Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme -projektin nimistandardia on täydennetty: Geniin talletettavissa nimissä pidä käyttää lyhenteitä (esim. Jörans:dr) tai sekoittaa eri kieliä (esim. Jöranintytär).
Tuli nimittäin epäilystä, että nimistandardiohje on mm. otettu liiankin kirjaimellisesti ja lyhennettyjä nimiä on kirjattu Geniin, koska ne ovat olleet lyhennettyinä myös lähteissä. Sen seurauksena profiilien hakeminen Genistä on vaikeutunut. Yhtenäisellä nimikäytännöllä autetaan muitakin Genin käyttäjiä löytämään profiilit suuresta tietomäärästä ja Geniä tunnistamaan puuosumat.
Profiilin Tunnetaan myös nimellä -kenttään voi toki halutessaan lisätä myös epästandardeja muotoja.
Vähän aikakaudesta riippuen henkilöllä voi olla kaksi standardimuotoista nimeä, nimittäin suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Onneksi Genissä on tilaa kumpaisellekin. Ruotsinkieliset olen nyttemmin kirjoittanut mahdollisuuksien mukaan kirjaimelleen niin kuin ne ovat lähdeasiakirjoissa, esim. jotkut ovat Eric'ejä ja toiset Erik'ejä, yhdet ovat Eliasdottereita ja toiset Eliaedottereita (vaikka kielien sekoittaminen onkin sopimatonta). Yleensä tulee kirjoitettavaa Tunnetaan myös -kenttään.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, onko kyseessä patronyymi vai sukunimi. Aika monta Johanssonia on tullut vastaan sukunimikenttään kirjoitettuna, ja toisinaan jopa henkilön ammatti ruotsiksi. On mahdollista, että joissain tapauksissa nämä ovatkin myös sukunimiä, mutta suosittelen tarkempaa lähdetutkimusta, jotta asia voidaan varmistaa. Useampi lähdelinkki profiilissa auttaa jo hyvin näkemään, miten sukunimi on päätelty.
Nimien suomentamiseen, normalisoinninn asemesta, saa joskus tukea henkikirjoista tai muista virallisasiakirjoista kuin kirkonkirjoista. Esim. Gustaf saattaa olla "suomeksikin" Gustaf, mutta se voi olla myös Kusta, Kustaa, Kustavi tai vaikkapa Kyösti, kuten presidentti Kallion tapauksessa. Joku Michel on allekirjoittanut asiakirjan Mikkeli'n nimellä vaikka Michel lienee useammin Mikko. Jne
Myös murrealueella on merkitystä. Esim. Staffan on itämurteissa useimmiten Tahvo, Taavetti, Taavi, Tahvana jne. mutta länsimurteissa useimmiten Tapani. Tämän nimen yhteydessä ei kannata yrittää soveltaa muotoa Tapio, koska sen alkuperä on ihan toinen, ja jos se on kirkonkirjaan merkitty, niin sille ei ole ruotsinkielistä rinnakkaismuotoa.
Kun etunimiä, sukunimiä, lisänimiä tallentaa, siinä itseasiassa tekee Genin henkilöhakemistoa. Millainen on hyvä YHTEISEN sukujulkaisun henkilöhakemisto?
"Ihmissilmä" osaa tulkita, että Henrik~Henric~Heikki~Henrikki~Henrich~Hendrich~Hindric~Henricus~~~ovat sama nimi eri muodoissa, Hiski osaa koska sen takana on nimien synonyymitietokanta, mutta Geni ei, sille nuo kaikki ovat eri nimiä.
Siksi, tuohon hakemistoon pitäisi sisällyttää useampia muotoja, mitä erikoisemmalla tavalla nimi on alkuperäislähteeseen kirjattu, sitä suuremmalla syyllä myös yleisimpiä muotoja, normalisoituja muotoja nimistä.
Kun yhteiseen puuhun lisää profiileita, tavoite on, että puuhun ei tehtäisi samoista henkilöistä useampia profiileita, koska jatkossa jossain vaiheessa ne jonkun kuitenkin pitää yhdistää. Mitä isompi rypäs yhdistettäviä, sitä työläämpää ja vie aikaa. Tämänkin takia on tavoiteltavaa, että ohjelma henkilön Genistä löytää, tai etsivä ko. henkilön löytää, niillä lähtötiedoilla mitä hänellä sattuu olemaan.
