasiat tämänkin asian suhteen, asiasta on monet tunnetut historioitsija kirjoittaneet lukuisia artikkeleita eri yhteyksissä.

Kiitos vastauksista ja kielivälilehtiä olenkin käyttänyt, mutta ajattelin että jos käyttää ruotsivälilehteä ja oletusvälilehteä, voiko oletusvälilehden tunnetaan nimellä kenttään laittaa kirkonkirja nimen?

Voihan täällä tehdä mitä vaan, mutta miksi se sinne pitäisi laittaa? Ruotsinkielen välilehti on sitä varten. Jos ruotsinkielinen nimi tarvitsee normaalistamista, se kai tulee oletussivulle.

Lea Hytönen

Marja-Liisa Ruuskanen, ohjeiden mukaan kastenimi, jos ruotsiksi, ruotsinkieliselle välilehdelle, ja jos venäjäksi, venäjänkieliselle välilehdelle.

Täällähän ne keskustelut pitäisi käydäkin eikä missään Facebookissa, kaikki eivät käytä Facebookia, eikä tarvitsekaan :) Genin jäsenyys ei siihen pakota, varsinkin kun sieltä ryhmistä voi joku mielivaltaisesti poistaa jos on hiukankin eri mieltä, ikäväkseni täytyy todeta.

Olen törmännyt nimiasiaan siten että lähteitä on vaikea löytää jos väkisin on suomennettu monta sataa vuotta vanha nimi, henkilölle joka luultavasti puhunut ruotsia. Myös nimi Lars on usein ollut ihan se Lars, vaikka olisi kyse "suomenkielisestä" perheestä. Tänään törmäsin Dordi "Lassentytär" Teit, nimeen. Olisi normaalimpaa jättää se vaikka muotoon Larsintytär, jos se on ihan pakko muuttaa pois Larsdotter muodosta pois mutta joo, ei kamalan vakavaa kun MP-profiili tehty. Tärkeintä on löytää helposti lähdemateriaali.

Nuo Lapin nimiasiat (koskisi myös Ruotsin ja Norjan puolista Lappia?, kielihän heillä on useilla alueilla ollut yhteinen) on ihan hyvä muistaa ja käyttää kaikissa nimivälilehtiä, itse en pidä sitä kovin järkevänä että väkisin suomennetaan joka alueella kaikki nimet, kun on ollut paljon enemmän nimiä niille Pehrille ja Johanillekin kuin "Pekka ja Juho" - niitä alkuperäisiä on vaikea löytää kirkonkirjoista kun aina "suomentajat" ei muista laittaa alkuperäisnimeä.

Tämä on muuten ensimmäinen nimikeskustelu jonka Genissä näen. Täällä ne pitäisi käydä muutkin Geni-profiileja koskevat muutosasiat eikä muualla, niin ne muutkin maailman Genin käyttäjät tekevät. Sitä varten täällä on keskusteluosio. Me jaamme muutenkin yhteisiä esivanhempia useiden maiden kanssa mitä kauemmaksi menemme. Genin käyttötarkoitus maailmanpuuna toteutuu paremmin ettei asioita viedä Genin ulkopuolelle, jossa esiintyy helposti pikkupiirin mielivaltaa jos näkemykset eivät kohtaa. :) Sukuterveisin Saga

Näitä suomennoksia metsästäessä menee aikaa.
Petteri Lintunen
Petteri Lintunen

Nämä näin parin minuutin otannalla, josko löytyy lisääkin, Kirkonkirjoissa nimi Pehr Linduin.
Samaan olen törmännyt Lapin nimissä, siellä on valtava savotta muutenkin vielä ja pohdintaa kuinka moni profiili koskee samaa henkilöä hiukan eri nimellä, tosin siellä puolen myös sukunimissä eroja.

Periaatteessa emme tunne menneitten vuosisatojen henkilöitten alkuperäisiä nimiä. Tiedämme yleensä vain sen, mitä ruotsintaitoinen kirjuri on erilaisiin dokumentteihin merkinnyt. Oma äidinisäni, 1914 syntynyt, ei saanut kasteessa pitää alkuperäistä nimeään Matti vaan kirjattiin nimellä Mathias.

Näinpä se on. Ellei ole perinnetietoa tai kirjattua historiaa nimistä, vanhimpia nimiä on vaikea alkaa vääntämään muuksi. Tietysti mukava ajatus. Tuolla Lapin nimissä en ole nähnyt vielä kertaakaan vanahoja profiileja käännetyn Oulaksi enkä Jouniksi. Vain Olliksi jne. Myöskään vanhaa nimeä Antero ei näy, vain Antti-käännös Anderssista. Suomen historia kun sisältää senkin ikävän seikan että suomenkieltä puhuva on ollut henkipatto, olemme kauaksi päässeet onneksi siitä :) tärkeintä olisi ettei turhaan ihmiset loisi uusia profiileja tänne, nuokin vasta viime vuonna tehty. Ja että lähteet löytyisi helposti.

( Yhdistin nuo profiilit, toinen oli suomennettu Pekaksi ja toinen Petteriksi = Pehr)