Näitä yhdistämisten jäljiltä jääneitä tietojen ristiriitaisuuksia ja mahdollisia Geni-puuosuma ehdotuksia (sininen laatikko) omissa ylläpidetyissä profiileissa kannattaa mieluummin useammin kuin harvemmin käydä katsomassa ja ratkaisemassa omassa yhdistämiskeskuksessa, se löytyy omalta Genin etusivulta yläpalkin valikossa Sukutukimus > Yhdistämiset >
Ja vielä kolmas :-)
Ottakaa käyttöön Smart Copy apuohjelma ja sieltä Johdonmukaisuustarkistus
https://www.geni.com/projects/SmartCopy/18783
Kun tuo käytössä, se näyttää heti, niin profiilisivuilla kuin puumaisemassa, jos profiileissa on ristiriitaisuuksia tiedoissa. Siitä on helppo suoraan mennä ko profiiliin ja ratkaista ristiriidat, tarvittaessa vielä täydentää eri nimimuotoja ja Tunnetaan myös nimellä kenttään. Eri nimimuotoja ei pidä tässä poistaa, tarvittaessa vain siirtää kielilehdille oikeisiin kenttiin. Selvästi kirjoitusvirheelliset korjataan, ja esim. Jörans:dr, Matintr muokataan Jöransdotter, Matintytär....
Juho Heikinpoika Kiiskilä
Päädyin selvittelemään yö. henkilön vaiheita. Päivitin näitä vaiheita hänen profiiliin.
Lähdettyään syntymäpaikastaan Kiiskilästä hän ehti asua ennen kuolemaansa noin kahdessakymmenessä paikassa, joissain niistä tosin parikin kertaa.
Syntyneisiin hänet on kirjattu nimellä Johannes, mutta rippikirjoissa hän on Johan. Patronyyminä hänellä on rippikirjoissa Henricsson tai Henriksson.
En tunne sukua tai hänen jälkeläisiään, enkä siten tiedä onko tuo sukunimi Kiiskilä oikeasti ollut käytössä hänellä tai myöhemmillä sukupolvilla.
Onko kuitenkin "standardin" mukaista kirjata tällaisessa tapauksessa sukunimeksi tuo syntymäpaikka? Entäpä edelleen Juhon lapsille?
Juhon syntymäaika näyttää vaihtuvan rippikirjoissa aika tavalla. Rippikirjoja seuraamalla vaikuttaa kuitenkin kyseessä olevan saman henkilön.
Ehkä siirrän hetken päästä tuon pitkän listan rippikirjoista, johonkin muualle hänen profilistaan.
Juha,
kyllä Juho Heikinpojalle syntymä sukunimen kohdalle Kiiskilä lisänimi kuuluu, veljistään osa käytti myös Kiiskilä nimeä ja jotkut lapsistaankin, Kiiskinen muodossa vakiintui myös sukunimeksi asti. Juhon isänisä Vilppu Antinpoika Girs (Kirch, Kiiskilä), Jämsän Kauhkialan Nikkilästä 1774 halotun Nikkilä-Kiiskilän ens. isäntä 1774-1794.
Älä niitä lähteitä, Juhon askelmerkkejä :-) pois sieltä ota, kyllä ne ovat aivan oikealla paikallaan, kun niitä on vielä noin paljonkin. Juholla oli paljon jälkeläisiä, jos joku heistä sattuu esi-isänsä täältä löytämään niin linkit kirkonkirjoihin ovat heille seikkailu halki esi-isän elämän ;-)
terv Vilpun jälkeläiseltä
Minna, aiemmissa komenteissa
Vähän aikakaudesta riippuen henkilöllä voi olla kaksi standardimuotoista nimeä, nimittäin suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Onneksi Genissä on tilaa kumpaisellekin. Ruotsinkieliset olen nyttemmin kirjoittanut mahdollisuuksien mukaan kirjaimelleen niin kuin ne ovat lähdeasiakirjoissa, esim. jotkut ovat Eric'ejä ja toiset Erik'ejä, yhdet ovat Eliasdottereita ja toiset Eliaedottereita (vaikka kielien sekoittaminen onkin sopimatonta). Yleensä tulee kirjoitettavaa Tunnetaan myös -kenttään.
Heikki Sakari NIHTILÄ
17.12.2017 klo 11:58 aamulla
Ilmianna
Jos alkuperäisissä kirkonkirjoissa on esim nimi Gustaf niin onko parempi kirjoittaa sukupuuhun Kustaa vaiko Gustaf
Eerik YRJÖLÄ
17.12.2017 klo 12:07 iltapäivällä
Ilmianna
Paras on laittaa suomenkieliselle välilehdelle Kustaa ja ruotsinkieiselle Gustaf
@Tapio Juhani Siivonen
Näin minä olen tämän ymmärtänyt, mutta nyt väittelen FB-sivulla ;) koska mielestäni Gustavinpoika-patronyymin käyttö on hiukan outo tilanteessa jolloin muut nimet on ruotsinkielisiä--tai ylipäätään -son/ -dotter sanojen suomentaminen kun muut nimet ilmiselvästi ruotsinkielisiä. Kun itse lisään Geniin profiileja, pyrin lisäämään ne juurikin sellaisena kuin ne alkuperäisessä lähdetiedossa (yleensä kirkonkirjat) on merkitty -- en siis suomenna patronyymiä -pojaksi/-tyttäreksi ja jätä muita nimiä ruotsinkielisiksi (siis Johan Henric Gustafsson eikä Johan Henric Gustavinpoika).
Kyllä pidän hyvänä ratkaisuna erillisten kielilehtien käyttöä. Kun otetaan huomioon, että täysin suomenkielisellä alueella nimet ovat varmasti olleet ihan umpisuomalaisia, on perusteltua laittaa suomenkieliset (normalisoidut) nimet suomenkieliselle välilehdelle. Ja kokonaan samalla kielellä, ei sekamuotona.
Pakollisena virkakielenä ruotsinkielinen nimiversio on kulloisenkin nimenkirjaajan hengentuotos, mutta sillä on virallinen status, joten sen pitää näkyä. Tästä syystä se on hyvä merkitä ihan oikeassa asussa vähintään ruotsinkieliselle välilehdelle.
Kysynkin saman tien, kun englanti on Genin oletuskielenä, niin onko sitä päälehteä käytettävä myös, vaikka kaikki tiedot olisi muuten suomi ja ruotsi -lehdillä?
@Minna Vihervaara
Esimerkkisi tapauksesta: etunimien ollessa Johan Henric patronyymi on Gustafsson. Johan Henric Gustafssonin voi lisätä ruotsinkieliselle välilehdelle ja sitä vastaavan normalisoidun suomenkielisen muodon oletusvälilehdelle. Lisäksi muita nimimuotoja voi lisätä Tunnetaan myös nimellä -kenttiin,
Jos käyttää suomenkielistä välilehteä normalisoidulle suomenkieliselle muodolle, oletuskielilehti on silloinkin pakollinen, vaikka sille lisättävät tiedot eivät olekaan pakollisia. Yksinkertaisinta on siis käyttää oletus- ja ruotsilehtiä. Jos käyttää suomi- ja ruotsilehtiä, yhdistämisten jälkeen ollaan usein kolmen kielilehden tilanteessa, sillä oletuslehti on kuitenkin se, joka on ollut ja on yleisimmin käytössä.
Juu, kaikki sellaiset käytännöt, kuten kielilehtien käyttö, ovat hyviä, jotka edistävät käyttäjien profiilien löytämistä ja järjestelmän puuosumien löytämistä. Sitä tämän ketjun aloituksena ollut nimistandardin tarkentaminenkin koski.
Olen huomannut että jossain alueilla on tapana laittaa sukunimen puuttuessa patronyymi sukunimeksi, vaikka tarjolla olisi talon-/torpan nimiäkin, mikä ei ole järkevää. Tietysti rengille syntyneinä ja ikänsä renkinä pysyneinä kumpikin edellämainituista on väärä tai usein harhaanjohtava lisänimenäkin. Näissä tapauksissa mielestäni hyväksyttävää on laittaa sulkeisiin tuo, vihjeenä asuinpaikasta. Auttaa ainakin kanssatutkijoita, enkä ole havainnut sotkevan yhdistämisiä tms. Mitä mieltä tästä?
Teoriassa, ja usein käytännössäkin, olen sitä mieltä, että sukunimeksi tai "sukunimeksi" ei pidä panna talon nimeä ainakaan muille kuin talollisille. Jos ja kun renkipariskunta vaihtoi palveluspaikkaa kerran vuodessa, sen kaikille lapsille olisi tullut eri "sukunimi", jos palveluspaikan talonnimi pantaisiin lasten "sukunimeksi", ja lisäksi lapsilla ja vanhemmilla olisi eri "sukunimet". Mitä ja ketä se auttaa? Syntymäpaikalle, kylälle ja talolle/torpalle, on oma rivinsä. Patronyymi on patronyymi ja sille on oma rivinsä. - Tunnetaan myös nimellä -on hyvä lisätieto. Loput lisätiedot voi panna Yleiskatsaus- tai Lähteet-välilehdille.
Olet oikeassa mutta välillä vuosisadan vaihteessa kun papit jakoivat sukunimiä niin sisaruksille saattoi tulla esim. palveluspaikan mukaan erisukunimet.
Esiisä Lapuan Ketolasta jossain vaihessa vävyksi Klemettilään ja sukunimeksi Klemettilä
:) eli mielestäni sukunimet ovat viitteelisiä melkein 1900 luvun alkuun asti aikamoneela.
Olet oikeassa, nimittäin niissä tapauksissa, kun oli otettu tai jaettu sukunimiä. Isoisäni sisaruksilla oli tästä johtuen laskentavasta riippuen 2 - 4 eri sukunimeä, isoäidilläni kaksi nimeä ns. omaa sukua, kun ilmeisesti kiertokoulunopettajan sukunimi oli runollisempi kuin isältä peritty nimi (eikä äidin sukunimi tainnut olla edes harkinnassa). Mutta kun sukunimilain voimaantuloon saakka oli ihmisiä, joilla ei ollut sukunimiä. On anakronismi panna heille sukunimi.